villen blogi

2. sunnuntai loppiaisesta Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa Joh. 2:1-11 Päivän saarna oli tällainen. Messuun oli kutsuttu alueen rippikoululaiset, joista 65 eli noin 65% oli mukana. Ymppäsin saarnaan jumalanpalvelusopetusta ja vetelin viivoja evankeliumin ja messun välille. Piia-kanttori tuumasi messun jälkeen, että kertomus Kaanan häistä voisi olla hyvin myös vertauskuvallinen teksti ehtoollisesta (häät, sulhanen, uusi viini). Itse pidin pointtini iisimpänä ja keskityin siihen, että niin kuin Jeesus oli läsnä ihmisten iloissa ja suruissa, arjessa ja juhlassa, on hän mukana meidänkin elämässä, myös meidän messussa. Hän jeesaa, tukee ja pelastaa noloista tilanteista. Siunattua viikkoa!

Kasteen lahja 1. sunnuntai loppiaisesta Jes. 42: 1–4;  Tit. 3: 4–7;  Matt. 3: 13–17 Kuvittele mielessäsi kastemalja. Kastemaljaan vettä. Maljan ympärille ihmisiä, joku lapsi tai joku aikuinen, jonka otsaan valellaan vettä kolme kertaa. Mitä silmät tuossa näkevät? Veden, käden, kastettavan ihmisen ja hänen kimmeltävän otsatukkansa. Uskosta sanotaan, että se on ”sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Se on hyvin kuvattu. Kasteessa tapahtuu paljon sellaista, mitä silmillä ei nähdä. Usko näkee vettä syvemmälle. Sydän voi nähdä siinä Jumalan tekevän hyviä rakkauden asioitaan. Loppiaisaika on jollain tavalla uskon ruokkimisen aikaa. Se nimittäin kertoo, kuinka Jumala ilmestyy, kuinka hänen rakkautensa tulee näkyviin, kuinka hän on läsnä meidän keskellämme. Saamme nähdä jotain, mitä ei voi nähdä. Loppiainen sytytti taivaallemme tähden, jonka ehkä sydämellä näimme. Tähden, joka vei meidät yhdessä tietäjien kanssa vastasyntyneen kuninka...

Jouluyönä 2015 Halleluja. Ylistäkää Jumalaa. Teille on syntynyt Vapahtaja. Vastasyntynyttä pidetään sylissä. Jouluyön sanamme on siksi syli. Syli. Mitä sinulle tulee sylistä mieleen? On syliinsä sulkevia ja on syliin kaipaavia. On tyhjiä sylejä ja sylejä, jotka ovat aivan liian täynnä kaikkea. On sylin mitta ja sylillinen halkoja, joilla sytyttää vaikka takka lämmittämään ja luomaan valoa. On syli, jossa levätä, on syli, jolla halata, on syli, jokaisella oman kokoinen. Mitä sinulla on sylissäsi? Mitä kannat mukanasi? Mistä pidät huolta tai mitä olet vailla? Tänä yönä sinulle ja minulle kerrotaan yöstä kauan sitten, yöstä, jolloin eräs syli oli täynnä askaretta ja armoa: ”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika ja hän synnytti pojan. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, sillä heille ei ollut sijaa majapaikassa.” Siinä seimessä makasi vastasyntynyt Vapahtaja. Ehkä eläimet ympärillä lämmittivät henkäyksillään. Äiti ja isä ottivat välillä syliin...

Saarna itsenäisyyspäivänä 6.12.2015 Lahjaharjun kappeli Ps. 96: 1-9;  Saarn. 9: 13-18;  Jaak. 3: 13-18;  Joh. 8: 31-36 Luin rukouksen, joka alkoi sanoilla: ”Rukoilemme murroksen keskellä olevan kansamme puolesta.” Jäin miettimään noita sanoja. Murroksen keskellä olevan kansamme. Elämmekö murroksen keskellä, jos elämme, millä tavoin? On varmasti totta, että  98-vuotias Suomi on hyvin erilainen kuin Suomi 80 tai 50 tai 20 vuotta sitten, tai vaikkapa 10 vuotta sitten. Kun katsomme taakse päin, tuntuu että moni asia on muuttunut, ja että muutos on vuosi vuodelta yhä nopeampaa. Kukin löytää Suomen historiasta erilaisia vaiheita. Eri asiat haastavat kansaa eri aikoina. Suuret lamakaudet, sota, jälleenrakennus, kiihtyvä kaupungistuminen, teollisuuden muutos, teknologian kehitys. Toisin sanoen, aika, jota kulloinkin elämme, määrittää meidän valintojamme ja koettelee meidän  arvojamme. Eri aikoina myös kiitämme eri asioista. Ehkä siksi elämme aina jonkin murro...

Viikkomessu 3.12.2015 1.adventin jälkeinen viikko Luuk. 3: 7-14 Kun ihmisiä tuli joukoittain kastettavaksi, Johannes sanoi heille: ”Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: ’Olemmehan me Abrahamin lapsia.’ Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”     Ihmiset kysyivät häneltä: ”Mitä meidän sitten tulee tehdä?” Hän vastasi heille: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.” Myös publikaaneja tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta: ”Opettaja, mitä meidän tulee tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty.” Sotilaatkin kysyivät häneltä: ”Entä me, mitä meidän tulee tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää ryöstäkö ...

Adventtivesper 29.11.2015 Jes. 62:10-12; Matt. 21:1-9 Hän kulkee tuolla jossain. Istuu aamubussissa, polkee jopon satulassa,  on sauvakävelyllä, koiran kanssa, yhdessä ja yksikseen. Hän kulkee ja vetää matkalaukkuaan, työntää lastenrattaita, nollaa taksamittaria, kulkee, juoksee, pakenee. Matkustaa salaa tavaratilassa tai laivan ruumassa. Hän kulkee tuolla jossain. Ja jostain hän on lähtenyt. Hänellä on kasvot, hänellä on nimi, hänellä on koti, hänellä on päämäärä. Jonkun luokse hän tulee. Tuleeko hän sinun luoksesi? Entä jos tulee?  Mitä se merkitsee hänelle tulla, mitä sinulle, että luoksesi tullaan?  Annatko hänen tulla ja antaako hän sinulle jotain, mitä ilman muuten jäisit? Profeetta kertoo meille tänään heistä, jotka kulkivat kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten. Heistä, jotka pääsivät vapauteen pakkosiirtolaisuudesta. Heistä, jotka ehkä monin miettein vaelsivat kohti Jerusalemia, kotia ja kaupunkia, jota Babyloniassa olivat kaivanneet. ”Sinun pe...

Saarna Tuomiosunnuntaina 22.11.2015 Dan. 12:1-3; Ilm. 20:11-21:1; Matt. 25:31-46 ”Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee,  niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee.”  Niin ne vaan joululaulut jo kaupungilla ja marketeissa soi. Lapsia aletaan pikkuhiljaa valmistella tonttujen kurkkimiseen. Että itkut ja melut ja riidat merkitään muistikirjoihin ja raportoidaan lopulta itselleen pukille. Myös päivän teksteissä on tärkeässä asemassa juuri kirjoihin merkitseminen: Ensin Danielin kirjassa sanottiin, että ”pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.” Sitten Ilmestyskirjassa kuvattiin näkyä, jossa ”kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.”  Lahjan saa siis merkintöjen perusteella aivan kuten joululaulussa.  Mikä lahja? Mitkä merkinnät? Tuomiosunnuntain kertomus lahjojen jaosta ei sijoitu kuusen ympärille, vaan kuninkaan valtaistuimen eteen. Lahjanjako näyttää enempi ...