eräs kotiinpaluu

pitkän väännön jälkeen päätimme eilen illalla, että lähdemme kotiin jo tänä aamuna klo 10. näin matka sujuisi sutjakkaimmin pysähdyksien ja niiden sisältämän aktiviteetin näkökulmasta.

lähdimme jo neljää vaille kymmenen. elia nukahti, kun pääsimme nelostielle ja nukkui hienosti miltei tikkakoskelle asti. siellä vilkutimme kiitoradalle ja isin armeijamuistoille.

pysähdyimme syömään mummolaan, jossa ei ollut mummia eikä muitakaan. pysähdys venähti mielestäni liian pitkäksi, mutta vaimo kaasutti joutsaan ripeästi ja pysyimme aikataulussa kutakuinkin. joutsan pappalassa huilasimme hyvän tovin. oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa appea ja perhettä.

loppumatkan ajoi isi ja lujaa ajoikin. kotipihassa oltiin tasan kaksi tuntia startin jälkeen. pikkumatkustaja nukkui reilun tunnin, isompikin torkun mittaisesti.

kamat oli kannettu sisään seitsemään mennessä. oven takana odotti iso pino postia, laskuja ja mainoksia (elia on repinyt ovesta "ei mainoksia, kiitos!" -tarran). sieraimiin nousi viikontakainen siivous ja kotiinpaluun riemun huipensi ilmestys keittiössä: sadat pikkukärpäspaholaiset olivat kuolleet!

oli hyvä reissu. parempi on tulla kotiin. parasta on se, että on koti, johon tekee mieli tulla. koti, johon alamme heti maanantaina kyhätä lastenhuonetta. isojen poikien sänkyä myöten.

koti, jonka lattialla jo niin ison pojan näköinen pikkuisemme leikkii eläintarhaa ja vatsa pyöreänä puhiseva äiti katsoo minut mukaan perheen suloiseen hetkeen.