Siirry pääsisältöön

Tekstit

Olla radikaali ja rakastaa

Lähimmäisen sunnuntain saarna Kaupunginkirkossa 6.9.2020 1. Sam. 24:9-12,17-21; 1. Joh. 3:11-18;  Matt. 5:43-48 Pikkupojasta lähtien minulle on yritetty tarjota vastakkainasettelua "me vastaan muut". Jos ei kyseessä ollut oman kylän jalkapallojoukkue vastaan naapurikylän potkupalloilijat, niin vähintään sitten Suomi vastaan Ruotsi. Vitsikirjoissa ruotsalainen oli aina suomalaisen alapuolella, koulussa kaverit sadattelivat pakkoruotsin lukemista, ja mielikuviin vaikuttaminen eteni sanoista tekoihin yleisurheilumaaotteluissa, jonne tehtiin reissuja paikan päälle, kannustettiin omia ja petyttiin suuresti, kun Ruotsi aika usein sattui voittamaan.  En kuitenkaan ymmärtänyt oppia vihaamaan rakasta naapurimaata. Nuorena rakastuin ruotsin kieleen erityisesti Kent-yhtyeen laulujen myötä. Vaihto-oppilasvuotena Yhdysvalloissa skandinaavit olivatkin äkkiä samaa porukkaa. Sain monta hyvää ruotsalaista ystävää, joista joihinkin pidän edelleen yhteyttä. Rohkeus kohdata ja tutustua, uskallus...

Sanonko armolle kyllä vai ei?

Saarna 23.8.2020 Itsensä tutkiminen Job.42:1-6; Room. 7:14-25; Matt. 21:28-32 ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista.” Eino Leinon Hymyilevä Apollo laulaa tutun kysymyksen hyvästä ja pahasta. Kumpi rinnassamme asuu, mitä sisimmästämme näkyy ulospäin? Ajattelen, että tuo Leinon näkemys voisi rohkaista meitä pysähtymään tänään päivän aiheen äärelle. Itsensä tutkiminen ei ole aina helppoa. Omaan sisimpäänsä kurkistaminen voi tuntua vaikealta. Sitä tekee mieli lykätä eteenpäin ja ohittaa koko homma. Sillä itsensä tutkiminen voi olla työlästä. Se on työn tekemistä itsensä kanssa. Uurastamista ja kipeidenkin asioiden kohtaamista. Eikä se tule kerralla valmiiksi. Itsensä tutkiminen on koko elämän mittainen projekti, matka, jota kuljetaan yksi päivä kerrallaan. Joka päivä viinitarhuri kutsuu ja sanoo: ”Mene tänään viinitarhaan työhön.” Voin kuunnella kehotusta ja suostua siihen. Tai voin kieltäytyä ja oh...

Sinä etsit jokaista, Sinä kutsut kuitenkin

Saarna 16.8.2020 11. sunnuntai helluntaista:  Etsikkoaikoja Jer. 6:16-19; Luuk. 4: 23-30 Ajatus etsikkoajoista on tuntunut minusta usein häiritsevältä. Siis sellainen ajatus, että olisi jokin tietty määrä aikoja ja tilaisuuksia kuulla Jumalan kutsu. Kuin olisi lapsi tivolissa ja kädessä viimeinen lippu laitteeseen. Yksi kierros enää, sitten hauskuus on ohi. Tai kuin niissä mainoksissa, joita saamme sähköpostimme tukkoon, joissa hoputetaan toimimaan ajoissa: Nyt on viimeinen tilaisuutesi! Tarjous umpeutuu tänään kello 24.  Olen enemmän Matti Nykäsen filosofian kannalla: ”Jokainen tsäänssi on uusi mahdollisuus.” Tykkään ostaa huvipuistossa mieluummin rannekkeen, jolla saa huvitella niin monta kierrosta kuin pää kestää ja kerkeää.  Etsikkoaikojen Jumala näyttää minusta kitsaalta vanhemmalta, joka pihistelee ja laskee rahojaan eikä suostu ostamaan enempää kuin kolme, korkeintaan viisi lippua tivolilaitteisiin: "Enempää et ansaitse. Pärjää näillä." No joo, ymmärrän kyllä, mitä...

Jotain juhannuksesta, Johanneksesta ja Jumalasta

Saarna Kaupunginkirkossa juhannuksena 20.6.2020 Johannes Kastajan päivä Jes. 51: 3-6; Ap. t. 14: 15-17; Luuk. 1: 57-66 Vuodenkierto täällä Suomessa on mainio. Harmaan ja pimeän talven jälkeen on yhtäkkiä aivan vihreää, helakanvihreää. Lämpö hellii, luonto kukkii, kaikkialla elämä pursuaa. Puut, jotka pitkään ovat odottaneet ja viivytelleet kalpeina, ovat nämä lyhyet kuukaudet täydessä lehdessä, aivan kirkkaina ja täynnä elinvoimaa. On kai armoa, kuinka luonto pitkän levon ja odotuksen jälkeen puhkeaa täyteen loistoonsa, kunnes pian on taas aika käydä kohti uutta talvea.  On aika versoa uutta ja on aika odottaa. On aika iloita ja kiittää tästä mitä nyt on ja on taas aika kaivata ja ikävöidä kesän hetkiä.  Vähän niin kuin Jesaja lupaa, että Jumala armahtaa rauniomaita. Elämä on myös aroa ja autiomaata, se on monelle tuttua. Mutta erämaakokemusten keskelle Jumala tuo tällaisia paratiisihetkiä, joissa saamme aivan kuin maistaa Eedenin puutarhan kauneutta. Nauttia täst...

Rikas olen silloin, kun voin paljon lahjoittaa

Saarna Kaupunginkirkossa 14.6.2020 2. sunnuntai helluntaista: Katoavat ja katoamattomat aarteet Ps. 49: 6-10, 16-21; Aam. 8: 4-8; 2. Kor. 8: 1-9; Matt. 13: 44-46 Kuva annca Pixabaystä Muutamia vuosia sitten näytettiin luottokorttiyhtiön mainoksia, joissa pompahteli kuvaruudulle erilaisia tuotteita ja niiden hintoja. Ratsastussaappaat, 500 euroa. Moottoripyöräkypärä, 300 euroa. Sukellusmaski, 125 euroa. Lento täysin painovoimattomassa tilassa, 3700 euroa. Laulutunnit, 183 euroa. Ja lopuksi: elämästä täysillä nauttiminen: Priceless – ei hintaa. On asioita, joita ei voi mitata tai ostaa rahalla tai edes luottokortilla. Usein ne ovat myös asioita, jotka ovat kestävämpiä kuin aineelliset rikkaudet. Samanlainen huomio on myös tämän päivän raamatunteksteissä. Psalminlaulaja ei pelkää pahaa päivää, vaikka petturien kavaluus saartaisi hänet. Sillä he luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan. Hän sen sijaan tietää, ettei omaisuus kestä, sitä ei saa kuollessaa...

Kotiin päin

Saarna 3.5.2020 3. sunnuntai pääsiäisestä: Jumalan kansan koti-ikävä Joh. 17: 11-17   Kysyin lapsilta, kuusi- ja kahdeksanvuotiailta, milloin heillä on ollut koti-ikävä. Toinen muisteli, että ainakin ollessaan yökylässä mummolassa, ja toinen silloin, kun olimme koko perhe automatkalla Tanskassa. Kysyin, mikä ikävään oli auttanut. Mummolassa ikävä oli helpottanut, kun oli saanut soittaa kotiin. Yhteydenpito oli lievittänyt ikävän tunnetta. Kuusivuotias puolestaan arvioi, että reissussa ei enää ollut niin ikävä, kun oltiin päästy kohteeseen ja alettu sitten palata kotiin päin. Tieto siitä, että lopulta koti lähenee, oli hänelle riittävä apu koti-ikävään. Lapsia kannattaa kuunnella. Sisäinen lapsi minussakin tunnistaa yhteyden kaipuun. Toiveen siitä, että on olemassa yhteys, kokemuksen siitä, että kuulun johonkin. Kaipauksen sille, etten harhailisi ympäriinsä sisälläni ontto osattomuuden tunne. Vaan että kuljen jotakin kohti, ikävöin jotakin, tavoittelen jotakin, vaik...

Miltä rakkaus maistuu?

Saarna sunnuntaina 26.4.2020 2. sunnuntai pääsiäisestä:  Hyvä paimen Joh. 2 1:15-19 Kuva  Pexels   Pixabaystä   Miltä rakkaus maistuu? Miltä rakkaus tuoksuu? Miltä rakkaus tuntuu tai miltä se kuulostaa? Pietarilta penättiin rakkautta. Ylösnoussut näyttäytyi opetuslapsilleen useita kertoja. Nyt hän on tullut rannalle ja kutsunut heidät kanssaan nuotiolle, siinä hän tarjoaa syötäväksi paistettua kalaa. Aterian jälkeen hän testaa Pietaria, tämän luottamusta ja sitoutumista. ”Rakastatko sinä minua”, Jeesus kysyy. Ja Pietari vannoo kolme kertaa. Pietari, joka aiemmin ehti kolmesti kieltää, että edes tunsi koko miestä, saa nyt uuden mahdollisuuden. ”Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Rakkaus voi korjata säröt, jotka hylkääminen ja epäluottamus saavat aikaan. Se on silta toisen luo, katse joka kääntyy takaisin ystävää kohti. Miten hyvältä nuo sanat korvissa kuulostavat, miten makealta ne maistuvat toiselle sanottaessa. Rakkauden sanat. Pietarin...