villen blogi

Saarna 11. sunnuntaina helluntaista: Etsikkoaikoja Jer. 18:1-10; Ilm. 3:1-6; Luuk. 19:41-48 Kuka oon Sinun suunnitelmassas, kuka oon, mikä tarkoitukseni? Miksi synnyin tällaiseksi? Kuka oon? Sinun salaisuutesi? Onko maan päällä pala taivasta? Onko kaikella tarkoituksensa? Onko kaikki Sun vaikutuksessas? Teetkö uuden ihmeen aina kun joku syntyy? Sinä kaunis ja ihmeellinen, Sinä suuri ja täydellinen, Sinä tuot minut valoon ja kirkkauteen, Sinä ravitset, Sinä suojelet. Minut kirkasta Sun valollas ja turvaa rakkaudellas. Minut siunaa aamuin illoin, minut siunaa. Miksi armosi onkaan ääretön, minut siunaa, minut siunaa. (Virsi 929 san. Laura Sippola) Laura Sippolan teksti jakaa monelle tutun kysymyksen: Mikä on minun tarkoitukseni? Mikä on minun paikkani tässä kaikessa? Onko minulla väliä? Oman tien etsiminen, suunnan kyseleminen ei ole ihmiselle vierasta. Se on tärkeää eikä sitä kannata väistellä, vaikka vastaus ei aina olekaan nopea ja helppo. Lähdetään yhdessä e...

Paluu keskustan alueseurakunnan papistoon ja saarnavuoro Kaupunginkirkossa ja Lahjaharjun kappelissa 11.8.2019 9. sunnuntai helluntaista / "Totuus ja harha" Job 28:7-15.23-28; 1.Joh.4:1-6; Matt. 7:15-23  ”On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota.” Jobin kirjan mainiossa runossa etsitään tietä, joka onkin erityinen tie. Se on tie, jota korppikotkat ja haukatkaan, nuo koulun biologian tunnilta tutut tarkkakatseiset petolinnut, eivät huomaa yläilmoissa liidellessään ja haeskellen katseellaan tien reunoista haaskoja tai pikkunisäkkäistä, joita voisivat viedä pesäänsä, tulla ravituiksi ja niin selvitä elämässään. Ei, kyseessä on tie, jota ei silmin voi nähdä. Tie, jonka pinnasta ei kuulu askelten rahina. Tie, joka ei ole käsin kosketeltavissa. Se on jotain muuta kuin ulkoista ja pinnallista. Jotain syvempää ja ratkaisevaa. Jotain sisäistä. Se on sydämen tie, tie viisauteen, ymmärrykseen, tie uskoon ja luottamukseen. Ehkä päivän teeman äärellä v...

Tänään oli yksi niistä työpäivistä, jolloin oli tarpeen kirjoittaa kaksi saarnaa samana pyhänä, samasta tekstistä. Aamulla juhlittiin Viron riparin konfirmaatiota, sitten vietettiin kesäillassa Taulumäen messua. Luuk. 14: 16-24 Jeesus kertoi: ”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’ Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija t...

Saarna tuomasmessussa 24.3.2019 Marian ilmestyspäivä Jes. 7:10-14, Luuk. 1:26-38 Mitä itse vastaisit, jos joku kutsuisi suureen tehtävään? Kysymättä, odottamatta. Valmistautumatta.  Itse varmaan vastustelisin. Empisin, estelisin, epäilisin. Sanoisin vastaan ja keksisin tekosyitä. Että ei kai sitä nyt noin vain tartuta toimeen tai käydä uuteen suuntaan. En ole mikään partiolainen ja aina valmiina. En pidä äkillisistä muutoksista, jotka tulevat kysymättä, odottamatta, valmistautumatta. Ehkä jokin tulevassa tehtävässä tai muutoksessa tai uudessa suunnassa pelottaa ja aiheuttaa ahdistusta. Ehkä tuleva on niin tuntematon ja tuo ennakoimattomuus paisuu paineiksi, joita on sietämätöntä omin avuin kestää. Tai ehkä jokin aiempi kokemus on osoittanut, ettei kannata lähteä suinpäin ja heittäytyä ällistelemään, mitä onkaan tulossa. Kun kerran viimeksi meni pieleen, ei kannata nytkään yrittää. Otetaanko tähän väliin pieni taukojumppa. Laita toinen käsi eteen ja toinen selkäsi taakse. J...

Saarna 7.10.2018 Tuomasmessussa 20. sunnuntai helluntaista ”Usko ja epäusko” Kol. 1:19-23; Joh. 7:40-52 Hei, etsijä, kyselijä, kulkija. Lähde kanssani erämaan kuivuuteen. Se ehkä vaatii tällaisena viileänä syysiltana vähän enemmän mielikuvitusta, mutta lähde silti. Kulje kanssani erämaan hiekkaisella tiellä. On kuuma. On kuivaa. Kivet jalkojen alla ovat kovia. Auringonpaahde on ankara. Tunnet, kuinka jalkoja särkee. Uupumus valtaa lihakset. Suuta kuivaa. Vesitilkka olisi nyt paikallaan. Myös nälkä alkaa kurnia. Eikä missään kasva mitään. On pelkkää hiekkaa, kiveä ja karua maata. On myös kovin yksinäistä kulkea täällä erämaan autiudessa. Tyhjyys ympärillä. Hiljaisuus korvissa, mutta sielussa kaipuu. Tunnet, kuinka askel alkaa yksi toisensa jälkeen tuntua yhä raskaammalta. Silmäluomet tahtovat painua alas. Painat katseesi kohti maata kuin tahtoisit jo luovuttaa. Mutta silloin huomaatkin, kuinka maasto alkaa hiljalleen muuttua. Maa muuttuu koko ajan vihreämmäksi. Jotain kasvaa sitte...

Saarna 22.7.2018 Jer. 7: 1-7; Matt. 7: 24-29 "Ihmiset eivät halua kuulla totuutta. He haluavat kuulla hyvän tarinan." Netflix-sarjassa sanottiin näin. Ehkä se pitää paikkaansa. Totuus kun voi olla tylsä, arkinen, toisaalta vaikea ja kipeä asia kohdata. Tarina on sen sijaan mielenkiintoisempi. Tarinaan voi hypätä mukaan ja päästä pakoon omaa arkista todellisuutta. Voi samaistua tarinan hahmojen kohtaloihin ja tuntea yhteenkuuluvuutta vaikeuksissa kiemurtelevan päähenkilön kanssa ja riemastua sitten, kun vastoinkäymiset muuttuvat voitoksi. Se antaa toivoa myös itselle, toisen tarinan seuraajalle. Tarina viihdyttää, kun todellisuus on yksitoikkoinen. Tarina antaa mahdollisuuden pitää taukoa omasta elämästä. Vai kuinka moni ei ole tänä kesänä uppoutunut kirjan ääreen tai seuraamaan elokuvaa tai tv-sarjaa. Niinpä niin. Niin minäkin tein. "Ihmiset eivät halua kuulla totuutta. He haluavat kuulla hyvän tarinan." Ehkä tuo ei aivan pidä paikkaansa. Ehkä kuitenk...