Saarna sukupolvien messussa 5.10.2025
Mikkelinpäivä - Matt. 18:1-6,10
Kuinka moni on pitänyt joskus pientä lasta sylissä? Siinä ollaan jonkin erityisen äärellä, voisi sanoa, että pyhän äärellä. Kun on jotain niin pientä ja kallista sylissä, sitä on jotenkin extravarovainen ja haluaa pidellä oikein hyvin ja hellästi.
Usein, kun olen kastanut pienen lapsen, otan tuon pienen, valkoiseen kastemekkoon puetun lapsen syliini, ja lausun juuri nuo Jeesuksen sanat: ”joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.”
Tänään vietämme sukupolvien messua. On ollut jotenkin erityisen hienoa kutsua yhteen sekä aivan pienet että jo varttuneemmat. Se että sukupolvet, eri-ikäiset tulevat yhteen, on arvokasta. Kun lapsi kohtaa isovanhemman, siinä saattaa syli aueta. Kun vanhus kohtaa uuden elämän, aukeaa myös sydän ja silmiin syttyy ilo ja toivo.
Mikkelinpäivä on enkelien päivä ja lasten kaltaisten päivä. Jeesus asettaa lapsen aikuisten keskelle ja tekee hänestä esimerkin. Kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Se, joka tulee lapsen kaltaiseksi.
Jeesus puhuu enkeleistä, jotka saavat katsella Jumalan kasvoja. Omat suojelusenkelit pitävät huolta, suojelevat ja varjelevat elämän eri vaiheissa.
Mutta tänään, lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina, on myös vanhustenpäivä. Vanhustenpäivä aloittaa vanhustenviikon. Tämän vuoden vanhustenviikon teemana on: Onni elää yhteisössä.
Yhteisö ja yhdessä eläminen voi antaa elämään onnea ja voi pitää myös onnea elossa. Yhteisössä onni elää. Yhteys on onnellinen asia.
Halusimme kutsua sukupolvet tänään yhteen, sillä yhteisö on sellainen, johon mahtuvat kaikenikäiset, vauvat ja vaarit, muorit ja nuoret. Sukupolvilla on merkitystä toisilleen. Eri-ikäiset voivat oppia toisiltaan. On tärkeää tuntea omat juurensa ja mistä on tullut, ja on tärkeää nähdä, että suku jatkuu, elämä uusiutuu, uudet sukupolvet ottavat vastuuta yhteisestä maailmasta, yhteisestä yhteisöstä.
Kuka on suurin taivasten valtakunnassa? Hän, joka suostuu sylissä pideltäväksi, toisten kannettavaksi. Jeesus antaa toisenkin esimerkin. Hän näyttää mitä on pitää huolta toisistamme. Hän antaa yksinkertaisen mallin, miten huolehtia heistä, jotka tarvitsevat huolenpitoa, välittämistä ja rakkautta. Hän avaa sylinsä. Ei sen kummempaa. Hän ottaa lapsen syliinsä ja sanoo, että joka tekee näin, tekee sen minulle. Sylin avaaminen on teko Jeesukselle. Se on rakkauden osoitus, se on yhteyden osoitus, se on teko Jeesukselle.
Onni elää yhteisössä. Ehkä yhteisö on parhaimmillaan kuin Jeesuksen syli. Turvallinen, salliva, hoitava, rakastava. Sellainen, jossa jokaisella on oma paikka. Sekä, joilla on paljon elämänkokemusta, että heillä, jotka vasta opettelevat ensi askeliaan.
Ainakin seurakunta voi olla sellainen yhteisö. Seurakunta on Jeesuksen syli. Tarvitsemme toisiamme. Sylin avaamalla kerromme, että tule vaan. Olen tässä sinua varten.
Kastetulle lapselle kummit ovat Jeesuksen syli. He ovat vanhempien rinnalla ja tukena. He suojelevat ja pitävät huolta. Se on aikuisten tehtävä.
Syli on turvallinen paikka. Siinä on lämmin, siinä saa kokea läheisyyttä. Kun avaan sylini, kerron toiselle, että hän on arvokas ja tärkeä. Sylissä hän voi kokea, että hänestä välitetään, että hän riittää ja että häntä rakastetaan sellaisena kuin hän on. Joka ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, ottaa luokseen minut, sanoi Jeesus.
Kokeillaanpa sellaista, että annetaan itsellemme halaus. Kiedotaan kädet oikein tiukasti ympäri. Siinä on turvallinen paikka. Melkein samalta tuntuu, kun joku pitää sylissä. Kuin enkeli kietoisi siivet ympärille. Enkeli, jonka tehtävä on suojella ja opastaa ja sanoa: Älä pelkää.
Syli on hyvä paikka silloin, kun pelottaa. Aikuisen sylissä pieni saa lohdutuksen. Rakkaan syliin on hyvä jäädä, kun tuntuu pahalta.
Rakas kuulija, pieni tai suuri, nuori tai vanha. Tänään haluan rohkaista sinua luottamaan siihen, että Jeesuksen syli on auki kaikissa elämänvaiheissa. Kaikissa elämäntilanteissa. Ihan kaikkina aikoina.
Ja me eri sukupolvet voimme olla Jeesuksen sylejä toisillemme. Isovanhemmankin syli on Jeesuksen syli. Yhdessäolo lastenlasten kanssa jättää jäljen, jossa vuosien päästä erottuu rakkaus ja huolenpito.
Millaisia muistoja sinulla on omien isovanhempien kanssa? Mitä mummot ja papat ovat sinulle antaneet ja merkinneet? Muistan, kun itse kuljettiin mummon kanssa kotoa mummolaan. Mummola oli siinä puolen kilometrin päässä. Talvella mentiin potkurilla, ja jos joskus oli kylmä, mummo otti syliin ja lämmitti. Kesällä käveltiin ja siinä tienlaidassa oli puinen puhelinpylväs. Puhelinpylväässä oli eräs kiinnostava olento, jolla oli siivet. Se ei ollut enkeli. Se oli tikka, joka hakkasi reikää puuhun.
Tikka hakkaa hakkaa hikkaa
hakee hakee tikkalikkaa
tik tik
nokka naputtaa
naputtaa ja taputtaa,
kaikki kolot koputtaa,
koputtaa ja hoputtaa:
Tikkalikka likka likka
ala kotiis laputtaa!
Sukupolvet voivat opettaa toisilleen loruja ja elämänohjeita. Ja myöskin iltarukouksia. Laulukirjan välistä saattaa löytyä yllätys. Nimittäin tällainen iltarukouskortti. Minun kortissani lukee:
Levolle lasken Luojani
armias ole suojani
jos sijailtain en nousisi
taivaaseen ota tykösi.
Toisessa mummolassa pelattiin korttia tai sitten pappa vei veneelle ja opetti kalastamaan. Tärkeintä on ollut yhdessäolo. Sylissä pitämisen kokemus. Se, että on haluttu olla lähellä, tehdä asioita yhdessä.
Niin kuin isovanhemman syli kantaa pientä lasta, ja niin kuin muistot ja merkitykset kantavat vuodesta toiseen, myös Jeesuksen syli kantaa meitä läpi elämän. Ja meidän tehtävämme on tehdä Jeesuksen esimerkin mukaan. Avata sylimme sille, joka tarvitsee lohdutusta, joka tarvitsee turvaa, joka tarvitsee kuuntelijaa, joka tarvitsee jonkun, jonka kanssa kasvaa turvallisesti, oli sitten iso tai pieni.
Seurakuntana me voimme olla sellainen yhteisö, joka on Jeesuksen sylinä täällä Kangasniemellä. Toisista välittäminen on myös enkelinä toimimista. Kaksi kättä riittää. Ei tarvita muuta kuin tahtoa avata ne, kun on sen aika.
Kaste lupaa meille, että Jeesus on meidän kanssamme kaikki päivät. Hänen sylinsä on auki joka hetki. Kerran hän avasi kädet aivan levälleen ja voitti ristillä synnin, kuoleman ja kaiken pahan vallan. Tuohon voittoon saa kerran kastettu luottaa joka päivä ja minkä ikäisenä tahansa.
Nyt me pyydämme enkeleitä ja Jeesuksen sylin siunausta kaikille kastetuille. Sytytämme kynttilän kaikille viimeisen vuoden aikana Kangasniemen seurakuntaan kasteen kautta liittyneelle.
Kommentit