Saarna itsenäisyyspäivänä 2025
5. Moos. 8:10-17; Matt. 20:25-28
Mitä on suomalaisuus?
Laulaa lauluja vapaudesta ja onnesta, sekä surusta ja särkyneistä unelmista.
Hyräillä säveliä, joissa soi täyttymätön kaipaus ja pettymys elämän vastoinkäymisiin, mutta myös riemu ja kiitollisuus siitä kauneudesta, mitä elämä on.
"Ruislinnun ääni korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu." (Eino Leino)
"Maailma on kaunis, ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus, ja mielen vapaus." (Vexi Salmi)
Monelle suomalaiselle maailma on kaunis, jos saa elää täysillä mukana, kun kiekkoleijonat taistelevat isompia maita vastaan. Kun Lasse Virén kaatuu, nousee ja juoksee ensimmäisenä maaliin. Rallikansa riemastuu, kun Kimi tai Kalle tai Mika tai Tommi juhlii maailman nopeimman kuljettajan mestaruutta. Suomen naiset ovat muuten maailman parhaita juuri nyt mm. keilailussa ja ringettessä. Ja eilen tuli hieno osakilpailuvoitto ampumahiihdossa.
Mitä muuta on olla suomalainen?
Maailman onnellisin. Edelläkävijä. Tasa-arvoinen.
Vaatimaton. Hiljainen. Sisukas.
Oikeudenmukainen. Luova.
Sininen. Valkoinen.
Isänmaallinen.
”Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?” on asia, jota monelta tänään kysytään.
Ehkäpä moni vastaa, että itsenäisyys merkitsee vapautta.
Vapautta ja mahdollisuuksia olla ja tehdä eri asioita.
Vapautta elää omaa elämäänsä ja vapautta elää yhdessä.
Vapautta hengittää puhdasta ilmaa, vapautta kulkea viljapellon laitaa, vapautta poimia metsästä marjoja tai pyytää järvestä kalaa.
Itsenäisyys merkitsee vapautta uskoa, vapautta nostaa siniristilippu salkoon, vapautta kokoontua yhteen laulamaan ja rukoilemaan. Ja itsenäisyys merkitsee myös vapautta olla uskomatta, vapautta olla omaa mieltä, vapautta vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin.
Itsenäisyys merkitsee vapautta tutkia, käydä koulua, oppia ja ihmetellä, löytää oma tie.
Vapautta ja mahdollisuus tehdä työtä ja rakastaa.
Rakastaa eli palvella eli kantaa vastuuta.
Sillä vapauteen, meidänkin vapauteemme, kuuluu vastuu.
Itsenäisyys merkitsee sekä vapautta että vastuuta. Vastuuta isänmaasta. Vastuuta sen luonnosta. Vastuuta lähimmäisistä. Vastuuta siitä vapaudesta, joka kuuluu kaikille.
Vapaudesta ja vastuusta puhuvat myös itsenäisyyspäivän raamatuntekstit. Voisivatko nämä Mooseksen sanat puhua jotain meillekin tänään, Suomessa 2025: ”Kun saatte syödä itsenne kylläisiksi, kun rakennatte kauniita taloja ja asutte niissä, kun nautakarjanne, lampaanne ja vuohenne lisääntyvät, kun teille kertyy hopeaa ja kultaa ja koko omaisuutenne kasvaa, varokaa tulemasta ylpeiksi ja unohtamasta Herraa, Jumalaanne, joka vei teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. - - Kiittäkää Herraa, Jumalaanne, siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut.”
Vapaus, joka meillä on, itsenäisyys, josta nautimme, maa, joka mahdollistaa meille kaikenlaista hyvää ja elämisen arvoista, ei ole itsestäänselvyys. Se on meille annettu. Se on jotain, mistä kiittää. Ja jotain, mistä on pidettävä huolta. Meidän yhteinen tehtävämme kansana ja yhteisöinä on kantaa vastuuta siitä vapaudesta, joka meillä itsenäisenä maana on, siitä hyvyydestä, jota Jumala on meille vuosisatojen ajan antanut. Hän on varjellut, hän on kuullut rukoukset, hän on auttanut ja johdattanut meitä.
Eikö siitä kerro jotain sekin, että Suomi on tänä vuonna kahdeksannen kerran peräkkäin valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Maailman onnellisuusraportissa tarkastellaan onnellisuutta kuuden tekijän valossa. Ne ovat: sosiaalinen tuki, tulot, terveys, vapaus, anteliaisuus ja korruption vähäisyys. Näihin teemoihin liittyviin kysymyksiin suomalaiset ovat arvioineet omaa elämäänsä asteikolla 0-10 ja kaikkiin muihin maihin nähden olemme saaneet korkeimmat pisteet.
”Kiittäkää Herraa, Jumalaanne, siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut.”
Miten hyvän maan Jumala on meille antanut, selviää myös tästä luettelosta, jonka ulkoministeriö on koonnut suomalaisen yhteiskunnan saavutuksista. Listaus vuodelta 2024 perustuu eri tahojen eri aikoina tekemiin kansainvälisiin mittauksiin. Millainen Suomi on? Millaisen maan olemme saaneet?
Lista alkaa:
– Suomi on maailman vapain maa.
– Suomessa on maailman paras hallinto.
– Suomi on maailman vakain yhteiskunta.
– Suomi on kakkossijalla lehdistönvapaudessa.
– Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa.
– Suomalaiset luottavat yhteiskunnan instituutioihin kolmanneksi vankimmin.
– Suomalaisilla on maailman vahvin luottamus poliisiin.
– Suomalaiset luottavat kanssaihmisiin eniten maailmassa.
– Suomi on neljäntenä yhteiskunnan sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa.
– Sukupuolten tasa-arvossa Suomi on toisella sijalla.
– Suomi on kolmanneksi paras maa työssä käyvien pienten lasten äitien kannalta.
– Suomessa on maailman paras työn ja muun elämän tasapaino.
– Suomessa isät viettävät aikaa kouluikäisten lasten kanssa vielä enemmän kuin äidit.
– Lasten oikeuksissa Suomi on kolmannella sijalla.
– Suomessa on paras ja kaikille maksuton koulutusjärjestelmä.
– Suomi tarjoaa kansalaisilleen maailman parhaat mahdollisuudet luontokokemuksiin.
– Suomi on Euroopan metsäisin maa.
– Suomi on maailman ykkönen kestävässä kehityksessä.
Ja listan viimeisenä:
– Suomi on maailman ykkönen kansalaisvapauksissa.
Aikamoinen lista. Hyvä Suomi!
Tätä listaa ja menestystä onnellisuusraportissa Suomen ulkoministeriön asiantuntija Meira Pappi selittää näin: ”Suomessa yhteiskunta on järjestetty niin, että ihmisillä on mahdollisuus olla onnellisia. Ja Suomi on myös mokaystävällinen maa: jos ihminen epäonnistuu jossakin pyrkimyksessään, hän saa yleensä mahdollisuuden yrittää uudestaan.” Eli vaikka kaatuisi, kuin Virenin Lasse, on mahdollisuus nousta takaisin pystyyn, ja silloin voi saavuttaa mitä tahansa.
Eikö tällaisesta maasta, tällaisesta vapaudesta, tällaisista mahdollisuuksista kannatakin siis pitää huolta, kantaa yhdessä vastuuta, vaalia ja taata samanlainen onni myös tuleville suomalaisille.
Filosofian tohtori Pekka Sauri toteaa että: ”Onnea ei kannata tavoitella päätepysäkkinä, johon jonakin päivänä saavutaan ja johon jäädään nauttimaan pysyvän mielihyvän autuudesta. Mitään sellaista päätepysäkkiä ei ole. Maailman onnellisin maa ei koskaan tule valmiiksi. Matka, keskustelu ja oppiminen jatkuu.”
Voisiko siksi myös tuo Jeesuksen opetus päivän evankeliumissa liikauttaa meitä juuri tänään, kun arvioimme, mitä itsenäisyys meille merkitsee.
”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.”
Me olemme saaneet vapautemme lahjana. Jumala on antanut meille hyvän maan. Monet ovat ennen meitä tehneet työtä, jotta meillä edelleen on tämä hyvä maa.
Maata on muokattu, peltoja viljelty, metsiä hoidettu.
Kaveria ei olla jätetty. Isänmaata on puolustettu.
Minunkin vaarivainaani on ollut rintamalla sotimassa,
ja mummo on pitänyt kodista ja karjatilasta huolta.
On turvauduttu Jumalaan. On uskottu unelmiin.
On oltu rohkeita ja tehty oikeita päätöksiä.
On opittu virheistä.
On rakennettu tulevaisuutta yhdessä.
Ja nyt olemme tässä, aiempien sukupolvien tulevaisuudessa. Ja nyt on meidän vuoromme palvella, olla toisten käytössä, antaa oma osaamisemme, oma tietomme ja taitomme, oma aikamme, oma osuutemme, ja kantaa vastuumme tästä maasta ja mahdollisuuksista olla täällä onnellinen. Me voimme kantaa vastuuta, koska me olemme vapaat kantamaan vastuuta.
Vastuun kantaminen on toinen toistemme kuormien kantamista. Se on lähimmäisen rakastamista ja auttamista. Se on toimimista sellaisella asenteella, että isänmaamme olisi jatkossakin paikka, jossa on tilaa unelmille ja mielen vapaus, paikka, jossa olosuhteet eivät nujerra vaan rohkaisevat.
Vastuun kantaminen on oman kortemme kantamista kekoon. Että olisimme yhteiskunta, joka ei unohda pieniä ja heikkoja, vaan jonka suuruus on sitä, että jokaisen ihmisarvo tunnustetaan ja otetaan todesta ja osoitetaan se käytännön teoilla. Ja että olisimme yhteiskunta, joka jättää kilpajuoksun radalle ja taklaukset kiekkokaukaloon. Yhteiskunta, jossa suuret pitävät pienemmistään huolta. Että jos joku kaatuu, ei juosta ohi, vaan autetaan pystyyn. Ja jos jonkun sielussa joskus ulvookin liian kylmät tuulet tai joku vaikeroi itkua katuvan kansan, me emme jätä kaveria yksin, vaan jäämme viereen valvomaan, ristimme vaikka kädet ja huokaamme sanattoman rukouksen: Herra, anna meille yhä sinun rauhasi.
Me olemme saaneet monin tavoin hyvän maan.
Suuren lahjan myötä tulee suuri vastuu.
Mutta sitä ei tarvitse kenenkään kantaa yksin.
Se on yhteinen tehtävämme. Se on yhteinen ilomme. Se on yhteinen kiitosaiheemme asua tässä maassa, hengittää vapautta ja elää rauhassa.
Siitä kiitos Jumalalle, jolta kaikki hyvä tulee.
Kommentit