Jeesuksen kuolinhetken hartaus 6.4.2012
Tässä ristin juurella, minulle nousee mieleen yksi Jumalan lupaus. Se on psalmista 103. Siinä luvataan, että niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas meistä hän siirtää meidän syntimme. (Ps. 103:12)
Mutta miksi synti pitäisi siirtää kauas? Mitä väliä on minun synneilläni?
Oikeastaan tuossa psalmin lupauksessa, siinä puhutaan rikkomuksista. Meidän rikkomuksemme siirretään meistä kauas.
Synti on jotain, mikä rikkoo. Synti rikkoo välimme Jumalaan. Synti siirtää meitä kauemmaksi Jumalan läheltä. Syntisyyteen kuuluu, että käännämme selkämme Jumalalle. Synti vie etäälle, se ei päästä lähelle. Synti erottaa, tulee väliin, etäännyttää, vieraannuttaa. Synnin takia Jumalasta tulee meille vieras, jos koko ajan kuljemme hänestä kauemmas. Siksi synti rikkoo meidän yhteyttämme Jumalaan.
Ja jos Jumala on kaiken hyvän ja rakkauden lähde, niin silloin synti rikkoo myös meitä, meidän sisimpäämme. Voisiko siinä, että me ihmiset rikomme välimme Jumalan kanssa, olla selitys sille, että meidän ihmisten on niin monin tavoin paha olla. Olemme jotakin vailla. Olemme niin rikki.
Siksihän olisi oikein hyvä, jos syntimme siirrettäisiin meistä niin kauas kuin mahdollista, niin kauas kuin itä on lännestä. Mahdollisimman kauas meistä ja meidän ja Jumalan väliltä.
Sillä silloin voisin tulla lähemmäksi Jumalaa. Ihan lähelle. Silloin olisi hyvä olla. Silloin olisin vähemmän rikki. Olisin ehyempi. Mutta kun en osaa. En osaa itse synneilleni mitään tehdä.
Voisiko joku tehdä asialle jotain? Voisiko joku siirtää synnit kauas pois? Niinhän sinä, Jumala, lupasit.
Tänään katson Jeesuksen ristiä. Jeesus naulitaan. Hän levittää kätensä. Ja silloin käsitän. Noin kaukana itä on lännestä. Yhdestä naulitusta kädestä toiseen naulittuun käteen. Siksi hän levittää kätensä.
Jeesus levittää kätensä ja näyttää, kuinka kaukana itä on lännestä. Jeesus levittää kätensä ja näyttää, kuinka kauas synnit siirretään. Hän levittää kätensä ja näyttää, että näin paljon, ihan kaikki on sovitettu. Hän levittää kätensä ja näyttää, että näin paljon hän minusta välittää. Näin paljon hän sinua rakastaa.
Tuntuipa Jumala siksi tänään miten etäiseltä tai kaukaiselta tahansa, tuntuipa vaikka siltä että Jumala olisi sinut hylännyt, lupaa tuo raskas ristinpuu, että Jeesus antanut henkensä juuri sinunkin vuoksesi. Juuri sinunkin syntisi on siirretty kauas pois. Sovitusuhri on annettu koko maailman, idästä länteen kaikkien kansojen puolesta. Väliverho on revennyt maailman ja temppelin kaikkeinpyhimmän välistä pois. Jokainen saa tulla Jumalan luo. Jokainen saa käydä Jeesuksen ristin juurelle, saa tunnustaa kaiken sen mikä elämässä rikkoo ja luottaa siihen, että kaikki se annetaan anteeksi. Kaikki se on siirretty kauas, niin kauas kuin itä on lännestä.
Ja siinä, ristin juurella, saa nostaa katseensa kohti ristinpuuta, saa luottaa olevansa Jumalalle rakas, saa luottaa, että kaikki korjataan, että rakkaus kokoaa sirpaleet, että armo ei lopu milloinkaan. Ja että Jumala on lupauksissaan uskollinen, vaikka me kääntäisimme selkämme ja kulkisimmekin hänestä pois.
Tässä ristin juurella, minulle nousee mieleen yksi Jumalan lupaus. Se on psalmista 103. Siinä luvataan, että niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas meistä hän siirtää meidän syntimme. (Ps. 103:12)
Mutta miksi synti pitäisi siirtää kauas? Mitä väliä on minun synneilläni?
Oikeastaan tuossa psalmin lupauksessa, siinä puhutaan rikkomuksista. Meidän rikkomuksemme siirretään meistä kauas.
Synti on jotain, mikä rikkoo. Synti rikkoo välimme Jumalaan. Synti siirtää meitä kauemmaksi Jumalan läheltä. Syntisyyteen kuuluu, että käännämme selkämme Jumalalle. Synti vie etäälle, se ei päästä lähelle. Synti erottaa, tulee väliin, etäännyttää, vieraannuttaa. Synnin takia Jumalasta tulee meille vieras, jos koko ajan kuljemme hänestä kauemmas. Siksi synti rikkoo meidän yhteyttämme Jumalaan.
Ja jos Jumala on kaiken hyvän ja rakkauden lähde, niin silloin synti rikkoo myös meitä, meidän sisimpäämme. Voisiko siinä, että me ihmiset rikomme välimme Jumalan kanssa, olla selitys sille, että meidän ihmisten on niin monin tavoin paha olla. Olemme jotakin vailla. Olemme niin rikki.
Siksihän olisi oikein hyvä, jos syntimme siirrettäisiin meistä niin kauas kuin mahdollista, niin kauas kuin itä on lännestä. Mahdollisimman kauas meistä ja meidän ja Jumalan väliltä.
Sillä silloin voisin tulla lähemmäksi Jumalaa. Ihan lähelle. Silloin olisi hyvä olla. Silloin olisin vähemmän rikki. Olisin ehyempi. Mutta kun en osaa. En osaa itse synneilleni mitään tehdä.
Voisiko joku tehdä asialle jotain? Voisiko joku siirtää synnit kauas pois? Niinhän sinä, Jumala, lupasit.
Tänään katson Jeesuksen ristiä. Jeesus naulitaan. Hän levittää kätensä. Ja silloin käsitän. Noin kaukana itä on lännestä. Yhdestä naulitusta kädestä toiseen naulittuun käteen. Siksi hän levittää kätensä.
Jeesus levittää kätensä ja näyttää, kuinka kaukana itä on lännestä. Jeesus levittää kätensä ja näyttää, kuinka kauas synnit siirretään. Hän levittää kätensä ja näyttää, että näin paljon, ihan kaikki on sovitettu. Hän levittää kätensä ja näyttää, että näin paljon hän minusta välittää. Näin paljon hän sinua rakastaa.
Tuntuipa Jumala siksi tänään miten etäiseltä tai kaukaiselta tahansa, tuntuipa vaikka siltä että Jumala olisi sinut hylännyt, lupaa tuo raskas ristinpuu, että Jeesus antanut henkensä juuri sinunkin vuoksesi. Juuri sinunkin syntisi on siirretty kauas pois. Sovitusuhri on annettu koko maailman, idästä länteen kaikkien kansojen puolesta. Väliverho on revennyt maailman ja temppelin kaikkeinpyhimmän välistä pois. Jokainen saa tulla Jumalan luo. Jokainen saa käydä Jeesuksen ristin juurelle, saa tunnustaa kaiken sen mikä elämässä rikkoo ja luottaa siihen, että kaikki se annetaan anteeksi. Kaikki se on siirretty kauas, niin kauas kuin itä on lännestä.
Ja siinä, ristin juurella, saa nostaa katseensa kohti ristinpuuta, saa luottaa olevansa Jumalalle rakas, saa luottaa, että kaikki korjataan, että rakkaus kokoaa sirpaleet, että armo ei lopu milloinkaan. Ja että Jumala on lupauksissaan uskollinen, vaikka me kääntäisimme selkämme ja kulkisimmekin hänestä pois.
Kommentit