Siirry pääsisältöön

Vapaus yhteyteen

Saarna 8.10.2022


Jes. 44:21-23; Gal. 5:1-6; Luuk. 14:1-6


”Vapauteen Kristus meidät vapautti.” 


Vapaus – mikä kaunis sana! Miten ihanaa onkaan saada olla vapaa. Vailla pakkoa, vailla väkinäisyyttä, vailla valmiita muotteja. Ajatus vapaudesta tuntuu hyvältä. Vapauden kaipuu ohjaa valintoja ja suuntaa askeleita. Ihminen tarvitsee vapautta saadakseen aikaan, toteuttaakseen itseään, ollakseen sitä miksi hänet on tarkoitettu. Vapaus tai autonomia on yksi psykologinen perustarve, joka vaikuttaa onnellisuuteemme ja hyvinvointiimme. Vapaus on siis meille tärkeä asia.


Mutta mitä on se vapaus, johon Kristus meidät vapauttaa?


Kun luen päivän evankeliumia, tulee aluksi mieleen, että Kristus vapauttaa turhista säännöistä ja umpimielisistä tulkinnoista. Vaikka sapattina ei ollut lupa tehdä työtä, Kristus silti parantaa sairaan. Ahdas tulkinta näkisi Jeesuksen toiminnan työksi ja siksi kielletyksi teoksi, jopa lain rikkomiseksi. Mutta Jeesus eikä hätä lue lakia niin. Luther on aikoinaan saarnannut tästä kohdasta sanoen, että ”rakkaus ja hätätila ohjaavat kaikkia lakeja”. Ja eikö sapatti, lepopäivä, joka annettiin ihmiselle pelastuksen päiväksi, oikeastaan jopa edellytä, että silloin elämää tulee suojellaja henkeä varjella, tarvittaessa myös pelastaa. Oli kyse sitten sairaudesta tai hengenvaarasta, putoamiselta kaivoon tai johonkin muuhun pulaan.


Kun luemme Raamatun lukuisia sääntöjä, ohjeita ja lakeja, saamme helposti itsemme solmuun ja löydämme ajatuksemme kahlittuina sellaisiin tulkintoihin, joissa ei välttämättä ole enää tilaa ihmiselle tai laajemminkaan elämälle. Kun lain tarkoitus on lopulta suojella elämää. Laki on ihmistä eikä ihminen lakia varten. Lutherin tiivistys on hyvä lukuohje, kun luemme ja opettelemme, miten tulisi elää Jumalan tahdon mukaan. ”Rakkaus ohjatkoon kaikkia lakeja”. Jeesus itsekin sanoi sen napakasti: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” 


Kristus vapauttaa elämään rakkauden ohjaamana. Siinä hän myös kutsuu seuraamaan omaa esimerkkiään. Tuossa evankeliumitekstissä hän vapauttaa sosiaaliseen yhteyteen, yhteyteen ihmisten kesken. Hän on ensiksikin aterialla fariseuksen kodissa. Hän jakaa pöydän lähimmäisen kanssa. Hän kutsuu vieraanvaraisuuteen ollessaan itse vieraana. Hän haluaa viettää aikaa ihmisten parissa, myös meidän kanssamme. Tänäänkin Kristus jakaa pöydän kanssamme ehtoollisessa.


Toiseksi, hän vapauttaa terveyteen. Hän koskettaa vesipöhöä sairastavaa miestä, koskettaa tätä, parantaa tämän ja lähettää pois. Lähettäminen ilmaistaan kreikassa samalla sanalla, joka tarkoittaa myös vapauttamista. Vapauttaessaan miehen sairaudesta Jeesus antaa tälle takaisin yhteyden ihmisiin ja palauttaa paikan yhteisössä, yhteisön jäsenenä. Miten me voisimme myös omissa yhteisöissämme ja ympyröissämme, myös omassa seurakunnassamme, luoda tilaa tulla ja olla ja osallistua niille, jotka kaipaavat yhteyteen ja etsivät paikkaansa?


Kolmanneksi, Jeesuksen vapautus sosiaaliseen yhteyteen tapahtuu dialogissa. Hän kutsuu ja suostuu itse vuoropuheluun. Hän kohtaa ihmiset dialogisesti. ”Mitä te itse teette?” hän kysyy lainopettajilta ja fariseuksilta. Jeesus ei sano vastauksia suoraan, vaan kysyy ja heittää pallon toiselle puolelle, heille, jotka ihmettelevät ja puntaroivat Jeesuksen sanoja ja toimintaa. Uskaltaudummeko me dialogiin? Annammeko vapauden ajatella itse vai odotammeko, että toiset ovat kanssamme kaikesta samaa mieltä?


Kristus vapauttaa yhteyteen. Yhteyteen toistemme kesken, mutta myös yhteyteen itseensä, yhteyteen Jumalan kanssa. Klassinen kristinuskon oppilause on, että ”Kristus vapauttaa synnin, kuoleman ja pahan vallasta”. Synti määritellään joksikin, mikä erottaa ihmisen Jumalasta, toisista ihmisistä ja muusta luomakunnasta. Siis joksikin, mikä tulee ihmisen ja Jumalan hyvyyden väliin. Jeesus palauttaa tuon yhteyden paitsi opettamalla rakkautta ja näyttämällä esimerkkiä, myös sovittamalla synnit Golgatan ristillä. Jesajan kirjassa Jumala lupaa: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.”


Jeesuksen toiminta perustuu tämän vapauden toteuttamiseen ja yhteyden palauttamiseen. Hän vapauttaa synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Vaikka elämäämme kuuluukin katoavaisuutta, rajallisuutta ja käsittämätöntä kärsimystä, kristityn toivo on Jumalan rakkaudessa, joka on kuolemaakin vahvempi. Uskon mysteeri on, että elämä voittaa kuoleman, valo voittaa pimeän, hyvyys voittaa pahan. Kristus katkoo pahalta kahleet, siksi kristitty saa turvautua johonkin itseään suurempaan, vaikka monenlainen paha yrittää pelotella ja horjuttaa luottamusta.


Kristus vapauttaa. Usko vapauttaa. Uskon olemus on vapaus. Sen tarkoitus ei ole vangita ja kietoa meitä jumiin ja ajaa umpikujaan. ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko” kirjoitti Paavali. Kristus vapauttaa armoon. Ensiksikin, hän armahtaa itse, antaa itse armonsa, katsoo armollisesti, ymmärtää ja koskettaa lempeästi. Toiseksi, hän kutsuu elämään armoa todeksi, lähettää eli vapauttaa viemään armon viestiä eteenpäin sanoin, katsein, kuuntelevin korvin, ymmärtävin sydämin, kätten töillä, ajatusten voimalla, oivalluksin ja ideoin, kaikilla niillä lahjoilla, joita meillä kullakin on. Usko vapauttaa meidät rakastamaan. Jumalaa ja toisiamme ja Jumalaa toisissamme.


”Vapauteen Kristus meidät vapautti.” Pyydän sinua nyt vielä hetkeksi pohtimaan, mistä juuri sinä tahtoisit vapautua. Pidetään parin minuutin hiljaisuus, jonka aikana voit vapaasti ajatella omia ajatuksiasi. Mistä tai mihin kaipaat vapautumista. Sano se sitten Jumalalle. ”Auta minut vapaaksi tästä asiasta.” ”Auta minua tekemään valintoja, jotka vievät kohti sinun vapauttasi.”


Kiitos. Rukoilkaamme vielä.


Jumala, joka tahdot meille hyvää.

Sinä tunnet meidät, tiedät elämämme, kuulet ajatuksemme.

Sinä näet kaiken sen, mikä meitä sitoo ja pitää otteessaan,

kaiken sen, millä sidomme ja kuormitamme itsemme,

ja kaiken sen, mistä tahtoisimme päästä irti ja olla vapaat.

Auta meitä.

Ohjaa meitä armollasi.

Opeta meitä ottamaan välillä iisimmin 

ja olemaan armollisempia myös itseämme kohtaan.

Auta meitä elämän tiukoissa tilanteissa 

luottamaan enemmän sinun voimaasi.

Vapauta meidät sinun vapauteesi, 

sinun iloosi, sinun tarkoituksiisi.

Aamen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johda sinä meitä

Saarna 10.8.2025 Totuus ja harha Job. 28:7-15,23-28; 1. Joh. 4:1-6; Matt. 7:15-23 Virsi 484, Totuuden Henki, on laitettu virsikirjassa luokkaan ”Koulu ja opiskelu”. Siinä on hyviä rukouksia ja pyyntöjä oppilaille ja opettajille lukuvuoden alussa ja sen aikana. Koulussa opetellaan tärkeitä taitoja elämää varten, mm. erottamaan oikea tieto väärästä tiedosta. Opetellaan ajattelemaan itse, jotta voisi tehdä elämässä oikeita valintoja. Eikä se oppiminen jää koulunpenkille. Koko elämä on oppimista ja kasvua. Siksi on mahtavaa, että Totuuden Henki johtaa meitä etsiessämme ja kulkiessamme elämän teitä. Hän ohjaa työtämme ja tekemisiämme, hän siunaa tietomme ja ymmärryksemme. Auttaa näkemään Luojan käsialan elämämme asioissa. Ja johdattaa rakkauden tuojan, Kristuksen luokse. Ja se on hyvä. Sillä juuri Kristus on tiemme, valo sydäntemme, toivomme ainut, pyhä totuutemme. Kun joudumme risteykseen tällä elämän koulutiellä, valintojen eteen ja kyselemme oikeaa ja väärää, yritämme erottaa totuud...

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. O...

Kasvun ihme ja kipu

Saarna 28.9.2025 Maaseutuväen kirkkopyhä Jumalan huolenpito Ps. 127:1-2; Gal. 6:2-10; Matt. 6: 25-34 Kuinka moni on joskus ollut perunannostossa? Kun olin pikkupoika, meilläkin nostettiin näihin aikoihin perunat maasta. Isä ajoi traktorilla ja perunat lentelivät villisti nostolaitteen perässä. Niitä sitten kerättiin pieniin ja suuriin ämpäreihin. Vaikka aikuisilla oli ehkä huoli siitä, että ehditäänhän kaikki perunat saada talteen ajallaan, ei lapsella ollut mitään murheita. Oli mukavaa, kun oli talkooväkeä paikalla, oli jotain hyvää evästä, kun kahviteltiin, ja hauska oli myös istua peräkärryssä perunoiden seassa. Ja ehkä on niin, ettei aikuistenkaan tarvinnut murehtia perunoiden kasvattamisesta. Kun oli keväällä laittanut mukulat multiin, sai kesän katsella, kuinka varret nousivat maasta. Sitä saatiin korjata, mitä oltiin kylvetty. Riitti, kun luotti kasvun ihmeeseen, riittävään lämpöön ja sateeseen, Jumalan huolenpitoon. Turhaan näkevät viljelijät vaivaa, jos ei Jumala anna vettä...