Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Tänä jouluna ajattelen lasta

Jouluaattona 2016 Sanotaan, että joulu on lasten juhla. Lapsen joulu. Niin se varmasti onkin. Sillä minkä vuoksi vietämme joulua? Lapsen vuoksi, lapsen takia. Miten kiva, kun täälläkin on pieniä mukana. Pieniä ja suuria. Tänä jouluna ajattelen lasta. Lasta malttamattoman odotuksen vallassa, lasta lahjapakettien keskellä, lasta käärittynä joulun ihmeelliseen hyvään kuin hän olisi lahjapaketti itsekin. Lapsi onkin. Lahja itsekin. Lapsen ilo ja jännitys ja taianomainen huumaantuminen joulun tunnelmasta on lahja meille kaikille. Se kertoo myös aikuisemmille siitä, että on erityinen juhla, on ihmeellinen aika. Tänä jouluna ajattelen lasta. Sisäistä lastamme, lasta, joka olemme yhä sisimmässämme, vaikka lapsuudesta olisi jo vuosia. Ajattelen lasta, joka kaipaa, odottaa, ihmettelee, iloitsee. Lasta, jonka vuoksi valmistamme joulujuhlan uudelleen ja uudelleen. Valmistamme ja vietämme, jotta tuntisimme ympärillämme jonkin hyvän, lämpimän, kauniin, tunnelmallisen. Jotta voisimme taa

Tuttu tuomari & pelolle potkut

Saarna 20.11.2016 Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai) Dan. 7:9-10,13-14;  2.Tess. 1:3-10; Matt. 25:31-46 Minä en ole erityisen poliittinen ihminen. En pidä poliittisia saarnoja. Siksi otan riskin, kun vedän tähän mukaan poliittisen hahmon. Donald Trump. Mitä ajatuksia Donald Trump sinussa herättää? Minulle Trump tuli aikoinaan tutuksi sanoistaan: You’re fired! Tiukka bisnesmies, Diili-ohjelman potkujen antaja, mielipiteiden jakaja. Ja nyt, Yhdysvaltain presidentti.  Tämä ei ole paikka arvostella tai puolustella ketään. Mutta on tärkeää todeta, että Donald Trumpista ollaan montaa mieltä. Ja media toki hoitaa mielipiteiden synnytyksessä oman kätilön roolinsa. Tapaus Trump on hyvä esimerkki siitä, kuinka sanomiset ja kannanotot ovat jakaneet maailmaa, niin Amerikassa kuin muuallakin, kahteen leiriin. Meihin ja muihin, näihin ja noihin, ehkei kuitenkaan vuohiin ja lampaisiin. Mutta lopulta Trump on vain esimerkki. Esimerkki siitä, kuinka ihmiset osaa

Saan kysellä, saan kasvaa

Saarna 6.11.2016 Rippikoulusunnuntai. Kuolemasta elämään. Saarn. 3:1-11; 1. Kor. 15:35-44; Matt. 9:18-26 Kaikella on aikansa. Tämä on hieno päivä. Tämä on alku. Alku on upea juttu. Se on mahdollisuuksien asia, jotain mihin liittyy paljon hyvää. Ja kuitenkin alku on tässäkin tapauksessa vain jatkoa jollekin. Uusi alku on jonkin vanhan lopun jatko-osa. Rippikoulu on jatkoa kasteelle. Jatkoa lapsuudelle ja alkaneelle nuoruudelle. Jatkoa yhteisille kasvun vuosille. Mutta kuitenkin se on oma alkunsa, kun rippikoulu alkaa. Uskallan luvata, että rippikoulu antaa paljon. Ei ehkä ihan Nobelin palkintoa, mutta paljon kuitenkin. Voi ottaa silti vinkin Nobelin fysiikanpalkinnon saaneelta Isidor Rabilta, joka kertoo, että hänen äitinsä kysyi häneltä aina koulun jälkeen, ei sitä oliko poika oppinut jotain uutta, vaan että oliko tämä kysynyt päivän aikana hyviä kysymyksiä. Rabi sanoo, että ”tekemällä hyviä kysymyksiä hänestä tuli tiedemies.” Kysymyksissä on voimaa. Lapsi kysyy

Mikael Gabrielin päivästä mikkelinpäivän saarnaan

1. Moos. 28: 10-17; Ilm. 12: 7-12; Matt. 18: 1-6,10 Enkelien sunnuntai. Pakko sanoa, että minulle enkelit ovat vaikea aihe. Ollaan niin sanotusti epämukavuusalueella. Enkelit ovat tuntuneet omassa ajattelussa jotenkin turhilta ja ylimääräisiltä. Luterilaisessa uskossa on tottunut karttamaan pyhimyksiä ja henkiolentoja ja muita välikäsiä ihmisen ja Jumalan välillä. On tyytynyt tyytyväisesti siihen, että yhteys Jumalaan on suora ja esteetön, että Jeesus riittää välittäjäksi. Jeesus on silta, joka vie Jumalan luo.  Mutta kyllä enkelit kuuluvat myös luterilaiseen uskoon. Raamatussa kerrotaan enkeleistä. Jeesuskin puhuu enkeleistä. Siksi on nöyrryttävä ja astuttava pois omalta mukavuusalueelta ja kysyttävä päivän kysymys: Mihin niitä enkeleitä tarvitaan? Mikä on enkelien tehtävä? Koska olen itse rajoittunut, päätin kysyä nuorilta, mitä he enkeleistä ajattelevat.  Sain oivallisia vastauksia. Nuoret sanoivat, että heille tulee enkeleistä mieleen: - rakkaus ja puhtaus -

Altavastaajan puolella

Saarna 7.8.2016 12. sunnuntai helluntaista Itsensä tutkiminen Sananl. 28: 13-14;  Room. 3: 21-28 Luuk. 18: 9-14 Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:     ”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!     Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” + + + Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väh

Good moments!

Konfirmaatio 31.7.2016 113 Haapaniemi Luuk. 19: 41-48 ”Koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.” Elämä koostuu hetkistä. Saamme kerrallaan aina vain yhden hetken. Voimme elää vain yhden päivän kerrallaan. Menneet ovat menneitä, tulevaisuus on vielä edessä. Sanotaan, että hetkeen pitäisi tarttua. Elämässä on monenlaisia hetkiä. Englanniksi voisi sanoa, että on sad moments, happy moments, funny moments. Niin kuin meillä riparilla oli, vai mitä. ”Koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.” Eli paljon ihmisiä oli hetki hetkeltä Jeesuksen ympärillä. Niin kuin meillä riparillakin oli. Oltiin Jeesuksen ympärillä raamiksissa, opetushetkissä, leirijumiksissa, hartauksissa. Laulettiin lauluja uskosta, siitä mitä silmät ei nää. Ruokailutkin aloitettiin silmän alla Jeesuksen. Myös erästä Kartanon herra -leikkiä leikittiin vanhassa pappilassa Jeesuksen silmäin edessä. Välillä taisi tuntua, että eikö ole yhtään hetkeä vapaa-aikaa.