Siirry pääsisältöön

Pelosta valoon, vapauteen

Saarna pääsiäisyönä 4.4.2026
2. Moos. 14: 8, 10–16, 21–22; Mark. 16: 1-8


Kuinka moni meistä onkaan joskus pelännyt tai ollut peloissaan. Pelätä voi monia asioita. Sitä, mitä muut ajattelevat. Sitä, millaiset tulokset tulevat tutkimuksista. Voi pelätä pimeää, sitä mitä ei näe, tai yksinäisyyttä, sitä jos joutuu selviämään tai pärjäämään yksin, tai kuolemaa, sitä ettei voi pitää elämän asioita omissa käsissä.


Joku on joskus laskenut, että Raamatusta löytyvät 365 kertaa sanat: Älä pelkää. Siis kerran vuoden jokaiselle päivälle. Täyttä varmuutta lukumäärälle ei ehkä voi antaa. Riippuu laskutavasta ja siitä, miten Raamatun alkukieliä käännetään, mutta varmaa on, että lukuisia ja lukuisia kertoja Jumala tahtoo sanoa ihmiselle: Älä pelkää.


Se kertoo ainakin kahdesta asiasta. Ensiksi siitä, että me ihmiset pelkäämme. Pelko on meille tuttu juttu. Me pelkäämme helposti asioita, joita emme tunne, asioita, joita emme ymmärrä, asioita, joita emme voi hallita. Me pelkäämme vieraita, epäilyttäviä, ennakoimattomia, yllättäviä ja joskus myös uusia asioita.


Toiseksi, kun Jumala sanoo: Älä pelkää, kertoo se siitä, että Jumalaa ei tarvitse pelätä. Että vaikka moni asia meitä pelottaisi, Jumala on turvallinen. Ja että hänen kanssaan pelottavatkin asiat on mahdollista kohdata, hän rohkaisee ja auttaa silloin, kun pelottaa, jännittää tai tuntuu pahalta.


Tälle päivälle tai yölle me saamme jopa kaksi Raamatun lupausta siitä, ettei tarvitse pelätä.


Mooses sanoo pääsiäisenä vapauteen päässeelle kansalle: ”Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät.”


Pelko saa ihmisen toimimaan kolmella tavalla. Pelko voi saada pakenemaan pelottavaa tilannetta. Pelko voi saada hyökkäämään ja taistelemaan uhkaa vastaan. Tai sitten pelko jähmettää ihmisen paikoilleen. Pelko on luonnollinen, fyysinen ja psyykkinen reaktio uhkaavaan tilanteeseen.


Egyptistä paennut kansa pelkäsi fyysisen turvallisuutensa puolesta. He olisivat olleet mieluummin valmiit alistumaan vankeuteen ja orjuuteen kuin jäämään faraon sotilaiden käsiin. Sielu kuitenkin kaipasi Jumalan lasten vapauteen.


”Pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät.”


Jumalaan turvautuvia ei pidä paikoillaan pelko, vaan luottamus. Usko siihen, että Jumala on uhkaa ja vaaraa vahvempi, siihen että minkäänlainen umpikuja ei ole Jumalalle pelastusteon este.


Kun kansa ei pelännyt ja säntäillyt kauhuissaan sinne tänne, vaan pysähtyi ja odotti, se sai nähdä omin silmin, kun vedet väistyivät heidän tieltään ja he pääsivät pääsiäisen vapauteen.


Toisen rohkaisun me saamme nuorukaiselta, joka istuu Jeesuksen tyhjässä haudassa. Hänkin sanoo: ”Älkää pelätkö. Älkää pelästykö.” Vaikka olisi monta syytä säikähtää. Sillä on tapahtunut jotain täysin odottamatonta. Jeesuksen ruumis ei olekaan siellä, mistä naiset sen luulevat varmuudella löytävänsä. Ja sen sijaan siellä onkin joku toinen. Joku, jolla on erikoinen, hyvin yllättävä viesti: ”Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.”


Ylösnousemus ylittää ymmärryksemme ja kaiken, mitä inhimillisessä kokemuskapasiteetissa voimme käsittää. On paljon helpompaa ja tutumpaa suhtautua asiaan säikähdyksellä, epäuskolla ja järkytyksellä, pelolla siitä, mitä kauheaa onkaan voinut tapahtua. Naisethan nimenomaan ”pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.”


Se on luonnollinen reaktio yliluonnollisen edessä. Hehän ovat jo joutuneet vastoin tahtoaan ja toiveitaan luopumaan Jeesuksesta, menettäneet rakkaansa ristille, sulkeneet hänen ruumiinsa hautakammioon. He ovat nähneet, kuinka Jeesus on kielletty, kavallettu, ruoskittu, pilkattu, kokonaisvaltaisesti hylätty ja torjuttu. Kärsivä Kristus, kipujen mies, on naulittu ristille. Suru ja murheen sumentava hämmennys sydämellä he ovat tulleet haudalle ja joutuvat jälleen järkyttymään, sillä ”Hän ei ole täällä.”


Naisten tavoin, Jeesuksen opetuslasten tavoin, jotka muuten kaikki peloissaan pakenivat, mekin olemme tulleet tähän pääsiäisyöhön läpi monien tunteiden. Seuratessamme Jeesusta olemme ihmetelleet hänen sanojaan siitä, miten meidän tulee hänen kuolemansa jälkeen palvella toisiamme, ällistyneet hänen tekojaan, kuinka hän osoittaa rakkautensa kärsiville, mutta myös pelästyneet hänen puheitaan siitä, että hän olisi pian poissa. Myös meidän sisimmässämme ovat käyneet vuoropuheluaan odotukset ja pettymys, riemu ja murhe, viha ja pelko, erilaiset tunteet. Mutta juuri tunteet kertovat siitä, mikä on meille merkityksellistä. Tunteiden kautta me elämme itse todeksi uskoamme ja käsitystämme siitä, mikä on totta. Tunteet eivät valehtele, vaan tekevät asioista meille todellisia.


Tunteemme Jeesuksen tyhjällä haudalla tekevät meille totta siitä, mitä on kohdata se, mitä emme osanneet odottaa. Jumala sanoo nuorukaisen äänellä: Älä pelkää, myös meille, jotka haluaisimme hallita kaikkea, mitä tapahtuu. Hän sanoo: Älä pelkää, kun tekisi mieli paeta ja unohtaa, tukahduttaa vaikeat tunteet ja jättää käsittelemättä se, mitä koemme. Hän sanoo: Älä pelkää, vaan pysy aloillasi. Ei ole hätää. Ole rauhassa. Saat omin silmin nähdä, miten Jumala toimii, miten hän pelastaa ja päästää vapaaksi.


Kaikenlaiset asiat, joista kaipaamme vapautumista, ovat Jumalan tiedossa. Asiat, joita emme itse osaa fyysisesti tai psyykkisesti ratkaista, ovat Jumalan hallussa. Hänellä on valta ja voima tehdä pääsiäisen ihme myös meille, meidän elämässämme. Päästää vapaaksi, päästää peloista, päästää pahasta. Hän voi vierittää kiven sydämeltämme. Hän voi nostaa tieltä sen, mikä on raskasta. Hän voi antaa vapauden, jollaista kukaan muu ei voi antaa.


Jeesuksen ylösnousemus on valtava, maailmanhistoriaa järkyttävä, mullistava tapahtuma. Se murtaa sen, mihin olemme tottuneet. Se avaa oven sinne, missä aiemmin näimme vain umpikujan. Se todistaa, että Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Siksi hänen kanssaan ei meidänkään tarvitse pelätä, vaikka kaikkea emme ymmärtäisi, vaikka kaikkea ei olisi helppo uskoa todeksi, vaikka emme kaikin puolin kokisikaan olevamme vielä vapaita. Ja silti Jumala on Jeesuksen ristinkuoleman kautta vapauttanut meidät siitä orjuudesta ja vankeudesta, johon synti, kuolema ja pahuus meitä koettavat päivästä päivään kietoa ja kiusata. 


Tyhjä hauta on merkki meille tästä vapaudesta. Ristiinnaulittu Jeesus ei ole enää haudan vankina. Hän noussut kuolleista. Hän elää. Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, omin silmin, niin kuin hän itse teille lupasi. Älkää siis pelätkö. 


Ylösnousemuksen merkki on myös oma kasteemme, joka lupaa, että Jumala ei hylkää, vaan hän armahtaa, hän pitää huolta, hän on meidän kanssamme joka hetki ja joka päivä ja sanoo: Älä pelkää. Mitään ei tarvitse pelätä. Saat nähdä ja kokea ja tuntea, kuinka Herra pelastaa sinut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johda sinä meitä

Saarna 10.8.2025 Totuus ja harha Job. 28:7-15,23-28; 1. Joh. 4:1-6; Matt. 7:15-23 Virsi 484, Totuuden Henki, on laitettu virsikirjassa luokkaan ”Koulu ja opiskelu”. Siinä on hyviä rukouksia ja pyyntöjä oppilaille ja opettajille lukuvuoden alussa ja sen aikana. Koulussa opetellaan tärkeitä taitoja elämää varten, mm. erottamaan oikea tieto väärästä tiedosta. Opetellaan ajattelemaan itse, jotta voisi tehdä elämässä oikeita valintoja. Eikä se oppiminen jää koulunpenkille. Koko elämä on oppimista ja kasvua. Siksi on mahtavaa, että Totuuden Henki johtaa meitä etsiessämme ja kulkiessamme elämän teitä. Hän ohjaa työtämme ja tekemisiämme, hän siunaa tietomme ja ymmärryksemme. Auttaa näkemään Luojan käsialan elämämme asioissa. Ja johdattaa rakkauden tuojan, Kristuksen luokse. Ja se on hyvä. Sillä juuri Kristus on tiemme, valo sydäntemme, toivomme ainut, pyhä totuutemme. Kun joudumme risteykseen tällä elämän koulutiellä, valintojen eteen ja kyselemme oikeaa ja väärää, yritämme erottaa totuud...

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. O...

Kasvun ihme ja kipu

Saarna 28.9.2025 Maaseutuväen kirkkopyhä Jumalan huolenpito Ps. 127:1-2; Gal. 6:2-10; Matt. 6: 25-34 Kuinka moni on joskus ollut perunannostossa? Kun olin pikkupoika, meilläkin nostettiin näihin aikoihin perunat maasta. Isä ajoi traktorilla ja perunat lentelivät villisti nostolaitteen perässä. Niitä sitten kerättiin pieniin ja suuriin ämpäreihin. Vaikka aikuisilla oli ehkä huoli siitä, että ehditäänhän kaikki perunat saada talteen ajallaan, ei lapsella ollut mitään murheita. Oli mukavaa, kun oli talkooväkeä paikalla, oli jotain hyvää evästä, kun kahviteltiin, ja hauska oli myös istua peräkärryssä perunoiden seassa. Ja ehkä on niin, ettei aikuistenkaan tarvinnut murehtia perunoiden kasvattamisesta. Kun oli keväällä laittanut mukulat multiin, sai kesän katsella, kuinka varret nousivat maasta. Sitä saatiin korjata, mitä oltiin kylvetty. Riitti, kun luotti kasvun ihmeeseen, riittävään lämpöön ja sateeseen, Jumalan huolenpitoon. Turhaan näkevät viljelijät vaivaa, jos ei Jumala anna vettä...