Siirry pääsisältöön

sykemittari

hankin suunto t3 -mallisen mittarin viime marraskuussa saatuani itseeni lähtemättömän innostuksen juosta (ja satunnaisilla lenkeillä havaittuani juoksevani liian kovaa elimistööni nähden). laitteessa on erinomainen, en nyt muista kuinka monen lenkkikerran muisti, joka tallentaa juostujen juoksujen keskisykkeen, poltetun energian, harjoitusvaikutuksen ja erillisen podin kanssa vielä nopeudenkin.

no, ominaisuuden erinomaisuus näytti tällä viikolla nurjan puolensa. kun tein keskiviikkona kevyttä lenkkiä, jotta torstaina kulkisi paremmin (olimme sopineet ramin kanssa käydä keskuspuistossa), koska oli kulunut pitkä aika edellisestä, niin tarkistin erinomaisesta mittarista, kuinka pitkä aika siitä oikeastaan oli. erehtymätön vastaus oli: yli kolme kuukautta.

sanottakoon se tässä avoimesti.

jo siksikin, että saan siitä lisätsemppiä aloittaa kesäkausi. sillä ilma ulkona on mainio (ei kuuma eikä kylmä). sillä juokseminen on terapeuttista.

mutta enempää en ehdi kertoa, sillä elia potkii vaunuissaan parvekkeella. se tarkoittaa, että koti-isin iltapäivä alkaa.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei,

millainen on tuo sykemittari ollut, muuta kuin anteeksiantamaton? olen nimittäin hieman harkinnut sellaisen hankkimista. samoista syistä. kadulla tulee juostua liian kovaa jos ei varo. mut, kuulostaa hyvältä, on hyvä olla joku toppuuttelemassa.
ville tikkanen sanoi…
kuule, suunto t3 on varsin toimiva perusmittari. selkeä ja tyylikäs ulkoasu. kohtuuhintainen, suomessa 149e. etuna polarin saman hintaluokan mittareihin siinä, että tähän saa liitettyä gps- ja foot-podin, jos tahtoo. eli jos on kiinnostunut nopeudestaan tai on epävarma löytääkö takaisin kotiin.

on tosi tärkeää, ettei juokse liian kovaa, ainakaan meidän kohdalla, jotka rakennamme kuntomme tukipilareita. jos lenkeistä iso osa on korkeasykkeisiä, joutuu ylikuntoon, josta on sitten pitkä pudotus. vaikka kyllä sitä tulee mittari kädessäänkin mentyä välillä liian isoilla sykkeillä, tietoisestikin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tähti antaa tehtävän

Saarna loppiaisena 6.1.2026 Jes. 49:5-7; Kol. 1:24-27; Matt. 2:12 Rakkaat ystävät. Niin kuin tietäjät, mekin olemme matkalla. Omassa elämässämme, mielessämme, kristittyinä, suhteessa itseemme, toisiimme ja Jumalaan. Loppiaisena olemme joulun lopussa mutta samaan aikaan uuden vuoden alussa. Me kuljemme Betlehemiin katsomaan joulun lasta, me lähdemme liikkeelle, me saavumme yhteen, me palaamme samaa tai toista tietä takaisin kotiin.   Vuoden alussa saattaa olla monenlaisia suunnitelmia, lupauksia, aikeita, tavoitteita. Elämän taipaleella, työssä, harrastuksissa, myös kristittynä, myös yhteisönä. Mikä ikinä se oman elämän suunnitelma tai tavoite onkin, rohkenen näin loppiaisena ehdottaa, entä jos kulkisimme niitä kohti tietäjien tavoin, seuraten Jeesusta, tai seuraten merkkejä siitä, mistä Jeesus löytyy. Tietäjillä oli suunnitelma. Suunnitelmalla oli suunta. Suuntana oli vastasyntynyt kuningas, jonka he tahtoivat ottaa vastaan. He kulkivat matkan päästäkseen päämäärään. Oli tehtä...

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. O...

Kuka tahansa kelpaa

Saarna 2.11.2025 Jeesuksen lähettiläät - Jer. 1:4-10; Matt.22:1-14 Rippikoulustartti Kuinka moni on ollut tilanteessa, että joku on pyytänyt sinua viemään roskapussin ulos? Kuinka moni on joskus vienyt roskapussin ulos? Entä kuinka moni on joskus nähnyt sellaisen videon, siis niin hyvän videon, että on ollut ihan pakko lähettää se eteenpäin? Kuinka moni on joskus saanut kaverilta jonkin sellaisen hauskan videon? Nämä kysymykset liittyy siihen, kun mietin, mistä tämän päivän raamatunteksteissä on oikeastaan kyse. Ekana siitä, että kenet Jeesus lähettää, kenelle Jeesus antaa tehtävän. Toiseksi siitä, kenelle Jumalan kutsu on tarkoitettu, kenelle Jumalan viesti on tarkoitettu? Toisin sanoen, kuka kelpaa tehtävään, kuka kelpaa Jumalan juhliin? Jeremia tuumasi heti, että hän nyt ei ainakaan kelpaa. Hän on liian nuori eikä hän osaa, ei hänestä ole siihen. Helppo oli keksiä perusteita. Myös monet häävieraat tuossa Jeesuksen vertauksessa keksivät muuta tekemistä. Pitää käydä kaupoilla ja p...