Siirry pääsisältöön

Sakkeuksille

Viikkomessun puhe 7.7.2011

Luuk. 19:1-10

Oletko mielestäsi rikas? Sakkeuksesta sanotaan, että hän oli hyvin rikas. Hän oli tehnyt rahaa korkeassa virassa toimiessaan, mutta myös vilpillä. Publikaaneja, noita veronkerääjiä, pidettiin syntisinä, koska he käyttivät asemaansa väärin, keräsivät ihmisille rahaa myös omaan pussiinsa. Varastivat, etsivät omaa etuaan.

Näin kaiketi oli Sakkeuskin rikkautensa koonnut. Mutta onko pankkitilin saldo tai kukkaron sisältö ainoa mittari, jolla voimme rikkautta arvioida? Joku on joskus antanut viisaan neuvon: ”Älä mittaa rikkauttasi niillä asioilla, jotka omistat, vaan niillä asioilla, joita vastaan et ole valmis ottamaan rahaa.”

Tällä määritelmällä jokainen meistä voi olla rikas. Meistä tekevät rikkaita ne asiat, joista emme tahdo luopua, emme mistään hinnasta. Perhe, läheiset, ystävät, terveys, seurakunta, usko. On paljon asioita, joita en vaihtaisi tai antaisi pois.

Ehkä Sakkeuskin ymmärsi, että Jeesuksen kohdatessaan hänen maallinen omaisuutensa ei lopulta olisi minkään arvoinen. Sen sijaan Sakkeus oli valmis jakamaan rikkaudestaan ja korjaamaan tekemänsä vääryydet. Maksamaan takaisin. Jeesuksen kohdatessaan Sakkeus oli valmis vaihtamaan suuntaa, tekemään parannuksen. Mikä sai sen aikaan?

Ehkä Jeesuksen kutsu. Jeesus kutsui Sakkeusta nimeltä: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”

Tämä kutsu teki Sakkeuksesta toisella tavalla rikkaan. Se merkitsi hänelle uudenlaisen elämän alkua. Elämää hyväksynnän ja armon alaisena. Sakkeus, joka halusi kovasti nähdä, mikä mies Jeesus oli, sai puusta kurkkiessaan vastauksen. Jeesus on mies, joka on tullut etsimään, sitä joka on kadonnut. Jeesus on mies, joka kutsuu luokseen senkin, jota muut hyljeksivät. Jeesus on mies, joka kutsuu parannukseen, palaamaan Jumalan tahdon mukaiselle tielle.

Jeesus on mies, joka tuli maailmaan pelastamaan syntisiä. Ehkä me emme ole vääryydellä koonneet rikkauksia itsellemme, mutta on kai monia muita asioita, joissa olemme ajaneet omaa etuamme lähimmäisen kustannuksella. On kai monia asioita, joissa olemme unohtaneet lähimmäisen edun. Monia asioita, jotka ovat kuljettaneet meitä kauemmaksi kaikkien lahjojen lähteestä, Jumalasta.

Siksi juuri meitä sakkeuksia Jeesus tuli kutsumaan. Siksi Jeesus on meidän rikkautemme. Hänen kutsunsa tekee meistäkin rikkaita. Kasteessa kolmiyhteinen Jumala on kutsunut meidät nimeltä omakseen. Tuon kutsun mukana meille on annettu rikkaus, jota emme voi vaihtaa rahaksi.

Usko, jonka Pyhä Henki kasteen kautta synnyttää, on rikkautta. Sillä voimme tarttua Jumalan lupauksiin.

Se, että saamme kuulua seurakuntaan, on rikkautta. Yhdessä saamme kasvaa Kristuksen tuntemisessa ja uskossa ja myös rakkaudessa toinen toiseemme.

Rikkautta on myös elää elämää iankaikkisen elämän toivossa. Meidät on lunastettu vapaiksi kuoleman ja pahan valloista. Lunastettu kalliisti, Kristuksen verellä.

Rikkautta on elää elämää kasteen armossa, armossa jonka turviin saamme joka päivä palata. Armossa, joka antaa meille voiman joka päivä uudelleen tehdä parannusta niistä omista vääryyksistämme ja synneistämme. Tämän armon suojissa me etsimme Jumalan tahtoa arkemme keskellä. Tämän armon suojissa me kohotamme ylistyksen Jumalalle hänen kalliista lahjoistaan, joista tulemme monella tapaa rikkaiksi. Tämän armon suojissa me myös painamme päämme, kun tunnustamme nyt yhdessä syntimme ja harhailumme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johda sinä meitä

Saarna 10.8.2025 Totuus ja harha Job. 28:7-15,23-28; 1. Joh. 4:1-6; Matt. 7:15-23 Virsi 484, Totuuden Henki, on laitettu virsikirjassa luokkaan ”Koulu ja opiskelu”. Siinä on hyviä rukouksia ja pyyntöjä oppilaille ja opettajille lukuvuoden alussa ja sen aikana. Koulussa opetellaan tärkeitä taitoja elämää varten, mm. erottamaan oikea tieto väärästä tiedosta. Opetellaan ajattelemaan itse, jotta voisi tehdä elämässä oikeita valintoja. Eikä se oppiminen jää koulunpenkille. Koko elämä on oppimista ja kasvua. Siksi on mahtavaa, että Totuuden Henki johtaa meitä etsiessämme ja kulkiessamme elämän teitä. Hän ohjaa työtämme ja tekemisiämme, hän siunaa tietomme ja ymmärryksemme. Auttaa näkemään Luojan käsialan elämämme asioissa. Ja johdattaa rakkauden tuojan, Kristuksen luokse. Ja se on hyvä. Sillä juuri Kristus on tiemme, valo sydäntemme, toivomme ainut, pyhä totuutemme. Kun joudumme risteykseen tällä elämän koulutiellä, valintojen eteen ja kyselemme oikeaa ja väärää, yritämme erottaa totuud...

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. O...

Kasvun ihme ja kipu

Saarna 28.9.2025 Maaseutuväen kirkkopyhä Jumalan huolenpito Ps. 127:1-2; Gal. 6:2-10; Matt. 6: 25-34 Kuinka moni on joskus ollut perunannostossa? Kun olin pikkupoika, meilläkin nostettiin näihin aikoihin perunat maasta. Isä ajoi traktorilla ja perunat lentelivät villisti nostolaitteen perässä. Niitä sitten kerättiin pieniin ja suuriin ämpäreihin. Vaikka aikuisilla oli ehkä huoli siitä, että ehditäänhän kaikki perunat saada talteen ajallaan, ei lapsella ollut mitään murheita. Oli mukavaa, kun oli talkooväkeä paikalla, oli jotain hyvää evästä, kun kahviteltiin, ja hauska oli myös istua peräkärryssä perunoiden seassa. Ja ehkä on niin, ettei aikuistenkaan tarvinnut murehtia perunoiden kasvattamisesta. Kun oli keväällä laittanut mukulat multiin, sai kesän katsella, kuinka varret nousivat maasta. Sitä saatiin korjata, mitä oltiin kylvetty. Riitti, kun luotti kasvun ihmeeseen, riittävään lämpöön ja sateeseen, Jumalan huolenpitoon. Turhaan näkevät viljelijät vaivaa, jos ei Jumala anna vettä...