olemme ostaneet auton!heräilimme aamulla rauhassa ja valmistauduimme tähän suureen päivään. lähdimme kymmenen kieppeillä koeajamaan yksilöä, jonka kanssa automme kilpaili vielä viime metreille asti. se karsiutui sisustuksessa asuneen koiran hajun ja karvojen tähden. kun toinen silmäilemämme tarjousajokki puolestaan tuntui voittaneeseen nähden ahtaammalta (eikä se säväyttänyt rouvaa), päättyi projektimme puoliviideltä, jolloin veimme myyjällemme käsirahan tiskiin.
olo tästä kaikesta on edelleen jännittynyt. on jännittävää olla autonomistaja. on pelottavaa, mitä auto tulee meille maksamaan. on kuitenkin vapauttavaa ajatella, että reilun kuukauden kestänyt autojen kyttäys on kantanut hedelmän, josta saamme (toivon mukaan!!) nauttia pitkään ja ilolla.
ajaessamme kotiin (emme kuitenkaan autollamme, vaan mummin ~, sillä omamme jäi huoltoon viimeistä silausta odottamaan; saamme sen huomenna noutaa) tarkkailin kuitenkin edelleen, millaisia malleja ruuhkassa ajeli. vaimo kehotti lopettamaan autojen sillä silmällä katselun. mutta minä vastasin: kuinka voisin? siitä on tullut kuin refleksi. ja sitä paitsi, nyt kun olen elämäni ensimmäistä kertaa jollain tasolla kiinnostunut autoista, miksi yrittäisin vieroittua? auto ei ole kuin oikea nainen, jonka löydettyään ei tulisi mieleenkään vilkuilla toisia.
huomenna saamme pösömme (peugeot 307 xr 1.6 wagon) pihaan. teemme perheenä ensiajelun ja katselemme sitä ikkunasta. sitten minulla on auto. ja viideksi vuodeksi velkaa.
Kommentit
Se kuulostaa pieneltä asialta mutta nyt jos muistelee aikaa kun ei ollut autoa, ei oikein voi kuvitella miten on selvinnyt. Niin moni asia helpottuu. Me on varmaan säästetty puolet auton hinnasta pelkästään sillä ettei tarvi käyttää lähikauppaa ostoksiin, vaan voi hurauttaa läheiseen über-markettiin.
Onneksi olkoon!
--kristian