Papa, please!

Saarna äitienpäivänä 10.5.2026
Rukoussunnuntai: Sydämen puhetta Jumalan kanssa

Matt. 6:5–13

Jeesus opetti ja sanoi:
    ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
    Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
      - Isä meidän, joka olet taivaissa!
      Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
      Tulkoon sinun valtakuntasi.
      Tapahtukoon sinun tahtosi,
      myös maan päällä niin kuin taivaassa.
      Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
      Ja anna meille velkamme anteeksi,
      niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
      jotka ovat meille velassa.
      Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
      vaan päästä meidät pahasta.”

1. Kerran usko lapsuuden sulla oli suloinen

Kätesi sä rukoukseen liitit ain:

"Levolle lasken Luojani, armias ole suojani"
Näin sä rukoilit niin turvallisna vain.

2. Etsiessäs onnea harhateille jouduit sä,
surua ja tuskaa toi vain maailma

Tie on pitkä takaisin, salassa sä itketkin
muistaissasi lapsuuskodin onnea

3. Onnellinen lapsena olit äidin helmassa
Äiti lauloi sulle maasta taivahan

Äänen kaiun kaukaisen kuulla vielä voitko sen?
Päiväsi hän uskoi käteen Jumalan.

Kuinka montaa meistäkin on äiti tai mummo opettanut rukoilemaan?

Äiti on lukenut iltarukouksen.

Äiti on piirtänyt leivän päälle ristinmerkin.

Äiti on laulanut lauluja Jeesuksesta ja hyvän Jumalan huolenpidosta.

Tai niin kuin minun mummoni, joka kutoi seinälle ristipistotyön, jossa oli äänetön mutta vahva viesti, jonka muistan tänäkin päivänä: Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä.

Voi hyvin kuvitella, että jo Jeesuksen aikana äideillä oli tärkeä rooli juuri rukoilijoina.

Ehkä myös Jeesus oppi arameankieliset rukoukset äidiltään Marialta.

Ehkä Maria, niin kuin muutkin äidit, kantoivat lastaan rukouksessa läpi elämänsä, uskoi kaikki päivät Jumalan käsiin.

Siitä hetkestä asti, kun hän sai kuulla tulevansa Herransa äidiksi, aina siihen asti, kun ristin juurella miekka kävi hänen sydämensä läpi.

Rukouksesta sanotaan, että se on sydämen puhetta Jumalan kanssa.

Sydän sykkii sanatonta rukousta hänelle, joka on laittanut sydämen rintaamme pumppaamaan.

Se pumppaa kiitosta, mutta myös raskaita lyöntejä.

Kaikkea, mitä elämään kuuluu.

Suhteessa lapseen, äiti tietää kokemuksesta, jo ennalta, mitä elämään voi kuulua.

Siksi äidin rukous on pyyntö suojella ja varjella siellä, minne elämä vie.

Jumala on meille rakastava vanhempi, joka tahtoo lapsilleen hyvää ja turvallista elämää.

Siksi hän on kuulolla ja kuuntelee, mitä sydämellämme kulloinkin on.

Jos usein juuri äiti opettaa lapselle iltarukouksen, päivän evankeliumissa se on Jeesus, joka opettaa oppilaitaan rukoilemaan.

Jeesus sanoo, että ei tarvitse rukoilla kovaan ääneen ja suurilla sanoilla. Mieluummin päinvastoin: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten.” Rukousta ei esitetä muille ihmisille. Se saa olla hiljaista ja haparoivaa, yksityistä ja yksinkertaista, sydämen jutustelua Jumalalle. Jumala näkee sydämeen. Hän ei tarvitse suurta showta kuullakseen, mitä itse kullakin on sanottavana.

Kolme lyhyttä ja toimivaa rukousta voivat olla esimerkiksi, 1) se kun ei osaa nimetä tai sanoittaa sen enempää, vaan tuumaa vain, että: ”Niinkus tiedät!”, tai 2) se kun ei saa edes sen verran sanoja suustaan, vaan päivän päätteeksi henkäisee vain ulos, ”huoh!”, tai 3) piirtää itselleen ristinmerkin, ääneti, ilman sen kummempia, jättäytyy kolmiyhteisen Jumalan haltuun.

Jeesuskin on sitä mieltä, ettei pidä hokea tyhjiä lauseita tai toistella jotain taikasanoja, että Jumala kuulisi. Sen sijaan hän lupaa, että ”teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.” Sydän saa luottaa, että Jumala tietää. 

Paavalikin kirjoittaa meille rohkaisevasti: ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa.”

Jumala tuntee sydämemme. 

Hän tietää mitä tarvitsemme. 

Hän myös rukoilee puolestamme.

Tarvitseeko meidän sitten oikeastaan rukoillakaan?

Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa.

Se on tapamme olla yhteydessä häneen, joka on meidät luonut.

Se on keinomme hoitaa uskoamme häneen, jolta saamme avun.

Minäkin aion soittaa tänään äidilleni, jotta hän kuulisi, että on minulle tärkeä.

Se, että me ihmiset olemme yhteydessä toisiimme, vahvistaa välejämme, parantaa keskinäistä suhdettamme.

Siksi on tärkeää myös rukoilla, koska rukouksessa sydämemme avautuu oikeaan suuntaan, mielemme kääntyy Jumalan puoleen, elämämme etsii suojaa ja turvaa oikeasta paikasta.

Se, että olemme yhteydessä Jumalaan, vahvistaa uskoamme ja suhdettamme häneen.

Siksi Jeesuskin opettaa rukoilemaan. Hän opettaa rukouksen, joka ei ole tyhjiä sanoja tai turhia hokemia, vaikka juuri tätä rukousta usein toistammekin. Äitienpäivänä Jeesus opettaa Isä meidän -rukouksen.

Mitä me Isä meidän -rukouksessa siten rukoilemme? 

Rukous alkaa puhuttelulla, sydän kääntyy oikeaan suuntaan, ensin sanotaan, kenelle puhutaan, kenen numeroon soitetaan:

Isä meidän, joka olet taivaissa.

Taivaan Isä, me häntä kutsumme. Sinä, joka olet kaiken luonut. Sinä, joka pidät kaikesta huolta. Pidä minunkin asioistani huolta. Kuule minunkin sydämeni asioita. Ja meidän, sillä olet meidän Isämme. Koska sinä olet, me olemme. Jumala on, jotta me olisimme me. Isä meidän -rukous ei ala sanoilla, Isä minun, vaan Isä meidän. Se on meidän yhteinen rukouksemme, joka yhdistää meidät, jotka Jumalaa rukoilemme.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Pyydämme, että Jumalan nimi olisi meille pyhä. Että antaisimme hänen olla juuri niin suuri kuin mitä hän on. Että emme käyttäisi hänen nimeään turhaan tai väärin.

Eihän kukaan meistäkään tahdo, että nimeämme hoetaan tyhjän takia. Jos lapsi vaikkapa huutaa toisesta huoneesta, että ”äitii, äitii, äitii…”, ja sitten äiti tulee kysymään, että mikä hätänä ja lapsi sanookin, että ei mitään, on se aika turhauttavaa. Nimi menettää tehonsa ja voimansa.

Me käytämme Jumalan pyhää nimeä oikein, kun turvaudumme häneen, kun rukoilemme häntä, kun kiitämme häntä, kun laulamme hänelle, kun kerromme mitä hän on vuoksemme tehnyt. Annamme hänen olla suuri ja pyhä ja muistamme luotuina oman paikkamme Luojan edessä.

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Millainen olisi sellainen todellisuus, jossa Jumalalla olisi valta? Millainen minun elämäni, meidän elämämme olisi, jos Jumala saisi hallita sitä? 

Jeesus sanoi kerran, että taivasten valtakunta on teidän keskellänne. Jeesuksen teoissa ja sanoissa Jumalan valtakunta tuli kerran ja tulee yhä meidän keskellemme. Kun meissä ja meidän välillämme saa vaikuttaa tuo Jeesuksen esimerkiksi antama rakkaus ja rajaton armo, taivasten valtakunta tulee maan päälle.

Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Miten vaikea pyyntö! Minulle, joka mieluummin tekisin oman tahtoni mukaan. Meille, jotka lähdemme helposti omille teillemme ja harhailemme sitten surun ja tuskan maille. Meille, joiden on usein vaikea taipua siihen hyvään ja viisaaseen, jonka Jumala tietää. Meille, joiden on juuri siksi hyödyllistä tätä rukousta toistaa uudestaan ja uudestaan.

Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.

Ja anna kaikki muu, mitä joka päivä elämäämme tarvitsemme. Ja auta luopumaan siitä, mitä emme tarvitse tai mikä on meille vahingollista. Sinä tiedät, mitä olen oikeasti vailla. Sinä annat auringon paistaa ja sateen kastella. Varjele minut huolehtimasta tänään ja joka päivä.

Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Opeta meitä olemaan armollisia. Itseämme kohtaan ja toisiamme kohtaan. Opeta suostumaan siihen, että sinä olet meitä kohtaan armollinen, silloinkin kun haluaisimme maksaa velkamme omilla hyvillä aikomuksilla tai ansioilla. Kiitos, kun olet Jeesuksen ristillä maksanut velkamme pois. Niin kuin Daniel rukoili: ”Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.” Auta meitä luottamaan sinun suureen armoosi.

Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Niin kuin vanhempi lapselleen, sinä tahdot, että pysyisimme suojassa ja turvassa, toivot meille pelkkää hyvää. Siksi rukoilemme, että emme lankeaisi, sillä maailma on täynnä kaikkea, mikä houkuttelee kauemmas sinusta, ja myös kaikkea, mikä tulee helposti toistemme välille, ja myös kaikkea, mikä rikkoo meitä sisäisesti. Auta meitä kiusauksissa. Opeta valitsemaan oikein. Varjele pahalta. Yksin emme voi itseämme emmekä edes lapsiamme suojella tässä maailmassa. Mutta sinä olet hyvyyden voiman ihmeellinen suoja, jonka läsnäolossa tahdomme pysyä. Kuule siksi meitä, Isä meidän, apumme ja turvamme.

Ehkä jotain sellaista Jeesus meille Isä meidän -rukouksessa opetti. Ja kun sitä rukoilemme, meidän elämämme, meidän elämämme asiat ja elämämme ihmiset sydämessämme sykkivät sen rivien välissä.

Haluan kertoa tähän lopuksi, mitä tapahtui, kun olin vähän aikaa sitten lasten kanssa etelänlomalla. Kuljimme ostoskadulla, jossa kohtasimme monenlaisia kaupustelijoita. Yksi heistä koetti myydä nuorimmaiselleni hiuksiin sellaiset hienot letit. Lapsi innostui tietysti. Letittäjänaisen kanssa hintaa oli jo tingattu alas ja tytöt tulivat sitten hakemaan minua maksumiehenä paikalle. Minä en vielä suostunut tingattuun hintaan vaan yritin saada euroja vielä tiputettua. Sanoin, että kauppoja ei muuten tule. Silloin letittäjänainen katsoi minua merkitsevästi ja sanoi ratkaisevat sanat: ”Papa, please!” Tytär sai letit ja isi maksoi.

Mikä on sinulle tänään sellainen asia, jonka haluaisit viedä Jumalalle ja sanoa ”Papa, please!”? Isä meidän, ole kiltti. Ole kiltti ja kuule minua. Ole kiltti ja hoida minunkin asioitani. Ole kiltti ja auta minua näissä ja näissä jutuissa. 

Papa, please, ole minulle armollinen, sinä tiedät mitä tarvitsen.

1. Kerran usko lapsuuden sulla oli suloinen
Kätesi sä rukoukseen liitit ain:

"Levolle lasken Luojani, armias ole suojani"
Näin sä rukoilit niin turvallisna vain.

4. Jos vaan nöyrin sydämiin rukoilet, saat takaisin
lapsen uskon aarteen kalliin, ihanan

Riemu suur on taivaassa eksynyt kun palajaa
kaukaa maailmalta jälleen kotihin.