Siirry pääsisältöön

Tekstit

Vuorisaarna?

Saarna 14.7.2013 Kaupunginkirkossa Kirkastussunnuntai Nouskaa, älkää pelätkö, rohkaisee Jeesus opetuslapsia. Nouskaa. Nouskaa vuorelle, nostakaa katseenne minuun, tulkaa mukaani, seuratkaa minua. Kirkastussunnuntai on suuri päivä, valkoinen Kristus-juhla. Silti ajattelen arkea. Ajattelen, kuinka Jeesuksen seurassa kulkeminen oli opetuslapsille paljon muuta kuin juhlahumua. Ehkä se oli alituista ihmettelyä ja kysymyksiä reppu pullollaan. Aprikoimista, että kuka tämä mies, kuka tämä Jeesus oikeastaan on. Innostumista Jeesuksen seurasta, silti pettymistä ja toivottomuutta kun matka vei lähemmäs Golgataa. Ajattelen, kuinka opetuslapsena eläminen ja kasvaminen on usein juuri sitä kivikkoista vuoristopolkua, vai mitä sinä tuumaat? Ajattelen, että ehkäpä siksi tarvitsemme kirkastusvuoren. Huipun, josta näkee paremmin, paikan jossa ilma on raikkaampaa hengittää. Emmekö tarvitse tuota valoa, joka Kristuksesta hohtaa, kun oma soihtumme, uskon soihtumme hiipuu. On nostet...

Piipahdus Säynätsalossa

Saarna 7.7.2013 Säynätsalon kirkossa 7.sunnuntai helluntaista, Rakkauden laki 3. Moos. 19: 1-4, 11-18 ; Room. 12: 16-21 ; Matt. 5: 20-30 Oletko kuullut tarinan miehestä, joka kulki kerran kaupungin kadulla ja näki siellä alastoman lapsen. Lapsi oli selvästi nälkäinen ja vapisi kylmissään. Kukaan ei pitänyt hänestä huolta. Mies tuskastui ja vihastui ja huusi Jumalalle: ”Miten voit sallia tämän? Miksi et tee asialle mitään? Miksi et auta tätä lasta?” Jumala ei vastannut mitään. Yöllä mies kuitenkin heräsi kesken unensa ja kuuli äänen sanovan:”Minä olen tehnyt asialle jotain. Minähän loin sinut.” Tarina kertoo ainakin kahdesta asiasta. On oikeasti olemassa paljon niitä, jotka tarvitsevat apua. Ja oikeasti: Meidän tehtävämme on auttaa heitä. Me olemme vastuussa toinen toisistamme. Ihmisinä ja kristittyinä meidän elämäntehtävämme on rakastaa. Jo Mooses sai kerrottavakseen Israelin kansalle rakkauden käskyn: ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Mutta tuo r...

1 + 1 + 1 = 1, eiku...?

Saarna 26.5.2013 Lohikosken kirkossa Pyhän Kolminaisuuden päivä Joh. 3:1-15 Tiesitkö, että eskimoilla on monta kymmentä eri sanaa, jotka kaikki tarkoittavat suomen kielessä lunta? Tai että pohjoissaamelaisilla on yli tuhat nimitystä porolle; nimityksiä, jotka erottelevat porot sukupuolen, värin, iän, ruumiinrakenteen ja sarvien muodon perusteella. Tai sitä, että tansanialaisille riisillä on eri nimitykset riippuen sen olomuodosta: Pellolla kasvavana se on mpunga , varastoon kerättynä mhcele ja keitettynä wali ja silti se on sama riisi. Ja onhan meillä suomessakin eri sanat vedelle riippuen lämpötilasta: jää, vesi, vesihöyry. Vedellä on nuo kolme olomuotoa: kiinteä, neste, höyry. Meille kristityille Jumala ei ole vain Jumala. Hän on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolme persoonaa mutta vain yksi Jumala. Monelle ihmiselle tämä on varmaan aika vaikeasti ymmärrettävä yhtälö. Erityisesti monissa muissa uskonnoissa Jumalan kolminaisuus ei käy järkeen. Mu...

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. O...

Hyvä paimen

Saarna 14.4.2013 ”Herra on minun paimeneni. Ei minulta mitään puutu.” Mieti hetki mielessäsi. Mistä olet kiitollinen? Mitä ei sinulta puutu? Piirrä sitten tuo kiitoksen aihe sormella vaikka vieruskaverin selkään tai siihen edessä olevaan kirkonpenkin selkänojaan. Eikö ole mukavaa. Kun on jotain, mistä kiittää. Oikeastaan aika paljon on sellaista, mistä kiittää. Ei meiltä paljon puutu. Tänään kiitämme myös siitä, että meillä on yksi paimen, hyvä paimen, Jeesus Kristus. Meillä on paimen ja Vapahtaja, joka välittää ja jolle me olemme tärkeitä. Ajattele! Hän tuntee meidät. Hän tahtoo pitää meistä huolta. Hän tahtoo meitä paimentaa, ohjata oikeaan suuntaan, suojella vaaroissa. Hänelle jokaisella on väliä. Hän on antanut henkensä jokaisen takia. Jotta yksikään, joka häneen uskoo, joka kuulee hänen ääntään, ei joutuisi hukkaan, ei joutuisi susihukkasen kynsiin. Meillä on yksi paimen. Vai onko? Onko Vapahtajan ääni ainoa ääni, joka ohjaa meidän elä...

Tyhjän haudan kohtaamisia

Saarna pääsiäisyönä 30.3.2013 2.Moos.14:8,10-16,21-22; Room.6:3-11; Mark 16:1-8 Me kuljimme hämärään iltaan, tulimme yöhön, tulimme kirkkoon, valoako etsimme, jotain lohdutusta, iloa, apuako kysellen, apuako kaivaten. Kuka auttaisi meitä? Kuka auttaisi vierittämään kiven haudan suulta? Kuka auttaisi silloin, kun emme itse pysty? Emme pysty tai emme jaksa. Kuka auttaisi silloin, kun taakka painaa kuin raskas kivi, taakka jollaista nuo naisetkin kenties raahasivat mukanaan. Surun ja murheen taakka, joka laskeutuu yllemme kuin yön pimeys. Kun maailma on kaatunut. Kun toivo on mennyt. Kun Jeesus on kuollut. Vapahtaja on poissa. Murheen murtamina, toivonsa haudanneina ja voimattomina käyvät nuo naiset kohti Jeesuksen hautaa. Eikä olo tai tilanne siitä parane. He eivät löydä, mitä etsivät. He löytävät vain tyhjän haudan. Järkyttyvät entisestään. Huolestuvat. Säikähtävät. Säikähtävät paitsi haudan tyhjyyttä ja Jeesuksen poissaoloa, myös outoa nuorukaisen hahmoa,...

Kärsivä Jumala - saarna palmusunnuntaina 2013

Saarna palmusunnuntaina 24.3.2013 Jes. 50:4-10  Fil. 2:5-11 Joh. 12:12-24 Kärsivä Jumala Oli koittanut viimeinen päivä. Aika oli päättynyt. Kaikki maailman kansat koottiin Jumalan tuomioistuimen eteen odottamaan oikeudenmukaista tuomiota. Yllättäen ihmisjoukkojen keskellä syntyi levottomuutta. Ryhmä ihmisiä eri kansoista oli kokoontunut yhteen ja vaati äänekkäästi päästä Jumalan puheille. He syyttivät Jumalaa epäreiluudesta. He tulivat Jumalan luokse ja esittivät vaatimuksensa. Heidän mielestään Jumala, joka ei ollut piitannut luomansa maailman ja sen ihmisten kärsimyksistä, ei voisi myöskään tuomita heitä. Eihän Jumala voinut tietää inhimillisestä elämästä, ihmisydestä, mitään. Hän oli vain istunut pilven reunalla katselemassa samalla, kun ihmiset alhaalla kärsivät. Niinpä tämä eri kansoista koostunut edustajisto esitti joukon vaatimuksia, jotka Jumalan olisi täytettävä ennen kuin hän voisi tuomita yhtään ketään. Nämä vaatimukset esittivät niiden...