Helatorstain saarna 14.5.2026
Joku on joskus sanonut, että helatorstaita vietetään siksi, että silloin Jeesus siirtyi etätöihin.
Viimeisten vuosien aikana etätöiden tekeminen on hurjasti yleistynyt. Älylaitteet ja datayhteydet mahdollistavat sen, että moni asia hoituu varsin hyvin vaikka mökiltä tai jopa toiselta puolelta maapalloa. Videon välityksellä voi osallistua kokouksiin. Sähköpostit sujahtavat perille muutamassa sekunnissa. Kai joku vielä soittaa tavallisia puheluitakin. Moni asia onnistuu etänä.
Kaikki ei kuitenkaan ole korvattavissa etäyhteyksillä. Todellinen läsnäolo toteutuu vain olemalla läsnä. Etänä voi saada vain osan siitä, mitä on olla yhteydessä toisen kanssa. Voi ehkä lukea toisen ajatuksia, jotka hän on kirjoittanut viestissä, voi ehkä nähdä puolittaisen kuvan toisesta ruudun rajaamana, tai voi ehkä kuulla toisen äänen ja sanat, jotka hän lausuu mikrofonin ja kaiuttimen välityksellä, mutta siltikin ne ovat vain osa, vaillinnainen osa rajattua kokemusta ja kohtaamista toisen kanssa.
Eikä kyllä kaikki työtkään tapahdu vain etänä. Lehdet jää haravoimatta ellei itse tartu haravaan. Kukat jää istuttamatta jos ei laita käsiään multaan. Mökki jää talviteloille, jos ei sitä käy laittamassa kesäksi kuntoon. Ehkäpä messukin olisi vähän toisenlainen jos pappi tai kanttori eivät saavu paikan päälle, tai jos et itse saavu paikan päälle.
Helatorstaina Jeesus siirtyi etätöihin tehtyään työnsä maan päällä loppuun. Parituhatta vuotta sitten hän syntyi Betlehemissä, oljille, alhaiseen seimeen, kun ei ollut sijaa majapaikassa. Kolmekymppisenä hän lähti kulkemaan pitkin Palestiinaa ja julisti kohtaamilleen ihmisille Jumalan valtakunnasta, puhui heille rakkauden ja totuuden sanoja, teki rakkauden ja armahtavaisuuden tekoja, ja niin eli todeksi Jumalan hyvää tahtoa ihmisten keskellä. Ristillä hän sitten huusi, että ”Se on täytetty”. Jeesuksen armon ja rakkauden työ tuli päätökseen. Hän maksoi velkamme kokonaan. Hän kärsi tuomiomme kokonaan. Hän voitti taistelun syntiä, kuolemaa ja pahan valtaa vastaan kokonaan.
Pääsiäisaamuna hauta oli tyhjä. Jeesus ei ollut jäänyt kuoleman valtaan. Hän ei ollutkaan haudassa vaan elossa. Hän ei ollut poissa vaan ilmestyi jälleen oppilaille. Hän oli läsnä. Hän oli todellisesti läsnä ja tunnistettavissa. Kohtaamiset Ylösnousseen kanssa synnyttivät uskon, palauttivat toivon, ja sytyttivät rakkauden, jonka voimasta oppilaat saivat rohkeutta ja intoa paitsi viedä eteenpäin sanomaa ylösnousseesta Kristuksesta, myös tehdä Jeesuksen esimerkinmukaisia tekoja, töitä, joissa oli läsnä Jumalan rakkaus.
Efesolaiskirjeessä sanottiin: ”Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.”
Jeesus itse sanoi jäähyväisrukouksessaan: ”Nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”
Jumalan Poika tuli korkeudestaan ja kunniastaan, siis aivan huipulta, aivan alas asti. Ei ole niin alhaista pohjaa, jota hän ei tuntisi. Hän eli ihmisenä ihmisten keskellä. Hän toi Jumalan rakkauden maailman aivan sinne syvimpään syvyyteen saakka. 40 päivää ylösnousemuksensa jälkeen, kohdattuaan ja rohkaistuaan oppilaistaan hän astui taivaaseen ”täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan”. Hän ei ole nytkään poissa. Hän on läsnä. Vaikka hän istuu Jumalan oikealla puolella, vaikka hänet on korotettu kaikkia valtoja ylemmäksi, hän on yhä läsnä keskellämme, Pyhän Henkensä kautta.
Pyhä Henki tuo Kristuksen meille sanassa ja sakramentissa. Jeesus ei siksi ole vain etätöissä, vaan Henkensä kautta hän on todellisesti läsnä, kun evankeliumia luetaan ja kuunnellaan. Hän on todellisesti läsnä kastemaljan äärellä luvatessaan: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Hän on todellisesti läsnä ehtoollispöydässä, leivässä ja viinissä, jotka ovat Kristuksen ruumis ja Kristuksen veri meidän puolestamme annettu ja vuodatettu.
Ylösnoussut Kristus on läsnä siellä, missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään. ”Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”
Jos Jeesus siirtyikin etätöihin, on yhteys kunnossa ja olemassa. Taivaassa hän rukoilee puolestamme ja antaa meillekin oikeuden rukoilla. Hänen tahtonsa on, että meissä pysyisi se Jumalan rakkaus, jota hän on osoittanut ja opettanut. Hänen tahtonsa on, että hän itse pysyisi meissä, ja että hänessä taivasten valtakunta voisi olla totta meissä ja meidän keskellämme.
Se merkitsee sitä, että on meidän vuoromme tehdä työtä. Jeesuksen työ on täytetty. Mutta kastettuina, Kristuksen ruumiin jäseninä meillä on monenlaista tehtävää. Taivaaseen astunut Kristus on antanut meille erilaisia lahjoja ”varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.”
Myös meidän kauttamme Kristus on läsnä ja tulee lähelle ihmisiä. Sen, minkä me teemme toisillemme, teemme hänelle, joka on meitä rakastanut ja meille lahjansa antanut. Me olemme yhdessä Kristuksen ruumis, meidät on tarkoitettu elämään yhteydessä toisiimme, toinen toistamme tukien, erilaisuuttamme kunnioittaen, keskinäistä ymmärrystä etsien, hänen askeliaan seuraten.
Ja nuo askelet voivat viedä meitä sinnekin, minne emme itse tahdo kulkea. Jeesuksen esimerkkiä on ehkä helpompi seurata, jos vain toteaa, että joo, jokaista tulee rakastaa. Mutta vaikeampaa se on, kun siirtyy sanoista tekoihin ja haparoiden yrittää sitä vaikkapa vähän hankalaa tyyppiä rakastaa. Mutta sellaiseen työhön Jeesus kutsuu. Hän ei itsekään ohittanut sitä, jonka muut ohittivat. Hän ei väistänyt vaikeita kohtaamisia. Hän pysähtyi ja kuunteli, mitä toinen tarvitsi. Ja sitten hän rakasti, sillä rakkaudella, jonka hän Isältä sai. Ja sama rakkaus on meillekin tarjolla.
Otetaan tuo rakkaus vastaan. Otetaan tuo tehtävä vastaan. Hän itse rohkaiskoon meitä, kun teemme oman osamme siitä työstä, jota jäljellä on. Kerran näemme kasvoista kasvoihin. Mutta jo nyt Jeesus on kanssamme. Hän lupaa nytkin olla todellisesti läsnä. Luotetaan siihen, annetaan etäyhteydenkin kantaa.
Kommentit