Rauha keskellenne

Saarna 27.4.2025

1. sunnuntai pääsiäisestä, Ylösnousseen todistajia / Kansallinen veteraanipäivä

Jes. 43:10-12; 1. Joh. 5:4-12; Joh. 20:19-31

Rauha teille.

Rauha epäilyksiinne.

Rauha lukittujen ovienne taa.

Rauha pelkoihinne.

Rauha keskellenne.

Rauha teille, sanoo Jeesus.

Opetuslapset ovat sunnuntaina koolla.

Se on ylösnousemuksen päivä.

Se on päivä, jolloin leipää murretaan Jeesuksen muistoksi.

He ovat koolla lukittujen ovien takana,

he piileskelevät, koska he pelkäävät.

Mutta me tiedämme, että he eivät jääneet sinne.

He eivät pysyneet piilossa tai hiljaa.

He lähtivät liikkeelle.

Mistä me tiedämme sen? 

Siitä, että me olemme koolla tänään, 

sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä, kun leipää murretaan yhdessä Jeesuksen muistoksi.

Jeesus sanoi: Rauha teille.

Ja antoi sitten tehtävän.

Lähetti opetuslapset maailmaan.

Kertomaan anteeksiantamuksesta, todistamaan hänestä ja ylösnousemuksen ihmeestä, auttamaan ihmisiä uskomaan häneen, vaikka eivät häntä omin silmin näkisi.

Tehtävän lähtökohta on rauha, jonka Jeesus antaa. 

Liikkeelle ei tarvitse lähteä pelosta käsin.

Liikkeelle saa lähteä rauhasta, levosta ja luottamuksesta käsin.

Jeesus antaa rauhansa ja hän antaa Pyhän Hengen.

Pyhä Henki vahvistaa, kun epäilykset horjuttavat.

Pyhä Henki puolustaa, kun pelko piirittää.

Pyhä Henki todistaa meille Ylösnousseesta, kun Tuomaksen tavoin emme omin silmin näe.

Johanneksen kirjeessä sanottiin, että ”todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.”

Pyhä Henki todistaa meille Jeesuksesta veden ja veren kautta.

Vesi todistaa meille Jeesuksesta, nimittäin kaste, jossa meidät on kastettu Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, kaste, jossa Jumala on kutsunut meidät nimeltä, kaste, joka on antanut meille lahjaksi syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Ja veri todistaa meille Jeesuksesta, Kristuksen veri, ehtoollisviini, sillä Pyhä Henki toimii kasteen ja ehtoollisen kautta. Ehtoollisessa me murramme leivän ja muistamme Jeesusta, otamme vastaan Kristuksen veren, meidän puolestamme vuodatetun. Se vahvistaa uskoamme ja rohkaisee meitä todistamaan omalla elämällämme Ylösnousseesta. 

Me olemme Ylösnousseen todistajia.

Koska niin moni on ennen meitä todistanut hänestä.

Jos opetuslapset olisivat jääneet lukittujen ovien taakse, me viettäisimme aikamme jotenkin toisin tänään myös täällä Kangasniemellä. Mutta me olemmekin koolla ja murramme leivän. Pyydämme ehkä itsellemme uutta rohkeutta ja uutta intoa, uutta luottamusta, uutta toivoa.

Tuula pohti pääsiäisaamun saarnassaan, että pääsiäisenä ovi on ehkä auki jollekin uudelle. Lukittujen ovien maailmassa, kuoleman voittanut Jeesus saapui lukkojen läpi ja avasi sydämet jollekin aivan uudelle.

Rauha teille, sanoo Jeesus meillekin.

Ovien raottuessa, uuden auetessa,

jos lähdemme liikkeelle,

ja kun lähdemme.

Kun tartumme siihen, mihin on tartuttava.

Kun teemme, mitä pitää tehdä.

Tänään, veteraanipäivänä, ajattelen, että meistä jokainen on saanut olla rauhan todistaja. Mutta on myös heitä, jotka ovat joutuneet todistamaan sodasta. Veteraanit ovat olleet sodan todistajia. Todistaneet siitä, kun ei ole rauhaa, siitä, kun pelko ottaa vallan ja ovet menevät lukkoon ihmisten ja kansojen välillä.

Pappani oli sotainvalidi. Hän joutui keskelle sodan kauhuja.

Mutta hän ei juuri puhunut, mitä oli nähnyt ja kokenut. 

Hän oli kai nähnyt ja kokenut kaikenlaista sellaista, 

mistä ei halunnut kertoa eteenpäin. 

Hän pystynyt, hän ei osannut, hän ei tahtonut.

Rauha hänelle.

Rauha heille kaikille.

Tänään ajattelen, että myös kauheista asioista on puhuttava.

Vääryydestä, lukoista ja pahuudesta on tärkeää puhua.

Niihin on syytä puuttua.

Tänään kun seisomme messun jälkeen sankaripatsaan luo,

voimme pysähtyä muistamaan veteraanien työtä, hiljentyä sen äärelle, mitä he kokivat ja näkivät, rukoilla, että meidän tai kenenkään ei tarvitsisi sitä todistaa.

Vaan että saisimme todistaa rauhasta, armosta ja Ylösnousseesta Jeesuksesta, joka sanoo:

”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.

Rauha teille.”

Ehkä tehtävään Ylösnousseen todistajina kuuluu Jeesuksen tavoin myös kohdata maailman hätä, epäoikeudenmukaisuus ja rauhan kaipuu.

Tuomaskin tunnisti Ylösnousseen juuri hänen haavoistaan, kärsimyksen merkeistä.

Tässä maailmassa tehtävämme on kohdata kärsimys, puuttua siihen ja toimia, kuten Jeesuskin teki.

Hän julisti Jumalan valtakuntaa.

Hän teki rakkauden töitä.

Hän antoi apunsa ja toi rauhansa.

Ehkä tehtävämme Ylösnousseen todistajina on kertoa noista Jeesuksen sanoista ja teoista, imitoida häntä parhaamme mukaan, 

kutsua muitakin mukaan 

lukkojen takaa, epäilysten alta.

Kasteessa olemme saaneet Pyhän Hengen,

ehtoollisessa Pyhä Henki antaa meille armon,

Raamatun kertomukset rohkaisevat meitä, 

Pyhä Henki todistaa meille Jumalan voimasta, jotta me voimme todistaa sitten itsekin.

”Minä olen puhunut,
minä olen pelastanut,
Te olette minun todistajani.”

Kun epäilevät tuomaat kaipaavat todisteita, on meitä tässäkin monta, jotka voimme todistaa.

Kertoa, mitä pääsiäinen on meille merkinnyt.

Jakaa, mille uudelle ovi on omalla kohdallamme raollaan.

Puhua rauhasta.

Toimia rauhan puolesta.

Taistella oikeudenmukaisuuden toteutumisen tähden.

Voimme todistaa kertomalla, mitä usko Jeesukseen meille merkitsee.

Voimme jakaa myös epäilykset, kysellä ja etsiä vastauksia myös yhdessä.

Sekin on turvallista, sillä hän on antanut meille rauhansa.

Tai niin kuin Anna-Mari Kaskinen on kirjoittanut:

”Jeesus, sinä huomaat meistä jokaisen.
Epäilevät tuomaat tunnet parhaiten.
Ei aina usko kestä. Herra, rukoilen:
Uupumasta estä, yksin jaksa en.”

Rauha teille.

Rauha epäilyksiinne.

Rauha lukittujen ovienne taa.

Rauha pelkoihinne.

Rauha keskellenne.