villen blogi

vaimoni on valmis. juhlat saivat omankin työmotivaation kiitoradalle. lähtölaskenta käy kovin hitaasti, tammikuun alusta on ajattelukapasiteetti ladattu ruutia täyteen. vaan tuskinpa se iso g ihan raketin lailla tapahtuu. onnea kuitenkin rouvalle!

sohvista tehtiin sunnuntaina luterilainen kristuksen seuraaja. juhla aiheutti myös seuraavat ilmiöt: ylensyöminen. maanantaina aioin aloittaa pienen paaston jouluun asti. ei onnistunut millään. kakkua, torttua, makeisia, keksejä piti popsia, etteivät vain pääsisi pilaantumaan. olo kuitenkin pilaantui. se on ollut huono jo monta päivää. angiina. juhlista (kaiketi) tarttunut. elialle nousi tiistaina korkea kuume. keskiviikkoiltaan odoteltiin, että lääkäriin lähdettiin. lastenklinikalla vierähti reilut pari tuntia, apteekissa tunti lisää. tänään kävimme lääkärin määräyksestä koko perhe nielunviljelyssä. tuloksia varrotaan. tänään istuin pari tuntia kotikirjastossa konkordanssin ja gradutekstini seurassa. tein niin kovan löydön, että en voinut jatkaa tekemistä. ajatukset menivät tukkoon. hyvä niin. motivaatio sai tuulta alleen. jouluun asti pysyvät silti jalat maassa. töitä piisaa, ensi perjantaina menen tenttiin ja joulun laittamistakin on. tänä vuonna jäämme näet jouluksi tänne. kotiin. ...

alan vasta tajuta, että minulla on aarre saviastioissa. elämään olen kyennyt suhtautumaan iisimmin muutamina viime päivinä. se johtuu siitä, että olen saanut kalenteriini tilaa gradua varten. se rauhoittaa. melko ikävää seuraa olen kotona ollutkin, kun päässä hektisyys on pitänyt teknobileitä. siis sellaisia, joissa väkisin takova rytmi on jäänyt junnaamaan. iisimpi perspektiivi on tarkoittanut yksyhteen lapsista nauttimista. vaikka olenkin joutunut heräämään töihin jo ennen kuutta, on kotona ollut helppo hymyillä. elian kanssa puuhastelu saattaa viedä hermot välillä liiterin taakse, mutta pääsääntöisesti suhtautuminen perheenisinä olemiseen on palkitsevaa ja korvaamatonta. vai mitä muuta voi sanoa pojasta, joka ottaa isiä sormesta, että vielä kerran rapsuttaisin nenänpäätä. sohvista tulee sitäpaitsi iso tyttö. senkin tajuaminen on vienyt kummasti aikaa. ehkä syy-yhteyksien yksipuolinen havaitseminen, eli että vauvan tulo taloon on aiheuttanut väsymystä, stressiä ja uusia huolia, on va...

olen ollut sanaton. asiaintilaa kuvattakoon siten. olen lisäksi: edennyt gradussa, hoitanut taloutta, perunut opintotukea, suntioinut liikaa, valvonut yöllä, aloittanut dieetin, lopettanut sen, löytänyt facebookin, järjestänyt ristiäisiä, iloinnut lapsista, menettänyt hermoni, innostunut kolikoista, selannut asuntoilmoituksia, miettinyt tulevaisuutta, menneitä. ja tätä päivää ja yötä.

töitä, vajaita öitä, kynttilöitä, kotiolot, ketunkolot, ketunpojat polot, muskarissa, tuska, pissatöitä.

pikkumiehen maja lapset sohvukka tutin ja kahvivehkeiden esittelyä omassa huoneessa hietaniemi väsynyt isi

kentin ilme näkyy levyjen viimeisessä raidassa. ainakin se ilme, jota kaipasin, se jonka edessä on helppo avata sydämensä. tiistain keikalla setti päättyi uuden levyn lopettavaan ensammast i sverigeen. livenä kappale kuulosti särmikkäämmän hyvältä. sopivan herkältä. encoret avasi nerokkaasti puolestaan uutukaisen avausbiisi. sitä seurasi itselleni tuntematon, ff-sinkun kylkiäinen, vinternoll2. kolmas (!) encore olikin salaa toivomani, oma pitkäaikainen suosikkini: 747. upea kappale! (ja isolan viimeinen) yleisö ei suvainnut yhtyeen poistumista, vaan alkoi vaatia en gång till! ja kävi kuin kävikin, että du&jagdödenin päättävä mannen i den vita hatten (16 år senare) sanoi viimeisen sanan. se jäi korviin soimaan koko kotimatkan ajaksi. kotona huomasin korvissa humisevan. vaan on se mahtavaa, kun soitetaan taidolla ja kovaa! tässä illan soittolista suurinpiirtein (variaatio oli kiitettävä): vy från ett luftSlott (tillbaka till samtiden) berlin (tillbaka) max 500 (du&jag döden) colu...