Siirry pääsisältöön

ohi on!

tentin luullakseni viimeisen tenttini. ainakin, mitä maisterin tutkintoon tulee. kuten ounastelin, oli kaksi vaihtoehtoa, toiseen vastasin.

viikon takaisesta tentistä eli jeopardyn kuvauksista en voi oikeastaan sanoa mitään, sillä tämä on julkinen media ja olen allekirjoittanut sakon uhalla sopimuksen, jonka nojalla en voi paljastaa mitään kolmannelle osapuolelle eli julkiselle medialle. kun tiedän, kerron, milloin katson itseäni neloselta.

joka tapauksessa, on tässä kaikenlaista muuta. ensiksikin, vaari eli isäni on ollut meillä pari päivää. hyvä niin, sillä tenttiin meneminen meiltä molemmilta olisi ollut varsin hankalaa, kun siskokin on muilla mailla. heidän aamunsa oli mennyt hyvin, mitä nyt elia oli heittänyt kenkänsä vessanpönttöön ja oli täytynyt hiekkalaatikolle laittaa sisätossut.

toiseksi, sain ihmeellisen innostuksen eilen lukiessani tenttiin (eikös sellaisia tulekin juuri silloin, kun tekee jotain, mitä mieluummin tekisi jotain muuta.) innostukseni kohteena oli - ja on - kellarin siivous. häkkivarastomme on näet täynnä kuin pietarin verkot kaloja. perkuuseen on käytävä ja nyt siihen on aikaa. siellä on mm. ikean sohva ja pari hyllyä, jotka laitan myyntiin (ota yhteyttä, jos kiinnostus heräsi!) lisäksi on vaatelaatikot käytävä läpi sieltä ja täältä tulleita lastenvaatteita ja päätettävä, mitä pidetään.

kolmanneksi, kahden viikon päästä alkavat kesätyöt=kesäloma. nyt se on niin nähtävä. tuntuu lomalta lähteä viikoksi riparille heti kesäkuun aluksi. kun näin ajattelen, taidan oikeasti pitää siitä työstä.

lopuksi, olen katsellut autoja sillä silmällä. kesän päätteeksi on laitettava sellainen. on hupaisaa huomata, että minä, joka en koskaan ole ollut erityisen viehättynyt autoista muuten kuin kyytivälineenä, hehkun poikamaista intoa selatessani ilmoituksia parivuotiaista farmareista.

olen löytänyt itseni!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johda sinä meitä

Saarna 10.8.2025 Totuus ja harha Job. 28:7-15,23-28; 1. Joh. 4:1-6; Matt. 7:15-23 Virsi 484, Totuuden Henki, on laitettu virsikirjassa luokkaan ”Koulu ja opiskelu”. Siinä on hyviä rukouksia ja pyyntöjä oppilaille ja opettajille lukuvuoden alussa ja sen aikana. Koulussa opetellaan tärkeitä taitoja elämää varten, mm. erottamaan oikea tieto väärästä tiedosta. Opetellaan ajattelemaan itse, jotta voisi tehdä elämässä oikeita valintoja. Eikä se oppiminen jää koulunpenkille. Koko elämä on oppimista ja kasvua. Siksi on mahtavaa, että Totuuden Henki johtaa meitä etsiessämme ja kulkiessamme elämän teitä. Hän ohjaa työtämme ja tekemisiämme, hän siunaa tietomme ja ymmärryksemme. Auttaa näkemään Luojan käsialan elämämme asioissa. Ja johdattaa rakkauden tuojan, Kristuksen luokse. Ja se on hyvä. Sillä juuri Kristus on tiemme, valo sydäntemme, toivomme ainut, pyhä totuutemme. Kun joudumme risteykseen tällä elämän koulutiellä, valintojen eteen ja kyselemme oikeaa ja väärää, yritämme erottaa totuud...

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. O...

Kasvun ihme ja kipu

Saarna 28.9.2025 Maaseutuväen kirkkopyhä Jumalan huolenpito Ps. 127:1-2; Gal. 6:2-10; Matt. 6: 25-34 Kuinka moni on joskus ollut perunannostossa? Kun olin pikkupoika, meilläkin nostettiin näihin aikoihin perunat maasta. Isä ajoi traktorilla ja perunat lentelivät villisti nostolaitteen perässä. Niitä sitten kerättiin pieniin ja suuriin ämpäreihin. Vaikka aikuisilla oli ehkä huoli siitä, että ehditäänhän kaikki perunat saada talteen ajallaan, ei lapsella ollut mitään murheita. Oli mukavaa, kun oli talkooväkeä paikalla, oli jotain hyvää evästä, kun kahviteltiin, ja hauska oli myös istua peräkärryssä perunoiden seassa. Ja ehkä on niin, ettei aikuistenkaan tarvinnut murehtia perunoiden kasvattamisesta. Kun oli keväällä laittanut mukulat multiin, sai kesän katsella, kuinka varret nousivat maasta. Sitä saatiin korjata, mitä oltiin kylvetty. Riitti, kun luotti kasvun ihmeeseen, riittävään lämpöön ja sateeseen, Jumalan huolenpitoon. Turhaan näkevät viljelijät vaivaa, jos ei Jumala anna vettä...