Siirry pääsisältöön

Rouva lähti töihin

Aamulla soi kello. En muista, milloin se olisi viimeksi ollut vaimon herätykseksi.

Itse nousin, kun lapsista pienin heräsi. Keitin puurot. Laitoin Muumilaakson tarinoita. Vilkutimme äidin matkaan.

Päivästä tuli aurinkoinen, kesän kuumin, tähän asti. Pihassa on uima-allas. Rantaan ei karavaani jaksanut lähteä, vaikka eilisen synttärisankarin mielestä uusia kellukkeita piti päästä kokeilemaan. Kokeili pihassa.

Fanni nukahti tapansa mukaan kolme tuntia yöunien jälkeen. Tunnin ja yhdeksän minuutin kohdalla tuumasin lapsille, että nyt isi huilaa hetken. Valehtelematta kymmenen sekuntin jälkeen itkuhälyttimestä kuului merkitsevä ääni.

Sohvi huiteli naapurissa, kaverit huitelivat meillä. Elia huiteli koulun pihassa. Aaron huiteli omassa pihassa. Kaikki ovat yhä tallessa. Laitoin Elian jalkapalloreissulle joukkuekaverin kyytiin. Sohvi paineli omaan rauhaansa. Aaron kuivailee itseään suihkuttelun jälkeen. Fanni nukkuu toisia uniaan. Isillä on nyt hetki huilata.

Vaikka eihän tämä mikään äärimmäinen voimainkoitos ole. Sitä tässä kuitenkin pohdin, millä tavalla tämän pestin hoidan. Omalla tavallani. Ehkä ilman puskemista ja vuoden isä -tavoitteita.

Miltä tuntuu, minulta kysyttiin eilen, koti-isäkuukausien aattona. Miltä tuntuu hirvestä hirvenmetsästyksen alkaessa, vastasn. Voi tulla osumia, voi olla että selvitään.

Kyllä me selvitään. Tämä on meille täysosuma.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johda sinä meitä

Saarna 10.8.2025 Totuus ja harha Job. 28:7-15,23-28; 1. Joh. 4:1-6; Matt. 7:15-23 Virsi 484, Totuuden Henki, on laitettu virsikirjassa luokkaan ”Koulu ja opiskelu”. Siinä on hyviä rukouksia ja pyyntöjä oppilaille ja opettajille lukuvuoden alussa ja sen aikana. Koulussa opetellaan tärkeitä taitoja elämää varten, mm. erottamaan oikea tieto väärästä tiedosta. Opetellaan ajattelemaan itse, jotta voisi tehdä elämässä oikeita valintoja. Eikä se oppiminen jää koulunpenkille. Koko elämä on oppimista ja kasvua. Siksi on mahtavaa, että Totuuden Henki johtaa meitä etsiessämme ja kulkiessamme elämän teitä. Hän ohjaa työtämme ja tekemisiämme, hän siunaa tietomme ja ymmärryksemme. Auttaa näkemään Luojan käsialan elämämme asioissa. Ja johdattaa rakkauden tuojan, Kristuksen luokse. Ja se on hyvä. Sillä juuri Kristus on tiemme, valo sydäntemme, toivomme ainut, pyhä totuutemme. Kun joudumme risteykseen tällä elämän koulutiellä, valintojen eteen ja kyselemme oikeaa ja väärää, yritämme erottaa totuud...

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. O...

Kasvun ihme ja kipu

Saarna 28.9.2025 Maaseutuväen kirkkopyhä Jumalan huolenpito Ps. 127:1-2; Gal. 6:2-10; Matt. 6: 25-34 Kuinka moni on joskus ollut perunannostossa? Kun olin pikkupoika, meilläkin nostettiin näihin aikoihin perunat maasta. Isä ajoi traktorilla ja perunat lentelivät villisti nostolaitteen perässä. Niitä sitten kerättiin pieniin ja suuriin ämpäreihin. Vaikka aikuisilla oli ehkä huoli siitä, että ehditäänhän kaikki perunat saada talteen ajallaan, ei lapsella ollut mitään murheita. Oli mukavaa, kun oli talkooväkeä paikalla, oli jotain hyvää evästä, kun kahviteltiin, ja hauska oli myös istua peräkärryssä perunoiden seassa. Ja ehkä on niin, ettei aikuistenkaan tarvinnut murehtia perunoiden kasvattamisesta. Kun oli keväällä laittanut mukulat multiin, sai kesän katsella, kuinka varret nousivat maasta. Sitä saatiin korjata, mitä oltiin kylvetty. Riitti, kun luotti kasvun ihmeeseen, riittävään lämpöön ja sateeseen, Jumalan huolenpitoon. Turhaan näkevät viljelijät vaivaa, jos ei Jumala anna vettä...