Luuk 13:6-9:
Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.' Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'"
Vielä yksi vuosi. Vielä yksi vuosi armonaikaa viikunapuulle. Vielä yksi vuosi armonaikaa meille.
Oletko tehnyt uudenvuodenlupauksia? Niiden kanssa kannattaa olla varovainen. Ettei vain lupaisi itselleen liikoja, kohtuuttomasti. Ettei lupaisi niin paljon, että lupauksesta kiinnipitäminen tai siihen pyrkiminen kääntyy itseään vastaan. Elämästä hälvenee ilo, kiitollisuuden tilalle tulee ryppyotsainen suorittamisen tarve.
Jeesuksen vertauksessa viikunapuu saa aikaa tuottaa hedelmää. Ihminen saa aikaa tehdä parannuksen elämässään. Jumalalla on aikaa odottaa, että ihminen kääntyy, kääntyy hänen puoleensa, tekee parannuksen ja tahtoo elää Jumalan antaman armon varassa. Armon, joka tekee meissä hedelmää.
Täytyykö silloin uudenvuodenlupaustemme olla sellaisia vaatimuksia, joilla armotta piiskaamme itseämme? Voisiko tuleva vuosi olla myös lupaustemme ja kristittynä kasvamisen osalta, voisiko se olla armon aikaa?
Voisinko tulevana vuotena ollakin armollisempi.Voisinko olla armollisempi itselleni. Voisinko katsoa omaa elämääni ja iloita niistä hedelmistä, joita tuotan, iloita siitä kaikesta, mitä Jumala on jo minulle antanut, enkä aina vain vaatisi itseltäni enemmän ja enemmän.
Voisinko olla armollisempi toisille? Ehkä muistaa sitä lähimmäistä, jota en tänä vuonna ehtinyt, tai ottaa yhteyden siihen, jonka kanssa en vuosikausiin ole jutellut.
Voisinko silloin löytää myös Jumalan armon, hänen rakkautensa, joka antaa anteeksi nekin menneet, joita minun on vaikea itse unohtaa. Voisinko näin kohdata sen rakkauden, joka auttaa minua armahtamaan itseäni ja rakastamaan toisia.
Sillä Jumalakin on tehnyt uudenvuodenlupauksen, jokaisen vuoden lupauksen. Hän lupaa, ettei hänen laupeutensa lopu koskaan. Joka aamu on Herran armo uusi. Joka aamulle ja joka vuodelle yltää se anteeksiantava rakkaus, jonka Vapahtajamme Jeesus on syntymällään ja kuolemallaan meille lahjoittanut.
Olkoon siksi myös alkava vuosi 2012 armon vuosi. Ole armollinen itsellesi ja toisille, koska Jumala on.
(Puhe Kaupunginkirkon yöpalveluksessa 31.12.2011)
Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.' Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'"
Vielä yksi vuosi. Vielä yksi vuosi armonaikaa viikunapuulle. Vielä yksi vuosi armonaikaa meille.
Oletko tehnyt uudenvuodenlupauksia? Niiden kanssa kannattaa olla varovainen. Ettei vain lupaisi itselleen liikoja, kohtuuttomasti. Ettei lupaisi niin paljon, että lupauksesta kiinnipitäminen tai siihen pyrkiminen kääntyy itseään vastaan. Elämästä hälvenee ilo, kiitollisuuden tilalle tulee ryppyotsainen suorittamisen tarve.
Jeesuksen vertauksessa viikunapuu saa aikaa tuottaa hedelmää. Ihminen saa aikaa tehdä parannuksen elämässään. Jumalalla on aikaa odottaa, että ihminen kääntyy, kääntyy hänen puoleensa, tekee parannuksen ja tahtoo elää Jumalan antaman armon varassa. Armon, joka tekee meissä hedelmää.
Täytyykö silloin uudenvuodenlupaustemme olla sellaisia vaatimuksia, joilla armotta piiskaamme itseämme? Voisiko tuleva vuosi olla myös lupaustemme ja kristittynä kasvamisen osalta, voisiko se olla armon aikaa?
Voisinko tulevana vuotena ollakin armollisempi.Voisinko olla armollisempi itselleni. Voisinko katsoa omaa elämääni ja iloita niistä hedelmistä, joita tuotan, iloita siitä kaikesta, mitä Jumala on jo minulle antanut, enkä aina vain vaatisi itseltäni enemmän ja enemmän.
Voisinko olla armollisempi toisille? Ehkä muistaa sitä lähimmäistä, jota en tänä vuonna ehtinyt, tai ottaa yhteyden siihen, jonka kanssa en vuosikausiin ole jutellut.
Voisinko silloin löytää myös Jumalan armon, hänen rakkautensa, joka antaa anteeksi nekin menneet, joita minun on vaikea itse unohtaa. Voisinko näin kohdata sen rakkauden, joka auttaa minua armahtamaan itseäni ja rakastamaan toisia.
Sillä Jumalakin on tehnyt uudenvuodenlupauksen, jokaisen vuoden lupauksen. Hän lupaa, ettei hänen laupeutensa lopu koskaan. Joka aamu on Herran armo uusi. Joka aamulle ja joka vuodelle yltää se anteeksiantava rakkaus, jonka Vapahtajamme Jeesus on syntymällään ja kuolemallaan meille lahjoittanut.
Olkoon siksi myös alkava vuosi 2012 armon vuosi. Ole armollinen itsellesi ja toisille, koska Jumala on.
(Puhe Kaupunginkirkon yöpalveluksessa 31.12.2011)
Kommentit