Saarna riparin 113 konfirmaatiossa 23.7.2017
Nuoret antoivat evankeliumikertomukselle nimen "Juoksujalkamies". Se on kelpo nimi. Kelpo oli riparikin. Kelpo on myös olo konfirmaatiopäivän iltana, loman kynnyksellä. Olen kuukauden lomalla ja palaan töihin uusissa haasteissa uudessa tehtävässä. Kokeilen, millaista on kasvatuksen papin sijaisuus. Ilolla ja innolla - ehkä myös juoksujalkaa! - lomaa ja uutta kohti.
+++
Mark. 10:17-27
Minkä perässä sinä juokset? Riparilla tuli juostua monen asian perässä. Itse juoksin lenkillä pari kertaa itseäni liian paljon nopeampien nuorten perässä. Teki tiukkaa pysyä vauhdissa mukana. Nuoret juoksivat ryhmäkilpailuissa. Juostiin koripallon perässä. Juostiin sateessa numeroitujen tehtävälappujen perässä. Ja samalla juostiin hyvän yhteishengen ja tutustumisen takia, juostiin lähemmäksi toista ihmistä.
On monia syitä juosta elämänsä läpi. Sitä voi juosta terveyden perässä, treenata ihan hulluna, jotta pysyisi kuosissa. Sitten voi juosta rahan takii, tehdä mitä vaan, jotta saisi fyrkkaa. Voi juosta työn perässä. Opiskella, päntätä, hoitaa läksyt kuntoon, valita oikeita aineita, tehdä suunnitelmia ja valvoa pitkiä öitä, jotta saisi itselleen haluamansa työn tai edes jonkin homman. Voi juosta hyvinvoinnin tai maineen tai kunnian perässä tai minkä vaan, mikä on itselle tärkeää ja mitä arvostaa. Sen eteen sitä on sitten valmis tekemään ja juoksemaan hiki hatussa tai kieli pitkällä, usein ihan ilomielelläkin. Minkä perässä sinä siis juokset?
Tuo evankeliumin juoksujalkamies oli juossut rikkauksien perässä, hänellä oli paljon omaisuutta. Mutta en tiedä, oliko omaisuus tuonut hänelle elämään haluttua onnea, sillä nyt hän juoksee vastauksen perässä. Hänellä on Jeesukselle kysymys. ”Mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?”
Jeesuksella oli vastaus. Hän kehotti elämään oikein. Käskyjen mukaan. Tekemään toisille hyvää. Rakastamaan lähimmäistä. Antamaan rikkaudet köyhille. Että älä pidä kaikkea hyvää itselläsi, vaan anna muidenkin hyötyä siitä. Ei elämä ja sen hyvyys ole vain sinua varten. Se on kaikkia varten.
Ripari on kyllin pitkä aika saada selville, että näillä nuorilla on paljon hyvää. Paljon, mitä antaa. Monia lahjoja. Juoksemisen, pelaamisen, musiikin, piirtämisen, ajattelemisen, ihan vaan olemisen lahjoja. Ja ihan varmasti teillä jokaisella muullakin täällä on jokin lahja, jotain hyvää, mistä voi toisille jakaa. Joku tuolla jossain tarvitsee juuri sitä, mitä sinä voit antaa. Sinulla on mahdollisuus mennä ja olla toiselle hyvä, vaikka se joskus mahdottomalta tuntuisikin.
No, Jeesuksella on myös toinen vastaus. Että ”Jumalalle on kaikki mahdollista.” On Jumalan mahdollisuuksista kiinni, pääseekö juoksujalkamies iankaikkiseen elämään. Sillä juoksujalkamies juoksi myös rikkauksien perässä. Ne olivat hänelle niin rakkaita, että ajatus luopumisesta teki kipeää. Hän oli ne haalinut itse. On vaikea päästää irti siitä, mitä on itse saanut aikaan. Mutta Jeesus kääntää juoksujalkamiehen ja meidän katseen kohti Jumalaa. Sitä, että Jumala on hyvä ja rakastava. Että Jumala antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme. Tätä elämää ja iankaikkista elämää varten.
Mutta vaikka juoksujalkamies olisi antanut kaikkensa, tai vaikka me antaisimme kaikkemme, emme voi sillä ostaa lippua taivaaseen. Lippu on Jumalan käsissä. Lippu on Jeesuksen ristillä. Jeesuksen ristillä on Jumalan rakkaus ja tuo rakkaus ei vaadi tai edellytä juoksemista sinne tai tänne tai sen ja tuon tekemistä ennen kuin olemme rakastettuja. Jumala rakastaa ehdoitta. Se on hänelle mahdollista.
Sillä opettelimme riparilla muutakin kuin juoksemaan asioiden perässä tai pohtimaan, miten pitäisi elää toisten kanssa. Opeteltiin, että aina ei tarvitse juosta, saa pysähtyä välillä ja koettaa olla huoleton. Aina ei tartte ”syttyy ja räjähtää”. Riittää, kun on vain. Saa olla hiljaa ja aloillaan. Kuunnella omia ajatuksiaan, oman sydämensä ääntä. Kuunnella Jumalan hiljaisuutta. Antaa sydämen lyödä, hengityksen kulkea ja tuntea että Jumala on läsnä. Luottaa siihen, että Jeesus on kuin ystävä siinä vierellä ja pitää kättä olkapäällä. Ei tarvitse päteä tai yrittää olla jotakin muuta kuin on. Jeesus katsahtaa meitäkin tällaisina kuin olemme ja hän rakastaa meitä tällaisina kuin olemme. Ja koska me, jokaikinen meistä ollaan hänelle rakkaita, hän tahtoo, että me kohdeltaisiin toisiamme, muita hänelle rakkaita, hyvin. Jaettaisiin hyvää ja lovee. Että rakastettais toisiamme niin kuin hän on rakastanut meitä. Koska kaikki ollaan rakkaita, en vain minä tai sinä, vaan ihan jokainen.
Se, minkä perässä juoksemme, määrää elämäämme. Jos Jumala saa määrätä elämäämme, tai voisi myös sanoa, että jos rakkaus saa määrätä elämäämme, elämän ei tarvitse olla juoksemista ja tekemistä, riittää että elämä on olemista ja elämistä. Ja sitä minä toivon teille nuorille. Toivon, että elämä ei olisi vain odotusten täyttämistä tai suorituksia, vaan että elämä voisi olla teille enemmän olemista ja pysähtymistä ja elämistä rakastettuna just sinuna itsenäsi. Olet rakastettu, jotta voit rakastaa toisia. Olet siunattu olemaan siunaukseksi muille.
Juoskaa edelleen kysymysten kanssa ja vastausten perässä. Olkaa rohkeita, juoskaa ja etsikää rakkautta. Uskaltakaa pysähtyä ja luottaa, että rakkaus on siinäkin sun kanssa, vaikka olisit ihan paikoillaan. Voit vaikka hypistellä rukoushelmiä ja muistaa:
Sinä olet rajaton, sinä olet lähellä, sinä olet valo.
Ota yksinäisyyteni, olen sinun.
Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä.
Nyt rakkaat nuoret, suuret ihmeet, astukaa alttarin ääreen.
Nuoret antoivat evankeliumikertomukselle nimen "Juoksujalkamies". Se on kelpo nimi. Kelpo oli riparikin. Kelpo on myös olo konfirmaatiopäivän iltana, loman kynnyksellä. Olen kuukauden lomalla ja palaan töihin uusissa haasteissa uudessa tehtävässä. Kokeilen, millaista on kasvatuksen papin sijaisuus. Ilolla ja innolla - ehkä myös juoksujalkaa! - lomaa ja uutta kohti.
+++
Mark. 10:17-27
Minkä perässä sinä juokset? Riparilla tuli juostua monen asian perässä. Itse juoksin lenkillä pari kertaa itseäni liian paljon nopeampien nuorten perässä. Teki tiukkaa pysyä vauhdissa mukana. Nuoret juoksivat ryhmäkilpailuissa. Juostiin koripallon perässä. Juostiin sateessa numeroitujen tehtävälappujen perässä. Ja samalla juostiin hyvän yhteishengen ja tutustumisen takia, juostiin lähemmäksi toista ihmistä.
On monia syitä juosta elämänsä läpi. Sitä voi juosta terveyden perässä, treenata ihan hulluna, jotta pysyisi kuosissa. Sitten voi juosta rahan takii, tehdä mitä vaan, jotta saisi fyrkkaa. Voi juosta työn perässä. Opiskella, päntätä, hoitaa läksyt kuntoon, valita oikeita aineita, tehdä suunnitelmia ja valvoa pitkiä öitä, jotta saisi itselleen haluamansa työn tai edes jonkin homman. Voi juosta hyvinvoinnin tai maineen tai kunnian perässä tai minkä vaan, mikä on itselle tärkeää ja mitä arvostaa. Sen eteen sitä on sitten valmis tekemään ja juoksemaan hiki hatussa tai kieli pitkällä, usein ihan ilomielelläkin. Minkä perässä sinä siis juokset?
Tuo evankeliumin juoksujalkamies oli juossut rikkauksien perässä, hänellä oli paljon omaisuutta. Mutta en tiedä, oliko omaisuus tuonut hänelle elämään haluttua onnea, sillä nyt hän juoksee vastauksen perässä. Hänellä on Jeesukselle kysymys. ”Mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?”
Jeesuksella oli vastaus. Hän kehotti elämään oikein. Käskyjen mukaan. Tekemään toisille hyvää. Rakastamaan lähimmäistä. Antamaan rikkaudet köyhille. Että älä pidä kaikkea hyvää itselläsi, vaan anna muidenkin hyötyä siitä. Ei elämä ja sen hyvyys ole vain sinua varten. Se on kaikkia varten.
Ripari on kyllin pitkä aika saada selville, että näillä nuorilla on paljon hyvää. Paljon, mitä antaa. Monia lahjoja. Juoksemisen, pelaamisen, musiikin, piirtämisen, ajattelemisen, ihan vaan olemisen lahjoja. Ja ihan varmasti teillä jokaisella muullakin täällä on jokin lahja, jotain hyvää, mistä voi toisille jakaa. Joku tuolla jossain tarvitsee juuri sitä, mitä sinä voit antaa. Sinulla on mahdollisuus mennä ja olla toiselle hyvä, vaikka se joskus mahdottomalta tuntuisikin.
No, Jeesuksella on myös toinen vastaus. Että ”Jumalalle on kaikki mahdollista.” On Jumalan mahdollisuuksista kiinni, pääseekö juoksujalkamies iankaikkiseen elämään. Sillä juoksujalkamies juoksi myös rikkauksien perässä. Ne olivat hänelle niin rakkaita, että ajatus luopumisesta teki kipeää. Hän oli ne haalinut itse. On vaikea päästää irti siitä, mitä on itse saanut aikaan. Mutta Jeesus kääntää juoksujalkamiehen ja meidän katseen kohti Jumalaa. Sitä, että Jumala on hyvä ja rakastava. Että Jumala antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme. Tätä elämää ja iankaikkista elämää varten.
Mutta vaikka juoksujalkamies olisi antanut kaikkensa, tai vaikka me antaisimme kaikkemme, emme voi sillä ostaa lippua taivaaseen. Lippu on Jumalan käsissä. Lippu on Jeesuksen ristillä. Jeesuksen ristillä on Jumalan rakkaus ja tuo rakkaus ei vaadi tai edellytä juoksemista sinne tai tänne tai sen ja tuon tekemistä ennen kuin olemme rakastettuja. Jumala rakastaa ehdoitta. Se on hänelle mahdollista.
Sillä opettelimme riparilla muutakin kuin juoksemaan asioiden perässä tai pohtimaan, miten pitäisi elää toisten kanssa. Opeteltiin, että aina ei tarvitse juosta, saa pysähtyä välillä ja koettaa olla huoleton. Aina ei tartte ”syttyy ja räjähtää”. Riittää, kun on vain. Saa olla hiljaa ja aloillaan. Kuunnella omia ajatuksiaan, oman sydämensä ääntä. Kuunnella Jumalan hiljaisuutta. Antaa sydämen lyödä, hengityksen kulkea ja tuntea että Jumala on läsnä. Luottaa siihen, että Jeesus on kuin ystävä siinä vierellä ja pitää kättä olkapäällä. Ei tarvitse päteä tai yrittää olla jotakin muuta kuin on. Jeesus katsahtaa meitäkin tällaisina kuin olemme ja hän rakastaa meitä tällaisina kuin olemme. Ja koska me, jokaikinen meistä ollaan hänelle rakkaita, hän tahtoo, että me kohdeltaisiin toisiamme, muita hänelle rakkaita, hyvin. Jaettaisiin hyvää ja lovee. Että rakastettais toisiamme niin kuin hän on rakastanut meitä. Koska kaikki ollaan rakkaita, en vain minä tai sinä, vaan ihan jokainen.
Se, minkä perässä juoksemme, määrää elämäämme. Jos Jumala saa määrätä elämäämme, tai voisi myös sanoa, että jos rakkaus saa määrätä elämäämme, elämän ei tarvitse olla juoksemista ja tekemistä, riittää että elämä on olemista ja elämistä. Ja sitä minä toivon teille nuorille. Toivon, että elämä ei olisi vain odotusten täyttämistä tai suorituksia, vaan että elämä voisi olla teille enemmän olemista ja pysähtymistä ja elämistä rakastettuna just sinuna itsenäsi. Olet rakastettu, jotta voit rakastaa toisia. Olet siunattu olemaan siunaukseksi muille.
Juoskaa edelleen kysymysten kanssa ja vastausten perässä. Olkaa rohkeita, juoskaa ja etsikää rakkautta. Uskaltakaa pysähtyä ja luottaa, että rakkaus on siinäkin sun kanssa, vaikka olisit ihan paikoillaan. Voit vaikka hypistellä rukoushelmiä ja muistaa:
Sinä olet rajaton, sinä olet lähellä, sinä olet valo.
Ota yksinäisyyteni, olen sinun.
Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä.
Nyt rakkaat nuoret, suuret ihmeet, astukaa alttarin ääreen.
Kommentit