kulu(tta)minen

istun yliopistolla, tietokoneen edessä, kun en muutakaan keksi enkä jaksa. kävin aamulla siivoamassa ja avaamassa kirkon. nyt odottelen työkokouksen alkua, jonne saapuu historiallisesti muu perhekin. ja kulutan aikaa tässä.

tein kierroksen kirjakaupassa, koska mieleni oli saanut halun ostaa mikko kuustosesta kertovan kirjan. etsin ja etsin (löysin vahingossa bono-kirjan, jonka nyt toivon senkin) kunnes myyjä tuli apuun ja näytti että teos löytyy tämän toisen alta. kelan, kirkon ja kodin maksamalla rahalla en sen hintaista kertomusta hyllyyni saata sommittaa. pahoitin mieleni ja menin syömään unicafen spagettiannoksen.

syödessä luin artikkelin hyväntekemisestä. yhteiskuntavastuu on kohonnut, todettiin. nyt halutaan osallistua hyväntekeväisyyteen, sillä se poistaa kuluttamisesta aiheutuvan syyllisyyden: kun kerran kulutetaan, niin kulutetaan sitten siten, että siitä saa apua joku tarvitseva, ja itse saa tuotteen. esimerkkituotteina oli muiden muassa edellä mainitun bonon red-kampanjaan (joka poistaa nälkää, aidsia ja köyhyyttä afrikassa) kuuluvat punaiset converse-kengät ja punainen ipod nano.

ajattelin heti, että punainen voisi sopia minulle.