villen blogi

Tänä sunnuntaina saarnasin Tartossa. Olemme täällä päin riparilla. Kirkossa oli reilut 30 seurakuntalaista, me tuotiin 28 lisää. Saarnan jälkeen nuoret lauloivat Juha Tapion Väsyneet maan. Joku huomasi vanhan naisen kyynelehtivän. Saarna Tarton Jaanin kirkossa 18.6.2017 Katoavat ja katoamattomat aarteet Matt. 13:44-46 Jeesus sanoi:  ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.  Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” Rakkaat ystävät, hyvät tartolaiset. Terveiset Jyväskylästä, Suomesta. Olemme saaneet rippikouluryhmän kanssa viettää leiriä kauniissa maassanne. Täällä näemme, kuinka Jumala antaa meille monenlaista hyvää. Olemme löytäneet monia asioita. Olemme löytäneet vieraanvaraisuutta, uusia kokemuksia luonnon keskellä,...

Saarna Pyhän Kolminaisuuden päivänä 11.6.2017 Salattu Jumala Saarn. 8: 16-17; Ef. 4: 1-6; Joh. 15: 1-10 ”Vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.” Saarnaajan oivallus osuu tähän päivään kuin nenä päähän. Jumalan kanssa ymmärtäminen ja käsittäminen menee ponnisteluista huolimatta helposti pään rapsutteluksi. Sanan ymmärtäminen taustalla on sana ympäri. Ymmärtäminen on ympäri kulkemista, asian kiertämistä ja katselua eri näkökulmista. Sitä paremmin ymmärtää, mitä enemmän jaksaa tarkastella eri suunnilta. Sanan käsittäminen taustalla on puolestaan kädet. Käsittäminen on sitä, että tartutaan asiasta kiinni, otetaan se käsiinsä ja tutkitaan ja hypistellään vähän lähemmin. Mutta Jumalaa ei voi sillä tavalla ymmärtää tai käsittää. Emme voi kulkea Jumalan ympäri. Emme voi pyöritellä Jumalaa käsissämme. Hän on liian suuri sellaiseen. Ennemminkin Jumala ympäröi meitä, hä...

Luomakunnan sunnuntai Jyväskylässä 28.5.2017 1. Moos. 2:4-9, 15-17; 1. Kor. 8:6; Joh. 1:1-4 Saarna Hiljaa painan pääni ja vaikenen. Katson sinun kättesi töitä. Tunnen, kuinka pieni on ihminen. Katson sinun kättesi töitä. Seison rannalla ikuisuuden. Luojan suuruutta ihmettelen. (Pekka Simojoki: Katson sinun kättesi töitä.) Adam oli aktiivinen nuorimies. Hän rakasti luontoa. Metsä oli hänen kotinsa, eläimet hänen ystäviään. Kaiken vapaa-aikansa hän vietti ulkosalla. Retkeillen, liikkuen, etsien aina uusia paikkoja, joita ihmetellä, ihastella ja tutkia.  Adam rakasti meren tuoksua, hän käveli avojaloin rannalla, hän istui tuntikausia kuunnellen lintujen laulua ja tuulen suhinaa ja aaltojen iskuja kalliota vasten. Usein hän vei retkilleen myös ystävänsä Even. Yhdessä he nimesivät pikkueläimiä ja tutustuivat uusiin kasvilajeihin. Hiljaiset kävelyt kahdestaan usvaisilla poluilla oli kauneinta, mitä he kumpikaan tiesivät. Eräänä päivänä kaikki muuttu...

Saarna 30.4.2017 Joh. 21: 15-19 Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”  ...

Pääsiäissaarna Hoos. 6:1-3; 1.Kor. 15:12-22; Joh. 20:1-10 Taas meitä viedään tyhjälle haudalle niin kuin joka pääsiäisaamu. Tällä kertaa Johanneksen toimesta. Tällä kertaa juoksujalkaa. Jos lähdemme ja ehdimme mukaan, tulemmeko tyhjälle haudalle tyhjin odotuksin, lähdemmekö pois tyhjin käsin? Jättääkö pääsiäinen olon tyhjäksi? Jos katsoo kaikkia neljän evankeliumin kuvauksia Jeesuksen ylösnousemuksesta ja etenkin tapahtumia tyhjällä haudalla, tämä Johanneksen kertomus on vähän omanlaisensa. Se eroaa muista erityisesti siinä, että hän sisällyttää mukaan uuden hahmon, Jeesuksen lempiopetuslapsen. Nimeä ei mainita. Mutta sanotaan, että hän on se, joka oli Jeesukselle rakkain. Kuka on tuo salaperäinen hahmo, joka vie meitä tyhjälle haudalle? Mitä tiedämme hänestä? Johanneksen evankeliumin mukaan hän on se, joka torstaina, viimeisellä aterialla, istuu Jeesuksen vieressä, kun tämä murtaa leivän. Hän on se, joka perjantaina seisoo Golgatalla Jeesuksen ristin juurella yhdessä ...

Saarna kiirastorstain messussa 13.4.2017 Joh. 13:1-15 Kengät puristavat. Askel painaa. Varpaita turvottaa. Miten ihanaa on pitkän päivän jälkeen riisua jalat paljaiksi ja upottaa ne vilvoittavaan veteen. Kaikki reitit, joita päivän aikana kuljit, valinnat, jotka teit, ohitukset ja kohtaamiset, joita matkan varrelle osui, ja kivet, joihin potkaisit, kaiken sen saat upottaa vilvoittavaan veteen. Vaeltajalle on tärkeää, että jalat pidetään puhtaina. Lika alkaa herkästi hiertää. Matkanteosta tulee vaivalloista. Kipu saa askeleet varovaisiksi. On tärkeää muistaa pestä jalkojaan. Mietin, onko Jeesuksen eleessä, tuossa jalkojenpesussa, jotain helpotuksen ja vilvoituksen merkityksiä. Että Jeesus vie opetuslapset vaelluksen tässä vaiheessa vilvoittavan veden ääreen, pesee heidän jaloistaan kaiken ylimääräisen, mikä alkaisi muuten hiertää, jotta he sitten voisivat jatkaa vaellustaan, joka on vielä kesken. Voimme vain kuvitella nuo sandaalijalkaiset miehet. Hiekkaa ja likaa on ollut ...

Hiljaisen viikon keskiviikko Iltajumalanpalveluksen puhe Room. 5:6-11; Joh. 19:1-16 Kenen käsissä ihmisen elämä on? Pilatuksen käsissä? Kansan käsissä? Sotilaiden käsissä? Omissa käsissä? Entä jos Pilatus olisi ollut luja ja pitänyt kantansa? Entä jos hän ei olisi kuunnellut kansan kovaäänisiä, vaan vapauttanut syyttömänä pitämänsä miehen? Tai entä jos kansa olisi ymmärtänyt, ketä he olivatkaan tuomitsemassa? Entä jos heidän silmänsä olisivat nähneet edessään Jumalan Pojan, ei kapinoitsijaa, ei ihmisten villitsijää, ei ihmisiä kiinnostavaa ja mukaansatempaavaa saarnamiestä, vaan Jumalan Pojan. Olisivatko sitten huutaneetkaan, että ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” Tai entä jos Jeesus olisi työntänyt tuon maljan sivuun, lähtenyt Getsemanessa pakoon tai lähtenyt Pilatuksen edessä puolustelemaan itseään, vakuuttanut tämän ja kaikki siitä, kuka hän on ja mistä hän on lähtöisin? Olisiko hän antanut henkensä? Ja olisiko sitten sovitusta? Olisiko anteeksiant...