villen blogi

Saarna 27.9.2015 18. sunnuntai helluntaista Kristityn vapaus Jes. 1:10-17; Gal. 5:22-26; Mark. 2:23-28 Kerran muuan mies haastoi kaverinsa polttopuiden pilkkomiskisaan. Kisa alkaisi aamulla ja päättyisi illansuussa ja se voittaisi, kumpi olisi saanut enemmän halkoja kasaan. Haastaja aloitti hanakasti ja hän tekikin kovasti töitä koko päivän ajan. Hän piti vain pienen lounastauon, muuten kuluisi arvokasta aikaa hukkaan. Hänen kaverinsa puolestaan lounasti rauhassa ja piti muutenkin taukoja pitkin päivää. Kun päivän päätteeksi kisa oli ohi, haastajamies hämmästyi ja harmistui huomatessaan, että kaveri olikin pilkkonut reilusti enemmän halkoja kuin hän itse. ”En vain tajua!” hän tilitti kaverilleen. ”Joka kerta kun tarkistin, olit tauolla, ja silti sinun kasasi on isompi.” ”Aivan” tuumasi haasteen voittanut mies, ”mutta et huomannut sitä, että joka kerta kun istuin huilaamaan, minä samalla teroitin minun kirvestäni.” Tauko voi tehdä hyvää. Jos elämä olisi halonhakkuukilpailu, m...

Saarna 13.9.2015 16. sunnuntai helluntaista  Jumalan huolenpito 2. Moos. 16: 11-19, 31, 35 Ap.t. 20: 32-35 Matt. 6: 19-24 Missä on aarteesi?  Lasten leikeissä ollaan joskus aarteenetsintää. Piirretään kartta ja karttaan laitetaan rasti. Merkiksi, mistä aarte löytyy. Aarretta etsitään innoissaan ja tohina päällä. Löytäjä iloitsee ja esittelee aarretta toisille. Kenties jakaa saaliistaan kaverillekin. Maailmamme kartta näyttäytyy monelle tällä hetkellä aarrekarttana. Moni eurooppalainen katsoo, että rasti on piirretty tänne meidän maanosamme päälle. Että nuo, jotka Välimeren yli tulevat, ovat aarteenetsijöitä, onnenonkijoita, paremman elintason perässä vaeltajia. Kukaan tuskin tietää jokaisen pakolaisen ja turvapaikanhakijan motiiveja erikseen. Mutta sen nyt tietää lapsikin, että ei ole oikein leimata jokaista tulijaa joksikin aarteenetsijäksi. Kyllä siitä on leikki kaukana, kun joutuu kotinsa jättämään ja pelkäämään henkensä edestä. Kun uhka ja vaa...

Saarna 30.8.2015 Lahjaharjun kappeli Lähimmäisen sunnuntai Ruut 1:8-11, 14-18; Room. 13:8-10; Mark. 12:41-44 On siis lähimmäisen sunnuntai. Jokaisen ihmisen päivä. Kun kuuntelemme raamatuntekstejä, voisimme kai sanoa, että tänään on erityisesti neljän lesken sunnuntai. Kanssamme on neljä miehensä menettänyttä naista. Leskeksi jäänyttä. Ensiksi, köyhä leskivaimo, joka antaa kaiken, mitä hänellä oli. Kaksi roposta kilahtaa temppelin uhriarkkuun. Kuin kolehtihaaviin. On vähästään antava leski. Sitten on kolmikko. Ruutin kirjan lesket Noomi ja hänen miniänsä, Orpa ja Ruut. Noomista kerrotaan, että hän oli juutalainen, kotoisin Betlehemistä. Mutta kotimaahan tuli nälänhätä ja Noomi joutui lähtemään miehensä ja kahden poikansa kanssa pakoon, Kuolleenmeren taakse, Moabin maahan. Perillä uudessa kodissa Noomin vastoinkäymiset jatkuivat. Mies kuoli ja hän jäi yksin poikiensa kanssa. Pojat ottivat moabilaiset vaimot, toinen Orpan, toinen Ruutin. Kymmenen aviovuoden jälkeen miehetki...

Saarna 23.8.2015 2. Kun. 5: 1-15;  Ap. t. 3: 1-10;  Joh. 9: 1-7, 39-41 Jeesus näki tien sivussa miehen. Jeesus näki. Hän huomasi. Ei kulkenut ohitse.  Jeesus näkee ihmisen tien sivussa, laidalle joutuneena, reunassa, syrjään työnnettynä. Sielläkin Jeesus näkee ihmisen. Minkä tien sivussa sinä tänään kuljet? Millainen tilanne sinulla on päällä? Minkä toivoisit tulevan nähdyksi, huomatuksi? Nähdyksi tuleminen, huomatuksi tuleminen on tärkeää. Sen sijaan että joutuisi elämään sivussa, sitä mieluummin toivoo, että otetaan tosissaan. Saisi elää eikä varoa. Kelpaisi sellaisenaan, eikä tarvitsisi yrittää korottaa itseään. Kelpaanko tällaisena? Kelpaanko ihmisille ympärilläni? Kelpaanko astumaan tien sivusta keskemmälle, muiden joukkoon? Kelpaanko Jumalalle? Kelpaanko minä, moni ehkä kyselee. Mitä sanottiin syyrialaisesta Naamanista? ”Naaman oli mahtava soturi, mutta sairasti spitaalia.” Mahtava soturi, mutta. Mahtava, mutta. Tutunlainen kuvaus. Sitä ...

Minä pidän numeroista. Erityisesti tasaluvuista. Pidän siitä, että jokin menee tasan. Tänään tuli tasan vuosi siitä, kun vaimo lähti töihin ja minä jäin lasten kanssa kotiin. Tasan vuosi isyysvapaita ja hoitovapaata. Vapaata jostakin ja jotakin varten. Samalla huomaan, että tasan vuosi on viime postauksestakin. Vaikka ajattelin, että nyt vapaus antaa aikaa, tilaa ja mahdollisuuden kirjoittaa ja päivitellä enemmän, todellisuus tapahtui toisella tavalla. Tämä blogi on kasvanut työn kautta olemista tarkastelevaksi, puheiden avulla todellisuutta sanoittavaksi, ei enää sen, mistä kaikki alun pitäen lähti. Isyyden ja nuoren perheenisän silmin elämää ihmetteleväksi. Nyt olen tehnyt toista työtä tasan vuoden. Työtä, jossa mikään harvoin menee tasan. Enimmäkseen jää kesken tai menee överiksi. Neljän lapsen kanssa ainakin yhdellä on jokin tilanne päällä. Ainakin yhdet maidot kaatuvat päivässä pöydälle. Ainakin yhden kanssa herätään yöllä vessaan, rapsuttamaan selkää tai ajamaan mörköjä hus...

Aamulla soi kello. En muista, milloin se olisi viimeksi ollut vaimon herätykseksi. Itse nousin, kun lapsista pienin heräsi. Keitin puurot. Laitoin Muumilaakson tarinoita. Vilkutimme äidin matkaan. Päivästä tuli aurinkoinen, kesän kuumin, tähän asti. Pihassa on uima-allas. Rantaan ei karavaani jaksanut lähteä, vaikka eilisen synttärisankarin mielestä uusia kellukkeita piti päästä kokeilemaan. Kokeili pihassa. Fanni nukahti tapansa mukaan kolme tuntia yöunien jälkeen. Tunnin ja yhdeksän minuutin kohdalla tuumasin lapsille, että nyt isi huilaa hetken. Valehtelematta kymmenen sekuntin jälkeen itkuhälyttimestä kuului merkitsevä ääni. Sohvi huiteli naapurissa, kaverit huitelivat meillä. Elia huiteli koulun pihassa. Aaron huiteli omassa pihassa. Kaikki ovat yhä tallessa. Laitoin Elian jalkapalloreissulle joukkuekaverin kyytiin. Sohvi paineli omaan rauhaansa. Aaron kuivailee itseään suihkuttelun jälkeen. Fanni nukkuu toisia uniaan. Isillä on nyt hetki huilata. Vaikka eihän tämä mikää...

Edessäni meri. Vettä vain, ei maata missään. Paitsi jalkojeni alla. Paitsi tällä rannalla, jolla seison. Jolla aaltojen jono lempeästi varpaitani peittää. Ranta on laaja. Ei ketään missään. Hiekassa vain jalanjälkiä. Suuria, pieniä. Täällä me kuljemme, mietin. Täällä minäkin saan nyt kulkea. Hiekka on lämmin. Ei kiirettä missään. Tuuli käy ja silmät voi laittaa kiinni. Katsella kun sen aika on. Nyt ei enää ole, ei vielä.