villen blogi

Konfirmaatio 31.7.2016 113 Haapaniemi Luuk. 19: 41-48 ”Koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.” Elämä koostuu hetkistä. Saamme kerrallaan aina vain yhden hetken. Voimme elää vain yhden päivän kerrallaan. Menneet ovat menneitä, tulevaisuus on vielä edessä. Sanotaan, että hetkeen pitäisi tarttua. Elämässä on monenlaisia hetkiä. Englanniksi voisi sanoa, että on sad moments, happy moments, funny moments. Niin kuin meillä riparilla oli, vai mitä. ”Koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.” Eli paljon ihmisiä oli hetki hetkeltä Jeesuksen ympärillä. Niin kuin meillä riparillakin oli. Oltiin Jeesuksen ympärillä raamiksissa, opetushetkissä, leirijumiksissa, hartauksissa. Laulettiin lauluja uskosta, siitä mitä silmät ei nää. Ruokailutkin aloitettiin silmän alla Jeesuksen. Myös erästä Kartanon herra -leikkiä leikittiin vanhassa pappilassa Jeesuksen silmäin edessä. Välillä taisi tuntua, että eikö ole yhtään hetkeä vapaa-aikaa. ...

Helluntai 15.5.2016 9944 riparin konfirmaatio Joh. 14: 23-29 ”Sinä olet rajaton. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo ja minä olen sinun.” Tällä Jumala-helmen rukouksella me talvella aloitimme yhteisen riparimme. Ensimmäisenä iltana omin pikku kätösin askartelimme jokainen itsellemme rukoushelmet. Ihan kaikki eivät saaneet helmiä pysymään kasassa ekalla kerralla eikä toisellakaan. Rukoushelmet kuitenkin pyörivät paitsi lattialla myös pitkin riparin päiviä aamusta iltaan. Helminauhassa tartuimme ensiksi suureen, kultaiseen Jumala-helmeen ja lausuimme yhdessä: ”Sinä olet rajaton. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo ja minä olen sinun.” Jumala on rajaton. Hän on suurempi kuin voimme käsittää. Silti yritimme rippikoulussa laskettelemisten, keilailuiden, hiihtolenkkien ja kaikenlaisen mukavan keskellä ymmärtää, millainen Jumala oikein on. Ihmeteltiin raamiksissa, veisattiin ad sextameissa, piirrettiin ja otettiin kuvia. Luettiin Raamatusta ja tutkittiin katekismuksia. Jossa...

Saarna 24.4.2016 Taivaan kansalaisina maailmassa Jes. 63:7-9; Jaak. 1:7-21; Joh. 6:5-15 Olipa kerran eräs pikkuveli. Pikkuveljeä jännitti mennä kouluun. Häntä jännitti mennä kouluun, koska häntä kiusattiin siellä. Melkein jokaisella välitunnilla seisoi rinki poikia pikkuveljen ympärillä vähätellen, kiusaten, lannistaen häntä. Mutta pikkuveljen onneksi hänellä oli isoveli. Isoveli oli ylemmällä luokalla, mutta kuitenkin samassa koulurakennuksessa. Aina joskus heillä oli välitunti yhtä aikaa ja he saattoivat nähdä toisensa koulun pihalla tai käytävällä. Tällä kerralla isoveljellä oli välitunti samaan aikaan. Hän näki pikkuveljensä, jonka poikien joukko oli ympäröinyt. Hän tuli nopeasti joukon keskelle, otti pikkuveljen kainaloonsa ja sanoi kiusaajille jotain. Pojat häipyivät tiehensä. Pikkuveli tunsi olonsa turvalliseksi. Isoveli oli hänelle tärkeä. Hänestä oli tärkeää, että sai nähdä isoveljeään myös koulupäivänsä aikana. Isoveljen nähdessään kiusaajat eivät uskaltane...

1. sunnuntai pääsiäisestä Ylösnousseen todistajia Joh. 20:19-31 Katso kanssani kuvaa. Tätä taiteilija Anniina Mikaman laatimaa kirkkovuoden tunnuskuvaa. Mitä näet? Mihin katse pysähtyy? Mikä vetää puoleensa? Mistä tämä kuva puhuu sinulle tänään? Siinä ovat evankeliumin hahmot huoneessa. Ovi on lukossa. Kuu paistaa. On yö. Jeesus on ilmestynyt opetuslapsille. Myös Tuomas on nyt heidän joukossaan.  Jokainen opetuslapsista on kuvattu vähän erilaisessa asennossa. Kertooko asento jotakin suhteesta Jeesukseen? Kuvaako asento asennetta tai kokemusta siitä, mitä Ylösnousseen kohtaaminen saa aikaan? Tuomas on Jeesuksen edessä polvillaan. Epäilevä Tuomas. Joka uskoo nyt, kun omin silmin näkee.  Hänen takanaan seisoo kaksi opetuslasta. He juttelevat. He ovat ehkä ihmeissään tapahtuneesta, heidän on pakko jakaa heti toisilleen, että mitä ihmettä, sehän on Jeesus, miten voi olla. Vihreään pukeutunut opetuslapsi on puolestaan tyynesti paikoillaan, kädet ...

Saarna 28.3.2016  2. pääsiäispäivä, Ylösnousseen kohtaaminen  Joona 2;  Ap.t. 10:34-43;  Luuk. 24:13-35 Katso kuvaa. Anna katseesi kulkea. Mitä näet? Mihin katseesi pysähtyy, mitä jäät katsomaan? Mistä tämä kuva sinulle puhuu tänään? Taiteilija Anniina Mikama on laatinut näitä kirkkovuoden tunnuskuvia miltei jokaiselle pyhäpäivälle. Tässä on tämän päivän tunnuskuva. Toisen pääsiäispäivän kuva. Kuva, jota reunustavat palmunlehdet. Ne ovat pääsiäisajan tunnus. Palmuoksat, voitonmerkki. Merkki siitä, että kuoleman valta on voitettu, Voittaja on keskellämme. Mihin sinä palmunlehvien keskellä katsot? Katsotko kuuta, joka ohuena loistaa sisään ikkunasta? Puhuuko se sinulle yöstä, jona et saanut unta, kun jokin valvotti, ajatukset harhailivat, mietit miten olisit voinut muuttaa tapahtumien suuntaa. Toivottomuus oli vedetty silmille kuin säkki. Pettymys tai murhe painoi kuin raskas peitto eikä valoa näkynyt missään. Vai pysähtyykö katseesi kah...

Palmusunnuntain saarna 20.3.2016 Sak. 9:9-10; Fil. 2:5-11; Joh. 12:12-24 Tyttäreni, kaksivuotias, oli askarrellut kerhossa pääsiäistä varten. Hän esitteli purkkia, johon oli laitettu multaa ja siemeniä. Kysyin häneltä: ”Kasvaakohan siihen jotain?” Siihen tyttö vastasi kirkkaalla, innostuneella äänellä: ”Joo, munia!” Ensin lapsen vastaus huvitti. Että siemenistä nyt kasvaisi munia. Mutta sitten, miten oikeasssa tyttö olikaan. Epäilemättä purkkiin ilmestyy myös munia. Kunhan ensin kasvaa ruohoa ja joku käy ruohoon munimassa. Lapsen usko oli luja. Ja miten oikeassa Jeesus oli sanoessaan, että taivasten valtakunta kuuluu lapsille ja heidän kaltaisilleen. Lapsen usko on mutkattomampaa kuin aikuisempien. Lapsi näkee munia siellä, missä se on vanhemmalle vaikeaa. Okei riparilaiset, uskon kieli voi välillä kuulostaa aika vaikealta, mutta oikeastaan voi olla myös aika yksinkertaista. Ainakin, jos katselemme uskoa kuvien kautta. Tänään meille avautuu tuttu kuva Jeesuksesta j...

2. sunnuntai loppiaisesta Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa Joh. 2:1-11 Päivän saarna oli tällainen. Messuun oli kutsuttu alueen rippikoululaiset, joista 65 eli noin 65% oli mukana. Ymppäsin saarnaan jumalanpalvelusopetusta ja vetelin viivoja evankeliumin ja messun välille. Piia-kanttori tuumasi messun jälkeen, että kertomus Kaanan häistä voisi olla hyvin myös vertauskuvallinen teksti ehtoollisesta (häät, sulhanen, uusi viini). Itse pidin pointtini iisimpänä ja keskityin siihen, että niin kuin Jeesus oli läsnä ihmisten iloissa ja suruissa, arjessa ja juhlassa, on hän mukana meidänkin elämässä, myös meidän messussa. Hän jeesaa, tukee ja pelastaa noloista tilanteista. Siunattua viikkoa!