Siirry pääsisältöön

sykemittari

hankin suunto t3 -mallisen mittarin viime marraskuussa saatuani itseeni lähtemättömän innostuksen juosta (ja satunnaisilla lenkeillä havaittuani juoksevani liian kovaa elimistööni nähden). laitteessa on erinomainen, en nyt muista kuinka monen lenkkikerran muisti, joka tallentaa juostujen juoksujen keskisykkeen, poltetun energian, harjoitusvaikutuksen ja erillisen podin kanssa vielä nopeudenkin.

no, ominaisuuden erinomaisuus näytti tällä viikolla nurjan puolensa. kun tein keskiviikkona kevyttä lenkkiä, jotta torstaina kulkisi paremmin (olimme sopineet ramin kanssa käydä keskuspuistossa), koska oli kulunut pitkä aika edellisestä, niin tarkistin erinomaisesta mittarista, kuinka pitkä aika siitä oikeastaan oli. erehtymätön vastaus oli: yli kolme kuukautta.

sanottakoon se tässä avoimesti.

jo siksikin, että saan siitä lisätsemppiä aloittaa kesäkausi. sillä ilma ulkona on mainio (ei kuuma eikä kylmä). sillä juokseminen on terapeuttista.

mutta enempää en ehdi kertoa, sillä elia potkii vaunuissaan parvekkeella. se tarkoittaa, että koti-isin iltapäivä alkaa.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei,

millainen on tuo sykemittari ollut, muuta kuin anteeksiantamaton? olen nimittäin hieman harkinnut sellaisen hankkimista. samoista syistä. kadulla tulee juostua liian kovaa jos ei varo. mut, kuulostaa hyvältä, on hyvä olla joku toppuuttelemassa.
ville tikkanen sanoi…
kuule, suunto t3 on varsin toimiva perusmittari. selkeä ja tyylikäs ulkoasu. kohtuuhintainen, suomessa 149e. etuna polarin saman hintaluokan mittareihin siinä, että tähän saa liitettyä gps- ja foot-podin, jos tahtoo. eli jos on kiinnostunut nopeudestaan tai on epävarma löytääkö takaisin kotiin.

on tosi tärkeää, ettei juokse liian kovaa, ainakaan meidän kohdalla, jotka rakennamme kuntomme tukipilareita. jos lenkeistä iso osa on korkeasykkeisiä, joutuu ylikuntoon, josta on sitten pitkä pudotus. vaikka kyllä sitä tulee mittari kädessäänkin mentyä välillä liian isoilla sykkeillä, tietoisestikin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johda sinä meitä

Saarna 10.8.2025 Totuus ja harha Job. 28:7-15,23-28; 1. Joh. 4:1-6; Matt. 7:15-23 Virsi 484, Totuuden Henki, on laitettu virsikirjassa luokkaan ”Koulu ja opiskelu”. Siinä on hyviä rukouksia ja pyyntöjä oppilaille ja opettajille lukuvuoden alussa ja sen aikana. Koulussa opetellaan tärkeitä taitoja elämää varten, mm. erottamaan oikea tieto väärästä tiedosta. Opetellaan ajattelemaan itse, jotta voisi tehdä elämässä oikeita valintoja. Eikä se oppiminen jää koulunpenkille. Koko elämä on oppimista ja kasvua. Siksi on mahtavaa, että Totuuden Henki johtaa meitä etsiessämme ja kulkiessamme elämän teitä. Hän ohjaa työtämme ja tekemisiämme, hän siunaa tietomme ja ymmärryksemme. Auttaa näkemään Luojan käsialan elämämme asioissa. Ja johdattaa rakkauden tuojan, Kristuksen luokse. Ja se on hyvä. Sillä juuri Kristus on tiemme, valo sydäntemme, toivomme ainut, pyhä totuutemme. Kun joudumme risteykseen tällä elämän koulutiellä, valintojen eteen ja kyselemme oikeaa ja väärää, yritämme erottaa totuud...

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. O...

Kasvun ihme ja kipu

Saarna 28.9.2025 Maaseutuväen kirkkopyhä Jumalan huolenpito Ps. 127:1-2; Gal. 6:2-10; Matt. 6: 25-34 Kuinka moni on joskus ollut perunannostossa? Kun olin pikkupoika, meilläkin nostettiin näihin aikoihin perunat maasta. Isä ajoi traktorilla ja perunat lentelivät villisti nostolaitteen perässä. Niitä sitten kerättiin pieniin ja suuriin ämpäreihin. Vaikka aikuisilla oli ehkä huoli siitä, että ehditäänhän kaikki perunat saada talteen ajallaan, ei lapsella ollut mitään murheita. Oli mukavaa, kun oli talkooväkeä paikalla, oli jotain hyvää evästä, kun kahviteltiin, ja hauska oli myös istua peräkärryssä perunoiden seassa. Ja ehkä on niin, ettei aikuistenkaan tarvinnut murehtia perunoiden kasvattamisesta. Kun oli keväällä laittanut mukulat multiin, sai kesän katsella, kuinka varret nousivat maasta. Sitä saatiin korjata, mitä oltiin kylvetty. Riitti, kun luotti kasvun ihmeeseen, riittävään lämpöön ja sateeseen, Jumalan huolenpitoon. Turhaan näkevät viljelijät vaivaa, jos ei Jumala anna vettä...