unia

väsyneet matkamiehet nousivat sängyistään viittä vaille aamuyhdeksän. koko aamun tuntui kaikki kulkevan jäljessä. outoahan se oli aamupuuroa lusikoida liki puolikymmeneltä. käväisimme mummolassa, söimme purkkiruokaa ja lähdimme päiväunille kahdelta, jolloin usein jo noustaan(!)

isikin hieman pelattuaan kömpi peiton alle ja lepäsi ja lepäsi. näin outoa unta, jossa kiersin maailmaa kuin kilpailussa. muistan vain sanoneeni unessa vaimolle: "taidan käydä tänä iltana vielä venetsiassa." kummallista.

joka tapauksessa, ja tämä on tärkeää, heräsin itse puolikuudelta ja huomasin poikani vielä nukkuvan viereisessä huoneessa. jouduin herättelemään hänet, mikä ei ollut hänestä juurikaan mukavaa. vaikka oli nukkunut jo kolme ja puoli tuntia!

olikin pieni ihme, että sain hänet nukahtamaan puoli yhdeltätoista. äiti kutsui meitä kesämiehiksi, kun vielä kymmeneltä kukuimme. vastasin olevamme lomalla.

eikä tämä rytmin heilahtelu minua vaivaa. minusta tuntuu hyvältä saatuani levättyä. ajattelin jo aiemmin, että on vaikea nauttia elämästä, kun ei fyysisesti jaksa. ja siinä empiirinen vastalause platonisteille ruumisantipatioineen. kauniita mutta yht'aikaa levollisia unia kaikille!