Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "isin poika":
...selviäisitkö...? Lasten rakkaus on "ansaittava",sitä ei saa automaatista ABC:n uloskäynnin luota...
Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "isin poika":
"laatuaikaa"=uusavuttomien urpojen ymmärtämättömyys siitä,että laatuaikaa on joka hetki,sillonkin kun ei jaksa.
kirjoitin tammikuussa poika-isä-suhteestamme. hienoa, että teksti provosoi lukijan kommentoimaan. ja oikein kaksi kertaa! koska kommentointi blogissani on valvottua, olivat hiiren näppäimen alla vaihtoehdot "julkaise" ja "hylkää". kommenttien sävy ei sopinut sen hetkiseen mielentilaani, joten hylkäsin. kun tulin toisiin aatoksiin, oli jo liian myöhäistä. julkaisen ne siksi nyt itse.
nöyrä vastine:
olen hyvin pahoillani, että tässä vaatimattomien selviytyjien ja suorittajien maassa kehtaan edes hissukseen löytää oman epävarman vanhemmuuteni keskellä joitain onnistumisen hetkiä ja niistä mainita julkisella foorumilla osaamatta piiloutua anonyymiteetin taakse, kuten tekevät ne, joilla ymmärrys on.
pyydän syvästi anteeksi, että saatan - ja vielä tosissani - käyttää uusavutonta terminologiaa iloitessani siitä, että olen saanut olla poikani kanssa kahden.
olen pahoillani, että todellakin tankkaan autoni mieluiten abc-asemalla, vaikka ne kakskytneljäseitsemänaukiolollaan laittavat pikkuhuoltamot ahtaalle.
pyydän anteeksi, että luotan armoon ja siihen, että taivas on lasten kaltainen. sellainen, joka ottaa ansiotta vastaan.
eniten pahoittelen sitä, että minä kurja ja vähäinen sain sinut tuohtumaan, arvon anonyymi. en velvoita enää seuraamaan ajatuksiani. olet vapaa sivuuttamaan ne.
...selviäisitkö...? Lasten rakkaus on "ansaittava",sitä ei saa automaatista ABC:n uloskäynnin luota...
Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "isin poika":
"laatuaikaa"=uusavuttomien urpojen ymmärtämättömyys siitä,että laatuaikaa on joka hetki,sillonkin kun ei jaksa.
kirjoitin tammikuussa poika-isä-suhteestamme. hienoa, että teksti provosoi lukijan kommentoimaan. ja oikein kaksi kertaa! koska kommentointi blogissani on valvottua, olivat hiiren näppäimen alla vaihtoehdot "julkaise" ja "hylkää". kommenttien sävy ei sopinut sen hetkiseen mielentilaani, joten hylkäsin. kun tulin toisiin aatoksiin, oli jo liian myöhäistä. julkaisen ne siksi nyt itse.
nöyrä vastine:
olen hyvin pahoillani, että tässä vaatimattomien selviytyjien ja suorittajien maassa kehtaan edes hissukseen löytää oman epävarman vanhemmuuteni keskellä joitain onnistumisen hetkiä ja niistä mainita julkisella foorumilla osaamatta piiloutua anonyymiteetin taakse, kuten tekevät ne, joilla ymmärrys on.
pyydän syvästi anteeksi, että saatan - ja vielä tosissani - käyttää uusavutonta terminologiaa iloitessani siitä, että olen saanut olla poikani kanssa kahden.
olen pahoillani, että todellakin tankkaan autoni mieluiten abc-asemalla, vaikka ne kakskytneljäseitsemänaukiolollaan laittavat pikkuhuoltamot ahtaalle.
pyydän anteeksi, että luotan armoon ja siihen, että taivas on lasten kaltainen. sellainen, joka ottaa ansiotta vastaan.
eniten pahoittelen sitä, että minä kurja ja vähäinen sain sinut tuohtumaan, arvon anonyymi. en velvoita enää seuraamaan ajatuksiani. olet vapaa sivuuttamaan ne.
Kommentit
Ja lisäksi nostan sulle hattua että piät julkista blogia, jossa pohdit elämää. Se on rohkeaa!
Siunausta viikonloppuun :)
R