villen blogi

Saarna 30.1.2022 4. sunnuntai loppiaisesta: Jeesus auttaa hädässä Matt. 8:23–27 Jeesus astui veneeseen, ja opetuslapset seurasivat häntä. Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky. Aallot löivät yli veneen, mutta Jeesus nukkui. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme.” ”Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?” Jeesus sanoi. Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: ”Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin.” Tämä on kertomus uskosta. Se on kertomus Jeesuksesta ja opetuslapsista ja heidän välisestä suhteestaan. Siis uskosta, joka yhdessä kasteen kautta liittää Jeesukseen ja pitää yllä suhdetta hänen kanssaan. Opetuslapset seurasivat Jeesusta veneeseen. He tiesivät millaisia vaaroja järvellä saattaisi tulla, olihan osa heistä kokeneita kalamiehiä. Mutta silti he seurasivat Jeesusta. Ehkä he olivat olleet aiemminkin vesillä yhdessä. Ehkä he luottivat, että kyllä tässä pärjät...

Jouluaaton saarna Kaupunginkirkossa 24.12.2021 Millainen on ollut sinun tiesi kohti joulua? Ehkä raskas tai tukala – kuin Marian olo synnyttämisen lähestyessä. Ehkä epäröivä ja epäilevä – kuin Joosefin tunnelmat koko isyyshomman kanssa. Ehkä vastuun taakka ja asioiden hoitamiset ovat olleet sinullakin joulun alla läsnä. Tai ehkä olet saanut olla lapsen lailla huoleton ja voinut nauttia hetkestä, kihelmöivästä odotuksesta, saapuvasta juhlasta. Ehkä olet osannut ihmetellä taas kerran tätä kaunista aikaa ja saanut virittyä joulumielelle tuoksuin, lauluin ja välkkyvin valoin. Tai ehkä tie kohti joulua on koetellut jaksamista – kuin yötä myöten valvovilla paimenilla työvuorossaan. Ehkä olet pohtinut omaa paikkaasi maailmassa. Ehkä olet miettinyt työtä, sen merkitystä ja tehtävien antia, tai ehkä toimettomuus on ollut paikallaan ja tarpeen, ehkä työasiat ovat olleet kiitoksenaiheita ja aivan levollisia juttuja. Tai ehkä tie kohti joulua on ollut sinulle levoton ja rauhaton – kuin Juudeassa r...

Saarna 3. adventtina 12.12.2021 Matt. 11:2-10 Olenko odottanut turhaan? Olivatko toiveeni liian korkealla? Tartuinko väärään oljenkorteen, laitoinko kaiken likoon väärän voittajan luulossa? Olenko odottanut turhaan? Johanneksen kysymys vankilan kolkkoudesta koskettaa koleasti ja kolahtaa kohti: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?”  Sillä odottamisen vaivaan suostuneet tietävät kyllä, että odottaessa kärsivällisyyttä koetellaan ja usko voi horjahdella.  Lapsen odottaminen on ajoittain fyysisesti tukalaa ja raskasta, samoin epävarmuus ja huoli ovat herkästi myös henkisesti läsnä.  Sairastunut odottaa toipumista, joka voi kestää, kun etsitään toimivia lääkkeitä, kokeillaan erilaisia hoitoja, ja toivo parantumisesta keikkuu vaakalaudalla. Odottaminenkin voi olla yhtä tuskaa. Palvelutiskillä numero ei vaihdu niin nopeasti kuin tahtoisin, ja olisi jo kiire seuraavaan osoitteeseen. Miksi ihmeessä täällä ei ole tarpeeksi henkilökunt...

Toisen adventin saarna 5.12.2021 Hoos. 2:20-22; 1. Piet. 1:13-17; Luuk. 21:25-36 On olemassa monenlaisia joulutervehdyksiä. Joku toivottaa joulun rauhaa, toinen iloista tai siunattua joulua. Jouluna 53 vuotta sitten, vuonna 1968 ihminen kiersi ensimmäisen kerran kuun. Apollo 8:n astronautit lähettivät tuolloin kotiin oman joulutervehdyksen. Se olikin aika yllättävä. Terveisinä kuun kiertoradalta he lukivat nimittäin Raamatusta luomiskertomusta. Miksi ihmeessä, saatat kysyä. Mitä yhteistä on joululla ja luomiskertomuksella? Joulua juhlitaan, koska Jumala päätti tulla ihmiseksi. Kertomus maailman luomisesta kuuluu samaan stooriin. Syntyneellä Vapahtajalla oli oma roolinsa jo maailman synnyssä. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Tä...

Adventin tuomasmessun saarna 28.11.2021 Jes. 62:10-12; Matt. 21:1–9 Dasha Kudryavtseva Pixabaysta Millainen on sinun tiesi kohti joulua? Tiellä kun vaellat, kun taas jotain tavoitat, maahan kun painat askeleita, mieleesi toiveita. Tie kohti joulua voi olla vaikkapa KAIPAUKSEN tie. Odotuksen, aavistuksen, huokauksen tie.  Tie, jota kulkiessaan on kuin jotain vailla, jotain kaivaten, jotain erityistä tarviten. Lohtua, iloa, merkitystä, jaksamista, innostusta, suuntaa, tai jotain muuta, mikä on ollut jo pidempään kateissa.  Sen tien varrella kuuluu aivan varovainen hoosianna. Hiljainen rukous, jolla yhdyn kyllä joukkoon, mutta sopivasti etäämpää. Sieltä välimatkan päästä katselen ja tarkkailen, kuka on tämä, joka ratsastaa aasilla, kuka on tämä, jota kuninkaaksi sanovat. Hoosianna, sinulle, joka saavut, hoosianna sinulle, lempeäkasvoinen hahmo nöyrän ratsusi selässä. Hoosianna täältä kaipauksen tieltä. Tie kohti joulua voi olla myös ILON JA RIEMUN tie. Sen varrella ho...

Pyhäinpäivänä 2021 Kuva: Pixabay Ilm. 22:1-5; Matt. 5:1-12 Kynttilän liekki lepattaa tuulessa. Hauta on tuore, ainakin muistoni on. Se on peitetty äskettäin, tai ehkä jo aikaa sitten. Sytytin sen luo kynttilän muistoksesi. Liekki lepattaa tuulessa niin kuin kaipaus saa sydämeni lepattamaan. Suru värisyttää, laittaa huojumaan, ikävä tekee levottomaksi. Muistellessani mieli liikahtelee sinne tänne kuin pieni liekki kynttilässä. Se on niin hento ja herkkä, yhden puhalluksen varassa. Äkkiä mieleni on rauhaton kuin kynttilän liekki tuulessa. Kun kuolema käy lähellä, se tuo mukanaan pelon ja monta kysymystä, tuntematon koskettaa, katoavaisuuden tuuli puhaltaa. Ajattelen sinun elämääsi, ajattelen omaani. Kuinka kauan liekki vielä palaa? Sinun liekkisi oli kaunis. Kynttilän valo on lämmin niin kuin sinun elämäsi oli. Saan muistoista voimaa ja lohdutusta. Kaikki mitä minulle merkitsit, kaikki mitä sinulta sain. Eletyn elämän kiitos loistaa pienestä liekistä, sen lämpö kertoo sinusta. Minun suru...

Saarna 17.10.2021 Jeesuksen lähettiläät Aam. 7:10-15; Gal. 4:12-20; Joh. 13:16-20 Kuva  Magic Creative   Pixabaystä   Hotellien aulasta löytyy vastaanotto, reception, respa, paikka jossa asiakas otetaan vastaan. Vastaanotossa asioidessaan tulee eteen muutamia toimenpiteitä. Ensiksikin tulee kirjautua sisään. Sisään kirjaudutaan omalla nimellä. Vastaanottaminen tapahtuu siis omana itsenä, aitouden ja rehellisyyden kautta.   Toiseksi näytetään luottokorttia. Vastaanotossa kysytään luottoa, luottamusta, uskottavuutta. Kolmanneksi maksetaan huone tai avataan huonelasku, joka lunastetaan sitten lähdettäessä. Hotellin respa on hyvä esimerkki vastaanottamisesta muutenkin, mutta tullaan siihen myöhemmin. Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: ”Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” Jeesus lähettää ja valtuuttaa seuraajansa. Niin kuin Jumala on lähett...