Saarna 16.6.2024
4. sunnuntai helluntaista: Kadonnut ja jälleen löytynyt
Hoos. 14:2-9; Ef. 2:1-10; Matt. 9:9-13
 |
Kuva HNDPTESBC Pixabaystä |
Joskus joku antoi hyvän ohjeen Raamatun lukemista varten. Mieti lukiessasi, mitä tämä kohta kertoo ihmisestä ja mitä se kertoo Jumalasta.
Ajattelen, että päivän tekstien, myös tämän päivän evankeliumin äärellä, juuri noita kysymyksiä kannattaa meidän hetki miettiä. Mitä ne kertovat ihmisestä? Mitä ne kertovat Jumalasta? Tai toisella tavalla sanottuna: Millaisia me ihmiset olemme? Ja: Millainen Jumala meillä on?
”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä” tuollaisten ihmisten kanssa?
Kysyjä ei todellakaan lue itseään tuollaisiin ihmisiin.
Hän ei voi käsittää, miten Jeesus voi olla yhdessä ja viettää aikaansa ja vieläpä aterioida kaikista maailman ihmisistä juuri tuollaisten kanssa.
Publikaanien, tulliaseman välistävetäjien, ja muiden syntistä elämää viettävien kanssa, sellaisten, joita meillä, paremmilla ja näennäisesti syyttömillä, on varaa arvostella.
Me ihmiset olemme sellaisia, että me arvostelemme, vertailemme, asetamme järjestykseen, huomaamme virheet etenkin toisessa. Me ylpeilemme saavutuksillamme, teemme omien kättemme töistä itsellemme epäjumalia, turvaudumme sellaiseen, mikä ei loppuun asti kestä.
Eikä tämä ole mitään pessimististä kuvaa ihmisyydestä. Sellaisia me olemme. Sen me voimme lukea näistä raamatunjakeista, mutta sen me voimme lukea uutisista ja somefeedeistä, ja ihan elämän lehdiltä, tajuamme se, kun vain elämme tässä maailmassa suhteessa toisiimme.
”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä” tuollaisten ihmisten kanssa?
Eikö hän tiedä, että tuollainen on sopimatonta.
Ei pyhän ihmisen, opettajan, ole oikein istua edes samassa pöydässä tuollaisten kanssa.
Joku raja, Jeesus.
Mutta sepä kertookin siitä, millainen Jumala meillä on.
Sellainen, joka ei erottele, kuten me ihmiset herkästi teemme.
Sellainen, joka ei lokeroi meihin ja muihin.
Sellainen, joka ei tuomitse ennalta, silmiin katsomatta, sisintä tuntematta.
Meillä on sellainen Jumala, joka nimenomaan laskeutuu silmien tasolle.
Hän istuutuu saman pöydän ääreen.
Jakaa aikansa, läsnäolonsa, oman itsensä.
Meillä on Jumala, joka lähestyy meitä ja tulee meidän luoksemme.
Hän lahjoittaa itsensä meille.
Hän alentuu itse alas asti eikä jää jonnekin korkeuksiin huutelemaan, että hyi kun olette tuollaisia.
Hän saapuu meidän luoksemme.
Hän elää ihmisen elämän ja kokee ihmisen ilot ja surut, pettymykset ja epäonnistumiset.
Hän tietää, mitä on olla syrjitty ja väheksytty.
Ja silti hän tulee auttamaan meitä, jotka myös tiedämme mitä se on, ja meitä, jotka itse syrjimme ja vedämme rajoja.
Koska hänelle meistä jokainen on samalla viivalla.
Hän ei erottele.
Hän rakastaa meistä jokaista.
Hän etsii meistä jokaista.
Hän kutsuu meistä jokaista.
Hän on tullut parantamaan, auttamaan, armahtamaan ehdoitta ja rajoituksetta jokaista meistä.
Vaikka me olisimme sellaisia, jotka teemme väärin.
Vaikka me eksymmekin oikealta tieltä.
Vaikka me epäilemme kuin Tuomas ja kiellämme kuin Pietari.
Vaikka me kääntyisimme tietoisesti hänestä pois ja torjuisimme hänet oman häpeämme tai muun tunnelukkomme tähden.
Tai vaikka me kokisimme, että nyt olen jo aivan liian kaukana, aivan liian hukassa, että täältä ei minua enää kukaan löydä.
Sielläkin ja siltikin hän tulee luokse, etsii ja kutsuu, antaa uuden mahdollisuuden.
Hän huomaa meistä jokaisen tilanteestamme riippumatta.
Sellainen Jumala meillä on.
Ajattelepa siis, jos Jumala sanoisi nämä Hoosean kirjasta löytyvät sanat juuri sinulle. Ajattele, että tässä ja nyt nämä sanat ovat juuri sinua varten, Jumalalta sinulle:
Minä parannan sinut.
Minä rakastan sinua omasta tahdostani,
vihani on väistynyt sinusta pois.
Minä virvoitan sinut kuin aamukaste,
ja niin kukoistat kuin lilja.
Minä vastaan sinun pyyntöihisi,
minä pidän sinusta huolen.
Minä olen kuin ikivihreä sypressi,
vain minä kannan sinulle hedelmää.
Mitä nämä sanat kertovat sinulle juuri nyt itsestäsi?
Mitä ne kertovat sinulle juuri nyt Jumalasta?
Mitä haluat häneltä juuri nyt pyytää?
Sillä saat luottaa noihin sanoihin: Minä vastaan sinun pyyntöihisi, minä pidän sinusta huolen.
Ehkä on niin, että hän tietää meistä jokaisen tilanteen. Hän tietää, mikä on oikea lääke mihinkin elämämme vaivaan. Hän voi auttaa. Riittää, kun ojennan käteni ja kuiskaan hiljaa: tässä olen.
”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä” tuollaisten ihmisten kanssa?
Kiitos, Jeesus, kun syöt juuri tällaisten kanssa.
Kiitos, että tänäänkin, ehtoollisessa, annat itsesi minulle.
Opeta minua luottamaan, opeta pysymään lähellä sinua,
ja opeta kääntymään takaisin, jos elämä suistaa raiteita ja suunta hukkuu.
Auta minua näkemään kaikki ihmiset sinun rakastaminasi,
sinun armahtaminasi, sinun ystävinäsi.
Ja muuta minua, että minäkin
rakastaisin,
armahtaisin
ja rakentaisin siltaa ystävyydelle ja yhteydelle
tässä maailmassa.
Tässä olen. Löydä minut.
Aamen.
Kommentit