Saarna Pyhän Kolminaisuuden päivänä 11.6.2017
Salattu Jumala
Saarn. 8: 16-17; Ef. 4: 1-6; Joh. 15: 1-10
”Vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.”
Saarnaajan oivallus osuu tähän päivään kuin nenä päähän. Jumalan kanssa ymmärtäminen ja käsittäminen menee ponnisteluista huolimatta helposti pään rapsutteluksi.
Sanan ymmärtäminen taustalla on sana ympäri. Ymmärtäminen on ympäri kulkemista, asian kiertämistä ja katselua eri näkökulmista. Sitä paremmin ymmärtää, mitä enemmän jaksaa tarkastella eri suunnilta.
Sanan käsittäminen taustalla on puolestaan kädet. Käsittäminen on sitä, että tartutaan asiasta kiinni, otetaan se käsiinsä ja tutkitaan ja hypistellään vähän lähemmin.
Mutta Jumalaa ei voi sillä tavalla ymmärtää tai käsittää. Emme voi kulkea Jumalan ympäri. Emme voi pyöritellä Jumalaa käsissämme. Hän on liian suuri sellaiseen. Ennemminkin Jumala ympäröi meitä, hän pitää meitä käsissään. Hän ymmärtää ja käsittää meidät, sillä hän on meidät luonut, lunastanut ja pyhittänyt.
Vaikka Jumala on salattu ja ymmärrystämme suurempi, usko pyrkii aina ymmärtämään, tai ainakin ihmettelemään, hämmästellen katselemaan ja tutkimaan, millainen Jumala on.
Tänään katselemme Jumalaa kolmesta näkökulmasta. Kristityt ovat ensimmäisistä vuosisadoista lähtien puhuneet kolmiyhteisestä Jumalasta. Se on yritys kuvata sitä, miten Jumala toimii suhteessa ihmiseen. Yksi tapa kuvata Jumalan kolmea persoonaa on käyttää symboleita. Siitä messumonisteestakin löytyy tasasivuinen kolmio, ja sen sisältä lisää symboleja. Palava pensas, jossa Jumala ilmestyi Moosekselle. Betlehemin tähti Jumalan Pojan syntymän merkiksi. Kyyhkynen Pyhän Hengen symbolina. Kolmiossa on kolme kulmaa, kuten Jumalalla on kolmea persoonaa. Kolmion kulmista voi meitä kohti osoittaa aina vain yksi kulma kerrallaan. Jokainen kulma kertoo jotain Jumalasta. Jumala lähestyy meitä Isänä tai Poikana tai Pyhänä Henkenä. Voisiko usko kolmiyhteiseen Jumalaan merkitä jotain sellaista, että katselemme Jumalaa ja hänen tekojaan eri näkökulmista, voimme nähdä vain vähän kerrallaan siitä, millainen Jumala on ja millainen on hänen suhteensa meihin.
Sanotaan, että Jumalalla on kolme persoonaa. Sana persoona tarkoitti alunperin naamiota, jonka kreikan näyttelijät asettivat kasvoilleen esittäessään eri rooleja. Ehkä yksi ja sama Jumala laittaakin kasvoilleen aina eri naamion, lähestyy meitä eri rooleista, eri tehtävistä käsin. Lähestyy meitä naamioituneena, salattuna, joskus myös tuntemattomana. Emme aina edes tajua, miten Jumala elämässämme toimii, miten paljon ja millä tavoin. Se on ihmeellistä.
Jumalaa on mahdotonta rajoittaa sanoihin ja mielikuviin. Mutta koska yritämme ymmärtää, tahdomme Jumalan tuntea, me tarvitsemme joitakin sanoja ja joitakin kuvia. Joku onkin sanonut, että Jumala on niin suuri, että emme voi hänestä puhua mitään, mutta koska Jumala on niin suuri, hänestä on pakko puhua.
Tänään haluaisin etsiä merkitystä kolmelle kuvalle täällä Kaupunginkirkossa. Täällä on paljon erilaisia symboleja, rikasta kuvakieltä, puhuttelevia lasimaalauksia, paljon kaunista katseltavaa. Mutta keskitytään tänään kolmeen eri kuvaan.
Ensiksi katselen tähtiä. Täällä me vietämme messua aina tähtitaivaan alla. Tähdet kertovat Jumalasta Isänä, taivaan ja maan Luojana. Kun me istumme ja katsomme, hengitämme ja ihmettelemme, voi tulla tunne, että miten pieniä me tähtien vinkkelistä ollaankaan. Mutta samalla me istumme, katsomme, hengitämme, koska Jumala on tahtonut niin. Hän on tahtonut antaa meille elämän. Hän on tahtonut antaa meille jalat, joilla tulla koolle. SIlmät, joilla katsella. Aivot, joilla ajatella ja synnyttää merkityksiä. Me olemme itsekin symboli Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta. Tässä tähtitaivaan alla.
Toinen symboli, jota katselen, on tuo merkillinen kirjainyhdistelmä alttaripöydässä olevan ympyrän sisällä. IHS. Oletko miettinyt mistä nuo kirjaimet tulevat? Sillä kyseessä ei ole Imatran tai Ilmajoen tai mikään muukaan Hiihtoseura. Kyseessä on kyllä lyhenne, mutta kyseessä ovat kreikkalaiset isot kirjaimet I, pitkä E ja S. Kreikan pitkä e eli eeta, näyttää meidän Hoolta. Siksi se hämää. Oikeasti siinä ei siis lue IHS vaan IES. Lausuttuna se sanotaan Iees. Suomalaisittain siinä lukisi Jees. Se on Jeesuksen lyhenne samaan tapaan kuin vaikkapa Johanneksen lyhenne on Joh ja Efesolaiskirjeen lyhenne on Ef.
Alunperin IES on siis lyhenne nimelle Jeesus, mutta sille on annettu myös muita merkityksiä, kun on haluttu lukea siinä nimenomaan IHS. Silloin lyhenteen on sanottu tulevan kreikan sanoista Iesus, Huios, Soter. Suomeksi Jeesus, Poika, Pelastaja. Alttaripöytään on siis merkitty, kuka on tuon pöydän isäntä. Kuka tarjoilee siinä anteeksiantamuksen ja sovinnnon ateriaa. Ja mistä tuossa ateriassa on kysymys.
”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä.” sanoo Jeesus päivän evankeliumissa. Poika rakastaa meitä Isän rakkaudella. Isä rakastaa meitä, tuon rakkauden me kohtaamme, kun katselemme kaikkea mitä Jumala on luonut. Poika rakastaa meitä ja tuon rakkauden me kohtaamme, kun käymme tuohon Jeesuksen isännöimään pöytään, jossa hän antaa itsensä meille. Poika on lunastanut meidät vapaiksi synnistä ja kuolemasta. Hän on kuollut meidän puolestamme. Hänen rakkaudestaan me saamme anteeksi ja uuden elämän. Vaikka tähtien alla tuntisimme itsemme kuinka pieniksi ja vähäisiksi tahansa, Jumala on tahtonut rakastaa juuri meitä ja pelastaa Poikansa kautta juuri meidät.
Kolmas symboli, jota tänään katselen, on tuo messumonisteen kolmiostakin löytyvä kyyhkynen. Kirkosta kyyhkynen löytyy alttarin yläpuolella, aivan tuosta alttaritaulun päältä. Kuten viime sunnuntain, helluntain sanoma muistutti, kyyhkysellä kuvataan Pyhää Henkeä, joka laskeutuu linnun lailla meidän luoksemme. Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona. Pyhä Henki on se, joka synnyttää ja saa meissä aikaan uskon Jumalaan. Hän välittää meille Isän rakkauden ja Pojan rakkauden. Hän toimii sanan ja sakramenttien kautta.
Pyhä Henki saa meissä aikaan hyviä hedelmiä, kun pysymme kiinni Kristuksessa, kuin oksa pysyy kiinni puussa tai köynnöksessä. Mitä tuo kiinni pysyminen voisi olla? Ainakin se voisi olla sitä, että tulemme koolle, vietämme aikaa kirkossa, ihmettelemme yhdessä, olemme yhdessä Kristuksen ruumis tai oksista koostuva puu. Seurakunta on Kristuksen ruumis. Sen jäseninä me olemme kiinni Kristuksessa. Ilman häntä me emme saa aikaan mitään. Siksi me tarvitsemme yhteyttä. Tuon yhteyden me saamme kokea, kun Pyhä Henki välittää meille Jumalan rakkauden sanansa kautta, kasteen kautta ja ehtoollisen kautta. Kyyhkynen alttarin yläpuolella kuvaa sitä, kuinka Pyhä Henki voi auttaa meitä luottamaan ehtoollisen lahjaan. Pyhä Henki tuo leivässä ja viinissä Kristuksen meidän luoksemme. Saamme ottaa vastaan pelastuksen lahjan. Meidät on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Meidät on kasteessa liitetty oksina viinipuuhun. Meidät on liitetty Jumalan rakkauteen. Isän rakkauteen. Pojan rakkauteen. Pyhän Hengen vakuuttamaan ja välittämään rakkauteen.
Jumala toimii monin tavoin. Me saamme katsella hänen salaisuuttaan monelta puolelta. Kukin aina omasta elämän kulmastaan käsin. Vaikka Jumala on salattu, vaikka häntä ei täysin ymmärtäisi tai käsittäisi, vaikka hänellä on monia naamioita, on kaikkien noiden naamareiden takana joku, joka rakastaa meitä tällaisina kuin olemme. Hän on meidät luonut tällaisiksi. Hän tahtoo, että voimme elää lähellä häntä. Hän tahtoo antaa meille uuden elämän ja mahdollisuuden hänen yhteydessään. Hän on kanssamme joka hetki. Hän ymmärtää meitä ja ympäröi meitä rakkaudellaan. Saamme olla ja ihmetellä hänen käsissään, hänen sylissään, häntä lähellä. Saamme tunnustaa uskomme tai sen pienuuden, saamme ylistää Jumalaa hänen rakkaudestaan ja pelastusteoistaan nousemalla lausumaan uskontunnustuksen.
Kommentit