villen blogi

Saarna 30.4.2017 Joh. 21: 15-19 Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”  ...

Pääsiäissaarna Hoos. 6:1-3; 1.Kor. 15:12-22; Joh. 20:1-10 Taas meitä viedään tyhjälle haudalle niin kuin joka pääsiäisaamu. Tällä kertaa Johanneksen toimesta. Tällä kertaa juoksujalkaa. Jos lähdemme ja ehdimme mukaan, tulemmeko tyhjälle haudalle tyhjin odotuksin, lähdemmekö pois tyhjin käsin? Jättääkö pääsiäinen olon tyhjäksi? Jos katsoo kaikkia neljän evankeliumin kuvauksia Jeesuksen ylösnousemuksesta ja etenkin tapahtumia tyhjällä haudalla, tämä Johanneksen kertomus on vähän omanlaisensa. Se eroaa muista erityisesti siinä, että hän sisällyttää mukaan uuden hahmon, Jeesuksen lempiopetuslapsen. Nimeä ei mainita. Mutta sanotaan, että hän on se, joka oli Jeesukselle rakkain. Kuka on tuo salaperäinen hahmo, joka vie meitä tyhjälle haudalle? Mitä tiedämme hänestä? Johanneksen evankeliumin mukaan hän on se, joka torstaina, viimeisellä aterialla, istuu Jeesuksen vieressä, kun tämä murtaa leivän. Hän on se, joka perjantaina seisoo Golgatalla Jeesuksen ristin juurella yhdessä ...

Saarna kiirastorstain messussa 13.4.2017 Joh. 13:1-15 Kengät puristavat. Askel painaa. Varpaita turvottaa. Miten ihanaa on pitkän päivän jälkeen riisua jalat paljaiksi ja upottaa ne vilvoittavaan veteen. Kaikki reitit, joita päivän aikana kuljit, valinnat, jotka teit, ohitukset ja kohtaamiset, joita matkan varrelle osui, ja kivet, joihin potkaisit, kaiken sen saat upottaa vilvoittavaan veteen. Vaeltajalle on tärkeää, että jalat pidetään puhtaina. Lika alkaa herkästi hiertää. Matkanteosta tulee vaivalloista. Kipu saa askeleet varovaisiksi. On tärkeää muistaa pestä jalkojaan. Mietin, onko Jeesuksen eleessä, tuossa jalkojenpesussa, jotain helpotuksen ja vilvoituksen merkityksiä. Että Jeesus vie opetuslapset vaelluksen tässä vaiheessa vilvoittavan veden ääreen, pesee heidän jaloistaan kaiken ylimääräisen, mikä alkaisi muuten hiertää, jotta he sitten voisivat jatkaa vaellustaan, joka on vielä kesken. Voimme vain kuvitella nuo sandaalijalkaiset miehet. Hiekkaa ja likaa on ollut ...

Hiljaisen viikon keskiviikko Iltajumalanpalveluksen puhe Room. 5:6-11; Joh. 19:1-16 Kenen käsissä ihmisen elämä on? Pilatuksen käsissä? Kansan käsissä? Sotilaiden käsissä? Omissa käsissä? Entä jos Pilatus olisi ollut luja ja pitänyt kantansa? Entä jos hän ei olisi kuunnellut kansan kovaäänisiä, vaan vapauttanut syyttömänä pitämänsä miehen? Tai entä jos kansa olisi ymmärtänyt, ketä he olivatkaan tuomitsemassa? Entä jos heidän silmänsä olisivat nähneet edessään Jumalan Pojan, ei kapinoitsijaa, ei ihmisten villitsijää, ei ihmisiä kiinnostavaa ja mukaansatempaavaa saarnamiestä, vaan Jumalan Pojan. Olisivatko sitten huutaneetkaan, että ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” Tai entä jos Jeesus olisi työntänyt tuon maljan sivuun, lähtenyt Getsemanessa pakoon tai lähtenyt Pilatuksen edessä puolustelemaan itseään, vakuuttanut tämän ja kaikki siitä, kuka hän on ja mistä hän on lähtöisin? Olisiko hän antanut henkensä? Ja olisiko sitten sovitusta? Olisiko anteeksiant...

Viikkomessu 6.4.2017 Psalmi 43:2-5 Sinä, Jumala, olet ainoa turvani.  Miksi olet hylännyt minut?   Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,    kärsiä vihollisen sortoa? Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua,  ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.   Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen,    sinun eteesi, Jumala, minun iloni! Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,  Jumala, minun Jumalani!   Miksi olet masentunut, sieluni,    miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,  Jumalaani, auttajaani. Puhe Vanhus istuu pöydän ääressä ja katsoo ulos ikkunasta. Odottaa, josko joku tulisi käymään. Odottaa, että joku soittaisi ja kysyisi mitä kuulu u. Sairas istuu sängyllään ja katsoo puhelinta käsissään. Odottaa, että jono lyhenisi. Odottaa, että pääsisi leikkaukseen, josta on jo pitkään lääkärin kanssa puhuttu. Nuori istuu pulpetissaan ja ...

Saarna 26.3.2017 Marian ilmestyspäivä 1. Moos 3:8-15; Gal. 4:3-7; Luuk. 1:39-45 Miksi sinä olet tullut tänään messuun? Jokaisella on oma syynsä. Jokaisella on hyvä syy. On riittävä syy, että on vain tullut. Ehkä on tullut nähdäkseen ihmisiä, kohdatakseen muita, kohdatakseen Jumalan. Ehkä on jokin erityinen asia, jonka on tänään halunnut Jumalan eteen tuoda. Olipa syy mikä vaan, on hyvä kun olemme tänään täällä. Messu on kokoontuneen seurakunnan juhla. Tulemme yhteen. Tulemme koolle. Kohtaamme toisia. Kohtaamme ehkä itsemme, itsessämme jotain uutta, ehkä jotain kipeää. Mutta ainakin kohtaamme Jumalan. Messuun voi tulla ja usein tullaankin kohtaamisen tarpeesta. Tarpeesta tulla nähdyksi, tarpeesta tulla kuulluksi, tarpeesta tulla kohdatuksi. Se on ihmisen perustarpeita. Ihminen tarvitsee sitä, että joku näkee hänet, kuulee hänen äänensä, tuntee hänen nimensä ja kasvonsa. Antaa mahdollisuuden tulla kohdatuksi. Tänään kohtaamme myös Marian ja Elisabetin. Mariallakin on tarve tul...

Saarna 22.1.2017 Jeesus herättää uskon Jes. 30: 18–21;  Hepr. 11: 1–10;  Joh. 4: 39–42 Impalat eli pala-antiloopit ovat Afrikan yleisimpiä antilooppeja. Wikipedia kertoo, että impalan yksi huomiota herättävin piirre on sen pakoreaktio. Kun impaloja häiritään, koko lauma alkaa loikkia. Impalat hyppäävät eteenpäin, suoraan, ylös ja sivuille, 5–10 metrin pituisia ja jopa kolmen metrin korkuisia loikkia. Siksi on hämmästyttävää, että niitä voidaan pitää eläintarhassa eikä ympärille tarvitse rakentaa kuin metrin korkuinen aitaus. Impalat eivät nimittäin hyppää elleivät ne pysty ensin näkemään, mihin niiden jalat laskeutuvat. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan. Sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Uskon avulla voimme luottaa siihen, mihin ei katseemme yllä. Uskon avulla voimme vapautua elämässämme olevista aitauksista. Aitauksista, joita pelko rakentaa ympärillemme. Aitauksista, jotka lopulta vain näyttävät estävän meitä, näyttävät pitävän meitä vangittuina. En ...