Hän meissä

Saarna helluntaina 24.5.2026

Jer. 31:31–34; Ap. t. 2:1–13; Joh. 14:15–21

Helluntai on seurakunnan syntymäpäivä. Jeesus teki niin kuin lupasi. Hän lähetti toisen puolustajan, Pyhän Hengen. Helluntaina Pyhä Henki laskeutui ja synnytti opetuslapsissa uskon. Pyhä Henki sai ja saa ihmiset uskomaan Jeesukseen ja kokoaa heidät ja meidät yhteen, kirkoksi ja seurakunnaksi. Siksi helluntai on seurakunnan syntymäpäivä ja sitä on syytä juhlia.

Helluntailla ja synttäreillä on muutenkin yhteistä, ainakin kolme havaintoa.

Ensiksikin, synttäreille kutsutaan väkeä, juhlavieraita. Se on kyllä vähän kummallinen suomen kielen sana: Juhlavieras. Koska eikös yleensä kutsuta pikemminkin tuttuja ja läheisiä ihmisiä viettämään syntymäpäiväjuhlaa. 

Pyhä Henki tekeekin toisilleen vieraista ihmisistä saman perheen jäseniä. Vaikka silloin ensimmäisenä helluntaina paikalla olevat ihmiset olivat kotoisin ihan eri seuduilta ja olivat toisilleen muukalaisia, Pyhä Henki sai aikaan jotain erikoista. Vieraat ja muukalaiset ymmärsivät toisiaan. Erilaisuus, eri kieli, eri kansalaisuus, eri taustat eivät erottaneetkaan enää. Pyhä Henki yhdisti. Pyhä Henki yhdistää.

Ja tänäkin päivänä seurakuntaan mahtuu monenlaisia perheenjäseniä. Yhdistävänä ja lähentävänä tekijänä on yhteinen usko, tai halu uskoa. Myös he, joille usko tuntuu vieraalta, voivat kuulua samaan yhteisöön. Myös he, jotka kokevat seurakunnassa itsensä oudoksi, saavat juhlia samoja synttäreitä. Pyhä Henki lämmittää sydämet, jotta voimme ottaa toisemme vastaan avosylin ja vieraanvaraisesti. Ovet ovat auki kaikille. Myös heille, jotka ajattelevat ehkä eri tavoin tai ovat toista mieltä kuin mitä itse olemme. Pyhä Henki on rakkauden Henki, joka voi auttaa kohtaamaan ja kunnioittamaan erilaisia Jumalan perheen jäseniä. 

Toiseksi, synttäreillä kakussa palaa kynttilöitä. Liekkien määrä kertoo eletystä elämästä, karttuneista vuosista. Kun helluntaina Jumala lähetti Pyhän Hengen, se saapui alas tulenlieskoina. Pyhä Henki ilmeni liekkeinä, jotka laskeutuivat itse kunkin päälle.

Riippumatta siitä, kuinka monta kynttilää on jo kertynyt, Pyhä Henki voi yhä sytyttää meidät. Sydämemme hehkuu innosta. Innostumme. Valo alkaa loistaa sisimmässä. Saamme epäilyjen tilalle luottamuksen, epätoivoon syttyy uusi liekki, väsynyt saa voiman nousta jalkeille, pelkojemme keskelle kasvaa rohkeuden puu.

Pyhä Henki toimii meissä jokaisessa omalla tavallaan. Jumala tekee työtään salatuilla ja selittämättömilläkin tavoilla. Mutta hän tekee, hän toimii. Hän vaikuttaa ja saa aikaan.

Sillä kolmanneksi, kuten synttäreillä, helluntainakin saa lahjoja. Pyhä Henki tuo lahjapöytäämme monenlaista hyvää. Hän antaa meille uskon lahjan. Hän lahjoittaa kyvyn luottaa Jumalan lupauksiin. Hän on puolustaja, kuten Jeesus sanoi. Hän puolustaa meitä, kun epäilemme, kun joudumme kiusauksiin, kun kipuilemme uskomme kanssa, kun olemme solmussa jonkun toisen ihmisen kanssa tai umpikujassa oman elämämme kanssa. Hän puolustaa meitä. Hän johdattaa meitä. Hän pysyy luonamme ja on meissä eikä koskaan jätä yksin.

Hän antaa meille lahjaksi sen, minkä Jeremian kirjassa Jumala lupaa: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. ---  kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”

Pyhä Henki on siis meissä, hän tekee työtään meissä. Se on lahja, sen saa ottaa ilmaiseksi vastaan. Juuri Pyhän Hengen kautta Jumala antaa meille syntimme anteeksi. Juuri Pyhä Henki välittää meille armon, armonvälineiden välityksellä: kasteen lahjan kautta, ehtoollisen lahjan kautta, evankeliumin sanan kautta. Nekin ovat lahjoja, joita Pyhä Henki seurakunnalleen on juhliin tuonut.

Eikä vain juhliin. Vaan ne lahjat ovat tarpeen ja käytettäväksi erityisesti arjessa. Siellä, missä ehkä tuntuu, että olemassaolossa ei ole mitään juhlimisen aihetta. Siellä, missä valo on hiipunut ja kynttilät puhallettu eikä yhtään toivetta ole toteutunut. Vuosien varrelle mahtuu iloja ja pettymyksiä. Kristityn elämä voi olla enimmäkseen kipuilua ja kaipausta eikä sittenkään pelkkää varmuutta ja autuaita juhlahetkiä.

Mutta joka päivä, aivan joka päivä, uskon lahja, armon lahja, Pyhän Hengen lahja on avattavissa. ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. --- te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”

Hän on luonamme. Hän tekee vieraista tuttuja. Hän sytyttää liekkimme. Hän varustaa meidät lahjoillaan. Jotta mekin voisimme seurakuntana ja yhteisönä olla toinen toistemme luona, siellä missä tarvitaan.

Ehkä helluntain kysymys sinulle voisi olla tänään:

Ketä sinä kutsut juhlaan tai luoksesi arkeen?

Tai mihin kaikkialle sinä toivot liekin syttyvän valoa antamaan?

Ja millaisia lahjoja sinä olet saanut, mitä lahjoja et ole vielä ehkä avannut?

Uskon lahjasta kiittäen voimme nousta tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.