villen blogi

Saarna talvisodan alkamisen 70-vuotismuistojumalanpalveluksessa Kaupunginkirkko 30.11.2009 Matt. 21:1-9 Joku on joskus sanonut, että rauha ei ole sellaista elämää, josta vastoinkäymiset ja taistelut puuttuvat, vaan sellaista elämää, jossa Jumala on läsnä. Tänään muistamme 70 vuotta sitten alkaneita tapahtumia. Marraskuun 30. 1939 alkoi kansamme 105 päivää kestänyt puolustautuminen Neuvostoliiton hyökkäyksiä vastaan. Siitä alkoi maamme osalta sotien ajanjakso, jota kesti jatkosodan ja Lapin sodan taisteluissa aina vuoden -45 huhtikuuhun saakka. Talvisodan syttyminen toi arkisen ja turvallisen elämän keskelle pelkoa, turvattomuutta ja kuolemaa. Me, jotka saamme nyt tänään elää ja asua turvallisessa ja vapaassa maassa, muistamme niitä urheita miehiä ja naisia, jotka antoivat oman elämänsä uhriksi maamme vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Meidän vapautemme, meidän itsenäisyytemme puolesta. Heidän uhrinsa rohkaisee tänään meitä vaalimaan maatamme ja yhteiskuntaamme niin, ettei sen tarvitsi...

Saarna Lohikosken kirkossa 22.11.2009 klo 12 Dan. 12:1-3; Ilm. 20:11-21:1; Matt. 25:31-46 Saarna Kerran joukko nuoria järjesti bileet. Eikä mitkä tahansa bileet, vaan punaviinimarjamehubileet. Punaviinimarja-mehubileisiin olivat kaikki tervetulleita. Ainoa pääsyvaatimus bileisiin oli se, että toi mukanaan punaviinimarjamehua. Lasillisen, mukillisen, edes tilkkasen. Kunhan toi oman osuutensa punaviinimarja-mehua. Olohuoneessa oli nimittäin erityinen suuri lasikulho, johon jokainen punaviinimarjamehubileisiin saapuja voisi käydä kaatamassa mukanaan tuomansa punaviinimarjamehun. Kulho oli peitetty liinalla ja tarkoitus oli, että myöhemmin illalla liina vetäistiin pois ja ihasteltiin punaviinimarjamehua. Olivathan ne punaviini-marjamehubileet. Vieraita tuli paljon ja punaviinimarjamehubileet pääsivät alkamaan. Sitten koitti myös se hetki, jolloin punaviinimarjamehukulho paljastettaisiin. Bileiden järjestäjät asettuivat kulhon ympärille. Vieraat odottivat jännittyneinä. Lopulta liina vedet...

laulu työtovereilleni outille ja teesalle ja heidän kuusamokaipuulleen: --- välillä mua ahdistaa, tämä mustan harmaa maa kaipaan jotain parempaa jotain kaunista, rauhaisaa tahtoisin täältä pois paikkaa jossa vois mun sielu levähtää ja sydän hengittää mä lähden, joo mä lähden minä lähden kuusamoon pakkaa kamat laatikkoon laitan poppia radioon joo mä lähden kuusamoon! siellä aina vapaa oon siellä katson nuotioon lähtisitkö mun kainaloon lähde kanssain kuusamoon! tämän päätölsen kun tein rauhan sain mielellein enää ei tartte kiiruhtaa eikä mitään suorittaa suoriudun vain täältä pois paikkaan jossa ois elämä niin ihanaa muualla sitä ei voi aavistaa, ei voi kuvitellakaan minä lähden kuusamoon pakkaa kamat laatikkoon laitan poppia radioon joo mä lähden kuusamoon! siellä aina vapaa oon siellä katson nuotioon lähtisitkö mun kainaloon lähde kanssain kuusamoon! --- verse: | hm | g | a | d a | pre-chorus: | g | a | g | a | chorus: | d | g | hm | a |

viikonloppu isosleirillä. iloinen leiri. syntyi kohtaamisia, keskustelua ja laulu. tässä laulu keskustan jatkoisosille ja avustajille. kiitos kauniista kannatuksesta. --- minulla on laulu tein sen sinulle kirjoitin sen päiväkirjoihin ja illan sivuille sinulla on nauru ja ilo sydämen silmissäsi toivo kirkkaampi helmiä kyynelten ja kun me yhdessä ollaan vaan yhdessä me maaimaa muutetaan (hei hei hei hei!) joka päivä saan uudestaan uuden aamun kanssas aloittaa et ole yksin, vieretyksin mennään joka päivä saan uudestaan uuden aamun kanssas aloittaa et ole yksin, vieretyksin mennään, mennään eteenpäin meillä on laulu meill' on elämän laulu meillä on sävelet totuuden sanat ikuisuuden meillä on toivo ja rakkaus meillä on usko ja luottamus (hei hei hei hei!) joka päivä saan uudestaan uuden aamun kanssas aloittaa et ole yksin, vieretyksin mennään joka aamu saan uudestaan uuden aamun kanssas aloittaa et ole yksin, vieretyksin mennään, mennään eteenpäin mennään eteenpäin mennään eteenpäin ete...

Orimattilan kirkossa 20.9.2009 klo 10 Ps. 115:12-15 Laul.l. 8:6-7 Kol. 3:18-21 Mark. 10:2-9 Saarna Taisin tehdä erheen kun perustin perheen Ei pennut pysy petissä vaan surffailevat netissä toisten kotisivuilla pitkin maailman piiriä. Voi meitä hiiriä! Näin kuvaa vanhemman huolta lapsestaan Kirsi Kunnas lorussaan Hiiren iltahuokaus . Ovatko sinun vanhempasi olleet koskaan huolissaan siitä, miten paljon vietät aikaa tietokoneella? Tai siitä, syötkö kaiken ruoan lautaseltasi? Tai siitä, onko sinulla tarpeeksi vaatteita päällä, kun menet ulos? Vanhemmat osaavat kyllä aika usein olla huolissaan! Kun perheeseen syntyy lapsi, tuo hän mukanaan paljon iloa, onnea ja rakkautta. Mutta samassa paketissa on isälle ja äidille myös raskas kuorma huolta kannettavaksi. Ei siksi, että lapsi itse olisi rasite tai huoli, vaan siksi, että lapsi merkitsee niin paljon; hän on niin kallis, ihana ja suurenmoinen lahja, että tulee huoli siitä, mitä hänelle tässä elämässä voikaan tapahtua. Siksi me vanhemmat väl...

tänään mahtui päivään paljon mukavaa ja hyvää. seuraa kronologinen selonteko. 9.15: lähdin helsinkiin. autossa soi rock ja helsingin kaduilla oli vireä tunnelma. 10.30: piipahdin intersportiin. sain hyvää palvelua. kokeilin varoen tossuja. yllätyin, että asicsin nimbukset tuntuivat melkein ostamista vaille omilta. en vielä uskaltanut. sen sijaan löysin puoleen hintaan juoksupuvun syksyksi. menee se talvenkin. 11.00: lounas maikin kanssa. 12.00: päivärukous rakkaassa tuomiokirkossa. 13.00: tapaaminen tulevan piispani kanssa. lyhyt mutta antoisa keskustelu mm. kymmenen käskyn kanssa kilvoittelusta ja papin perheestä huolehtimisesta. kaiken kukkuraksi varmistui muutto jyväskylään. n. 14.30: pääsin tonkimaan tuomiokirkon holvin ulkomaisia kolikoita. tein pari löytöä. amerikkalaisten osavaltioquartereiden kokoelmani on nyt täysi! englannin punnista puuttuu kolme. n. 20.00: elia oppi polkemaan pyörää! ylpeä isi vain käveli vieressä ja lykkäsi alkuvauhdit. hyvä päivä, parempi mieli.

pohdin, onko bloggaaminen tullut tiensä päähän. juoksublogia päivitän, sillä sen sisältö tuotetaan fysiikan avulla. tämä vaatii enemmän sielun altistamista. sitä olen viime aikoina varonut. kuten moni on väittänyt, yksi syy blogin kirjoittamisen nihkeyteen lienee facebook. se on foorumi, jonka kautta tuntonsa vuodatettua saa isommalle määrälle lukijoita yksinkertaisemmin, pelkistetymminen ja nopeammin. jokin arvo blogillekin kuitenkin jää. blogi on nettipäiväkirja. päiväkirjan mieli on siinä, että sitä pidetään. mielellään päivittäin. papiksi tuleminen kohta vuosi sitten on hillinnyt halua julkisesti kirjoittaa. ehkä niin ei tarvitsisi olla. kokeillaan. viime aikoja kuvaa painokkaasti muutos. reilu pari viikkoa sitten sain kuulla tulleeni valituksi jyväskylän seurakunnan papiksi. työni ja tieni orimattilassa tulevat kuun lopussa päihinsä. muutos on kreikaksi krisis ja kyllähän tässä on monenlaista rauhaa järkytetty. on tehnyt kipeää julistaa sanomaa, joka ei ole ainoastaan iloinen. to...