kuinka tästä eteenpäin?

pohdin, onko bloggaaminen tullut tiensä päähän. juoksublogia päivitän, sillä sen sisältö tuotetaan fysiikan avulla. tämä vaatii enemmän sielun altistamista. sitä olen viime aikoina varonut.

kuten moni on väittänyt, yksi syy blogin kirjoittamisen nihkeyteen lienee facebook. se on foorumi, jonka kautta tuntonsa vuodatettua saa isommalle määrälle lukijoita yksinkertaisemmin, pelkistetymminen ja nopeammin. jokin arvo blogillekin kuitenkin jää.

blogi on nettipäiväkirja. päiväkirjan mieli on siinä, että sitä pidetään. mielellään päivittäin. papiksi tuleminen kohta vuosi sitten on hillinnyt halua julkisesti kirjoittaa. ehkä niin ei tarvitsisi olla.

kokeillaan. viime aikoja kuvaa painokkaasti muutos. reilu pari viikkoa sitten sain kuulla tulleeni valituksi jyväskylän seurakunnan papiksi. työni ja tieni orimattilassa tulevat kuun lopussa päihinsä. muutos on kreikaksi krisis ja kyllähän tässä on monenlaista rauhaa järkytetty.

on tehnyt kipeää julistaa sanomaa, joka ei ole ainoastaan iloinen. toki iloitsen valinnastani ja siitä, että tieni johtaa lähemmäksi omia ja vaimon vanhempia ja muita läheisiä. kolikon toisella puolella on kuitenkin hyvästä luopuminen, sen rinnalla haikeutta, mutta myös kiitollisuutta.

tänään oli viimeinen liturgiani täällä. sunnuntain aiheena oli kiitollisuus. vaikka aikani täällä jäi lyhyeksi ja vaikka monelle lähtöni on iso pettymys, tahdon katsella aikaani, siis sitä aikaa, jonka sain täällä olla ja jota sain näiden ihmisten kanssa jakaa, kiitollisin silmin. jos olen paikallisiin nuoriin saanut kylvettyä jyväsenkin innostusta tai toivoa, on ajallani ollut arvoa.

elämä on kokonaisuus. tie alkaa, tie päättyy, risteys voi tuoda meidät yhteen tai viedä eri suuntiin. kaikesta, ihan kaikesta, on hyvä kiittää häntä, joka elämäämme johdattaa.