Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Joulun sylissä

Jouluyönä 2015
Halleluja. Ylistäkää Jumalaa. Teille on syntynyt Vapahtaja.
Vastasyntynyttä pidetään sylissä. Jouluyön sanamme on siksi syli. Syli. Mitä sinulle tulee sylistä mieleen?
On syliinsä sulkevia ja on syliin kaipaavia. On tyhjiä sylejä ja sylejä, jotka ovat aivan liian täynnä kaikkea. On sylin mitta ja sylillinen halkoja, joilla sytyttää vaikka takka lämmittämään ja luomaan valoa. On syli, jossa levätä, on syli, jolla halata, on syli, jokaisella oman kokoinen.
Mitä sinulla on sylissäsi? Mitä kannat mukanasi? Mistä pidät huolta tai mitä olet vailla?
Tänä yönä sinulle ja minulle kerrotaan yöstä kauan sitten, yöstä, jolloin eräs syli oli täynnä askaretta ja armoa: ”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika ja hän synnytti pojan. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, sillä heille ei ollut sijaa majapaikassa.”
Siinä seimessä makasi vastasyntynyt Vapahtaja. Ehkä eläimet ympärillä lämmittivät henkäyksillään. Äiti ja isä ottivat välillä syliin, rauhoittelivat takaisi…

Kiitos isänmaasta

Saarna itsenäisyyspäivänä 6.12.2015 Lahjaharjun kappeli
Ps. 96: 1-9; Saarn. 9: 13-18; Jaak. 3: 13-18; Joh. 8: 31-36
Luin rukouksen, joka alkoi sanoilla: ”Rukoilemme murroksen keskellä olevan kansamme puolesta.” Jäin miettimään noita sanoja. Murroksen keskellä olevan kansamme. Elämmekö murroksen keskellä, jos elämme, millä tavoin? On varmasti totta, että  98-vuotias Suomi on hyvin erilainen kuin Suomi 80 tai 50 tai 20 vuotta sitten, tai vaikkapa 10 vuotta sitten. Kun katsomme taakse päin, tuntuu että moni asia on muuttunut, ja että muutos on vuosi vuodelta yhä nopeampaa. Kukin löytää Suomen historiasta erilaisia vaiheita. Eri asiat haastavat kansaa eri aikoina. Suuret lamakaudet, sota, jälleenrakennus, kiihtyvä kaupungistuminen, teollisuuden muutos, teknologian kehitys. Toisin sanoen, aika, jota kulloinkin elämme, määrittää meidän valintojamme ja koettelee meidän  arvojamme. Eri aikoina myös kiitämme eri asioista. Ehkä siksi elämme aina jonkin murroksen keskellä. Jotain uutta murtautuu es…

Kaksi paitaa, kaksi suuntaa

Viikkomessu 3.12.2015 1.adventin jälkeinen viikko
Luuk. 3: 7-14 Kun ihmisiä tuli joukoittain kastettavaksi, Johannes sanoi heille: ”Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: ’Olemmehan me Abrahamin lapsia.’ Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.” Ihmiset kysyivät häneltä: ”Mitä meidän sitten tulee tehdä?” Hän vastasi heille: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.” Myös publikaaneja tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta: ”Opettaja, mitä meidän tulee tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty.” Sotilaatkin kysyivät häneltä: ”Entä me, mitä meidän tulee tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan …

Hän kulkee tuolla jossain

Adventtivesper 29.11.2015

Jes. 62:10-12; Matt. 21:1-9 Hän kulkee tuolla jossain. Istuu aamubussissa, polkee jopon satulassa, on sauvakävelyllä, koiran kanssa, yhdessä ja yksikseen.
Hän kulkee ja vetää matkalaukkuaan, työntää lastenrattaita, nollaa taksamittaria, kulkee, juoksee, pakenee. Matkustaa salaa tavaratilassa tai laivan ruumassa.

Hän kulkee tuolla jossain. Ja jostain hän on lähtenyt. Hänellä on kasvot, hänellä on nimi, hänellä on koti, hänellä on päämäärä.
Jonkun luokse hän tulee. Tuleeko hän sinun luoksesi? Entä jos tulee? Mitä se merkitsee hänelle tulla, mitä sinulle, että luoksesi tullaan? Annatko hänen tulla ja antaako hän sinulle jotain, mitä ilman muuten jäisit?

Profeetta kertoo meille tänään heistä, jotka kulkivat kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten. Heistä, jotka pääsivät vapauteen pakkosiirtolaisuudesta. Heistä, jotka ehkä monin miettein vaelsivat kohti Jerusalemia, kotia ja kaupunkia, jota Babyloniassa olivat kaivanneet.

”Sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan ty…

Kun kirjat avataan

Saarna Tuomiosunnuntaina 22.11.2015
Dan. 12:1-3; Ilm. 20:11-21:1; Matt. 25:31-46
”Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee,  niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee.” 
Niin ne vaan joululaulut jo kaupungilla ja marketeissa soi. Lapsia aletaan pikkuhiljaa valmistella tonttujen kurkkimiseen. Että itkut ja melut ja riidat merkitään muistikirjoihin ja raportoidaan lopulta itselleen pukille.
Myös päivän teksteissä on tärkeässä asemassa juuri kirjoihin merkitseminen: Ensin Danielin kirjassa sanottiin, että ”pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.” Sitten Ilmestyskirjassa kuvattiin näkyä, jossa ”kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.” 
Lahjan saa siis merkintöjen perusteella aivan kuten joululaulussa.  Mikä lahja? Mitkä merkinnät?
Tuomiosunnuntain kertomus lahjojen jaosta ei sijoitu kuusen ympärille, vaan kuninkaan valtaistuimen eteen. Lahjanjako näyttää enempi palkitsemistilaisuudelta. Toiset kutsutaan, toise…

Isä, sinä riität

Isä, sinä riität
Isä tekee hiekkakakkuja. Isä sytyttää nuotion. Isä leipoo pullaa ja vaihtaa auton renkaat. Isä pelaa pihapelejä ja heittää löylyä kiukaalle. Isä keittää kahvit ja lukee päivän lehden. 
Isä tekee pitkää päivää. Isä rakastaa tekemällä. Isä on kotona. Isä on poissa. Isä kertoo lapsuudestaan. Isä huutaa kentän laidalla. Isä on hiljaa. 
Tai sitten isä tekee jotain ihan muuta. Kuinka meidän tekomme tai valintamme tai jonkun toisen antamat roolit määrittävät meitä? Onko meidän mittarimme ehkä säädetty sen mukaan, mitä omat isämme tai vanhempamme ovat tehneet?
Kysymys isästä herättää tunteita. Isästä ollaan montaa mieltä. On erilaisia isejä. Isä on monenlainen, jokaiselle omanlainen. Kysymys isästä on henkilökohtainen. Jokaisella on oma suhteensa isään, omanlainen suhde isyyteen. Isä voi olla tuki ja turva tai isä voi olla etäinen. Isän kanssa voi jutella tai puuhata, tai isä voi olla siihen liian kiireinen. Jokaisella ei ole isää, kaikki miehet eivät ole isejä. Joku on isoi…

Anteeksi ja muita vaikeita sanoja

Saarna 1.11.2015 Rippikoulusunnuntai Kaupunginkirkossa Antakaa toisillenne anteeksi
Jes. 64: 3-8; Fil. 1: 6-11; Matt. 6: 14-15
Kaksi kuvaa. Toinen teksteistä, toinen taskuista.
Ensin tekstistä. ”Kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme.” kuvailee Jesaja kansan tilaa. Mitä se mahtaa tarkoittaa? Kuin tahrainen riepu. Monelle on varmasti tuttu tilanne joutua kuulemaan tai huomaamaan, kuinka vaatteet ovat likaantuneet ja ihan sotkussa. Pesuun joutavat. Mutta mikä vanhurskaus? Outo sana.
Sitten taskuista. Kuinka monella on nyt taskussaan puhelin? (Annetaan olla taskussa!) Onko älypuhelin? Sellainen, johon saa ladattua appseja tai sovelluksia? Minkä sovelluksen latasit itse viimeksi?
Nyt joku varmasti ajattelee, että mikä appsi tai mikä puhelinsovellus. Outo sana. Sekin.
Kirkossa puhutaan välillä outoja. Käytetään vaikeita sanoja. On hankala ymmärtää ja pysyä mukana. Siksi pidetään saarna. Jotta ymmärtäisi paremmin. Jotta selitettäisiin Raamatun outoja kohtia. Toisaalta nuoret saattavat…

Polttopuita ja sadonkorjuuta

Saarna 27.9.2015
18. sunnuntai helluntaista
Kristityn vapaus

Jes. 1:10-17; Gal. 5:22-26; Mark. 2:23-28

Kerran muuan mies haastoi kaverinsa polttopuiden pilkkomiskisaan. Kisa alkaisi aamulla ja päättyisi illansuussa ja se voittaisi, kumpi olisi saanut enemmän halkoja kasaan. Haastaja aloitti hanakasti ja hän tekikin kovasti töitä koko päivän ajan. Hän piti vain pienen lounastauon, muuten kuluisi arvokasta aikaa hukkaan. Hänen kaverinsa puolestaan lounasti rauhassa ja piti muutenkin taukoja pitkin päivää. Kun päivän päätteeksi kisa oli ohi, haastajamies hämmästyi ja harmistui huomatessaan, että kaveri olikin pilkkonut reilusti enemmän halkoja kuin hän itse.
”En vain tajua!” hän tilitti kaverilleen. ”Joka kerta kun tarkistin, olit tauolla, ja silti sinun kasasi on isompi.”
”Aivan” tuumasi haasteen voittanut mies, ”mutta et huomannut sitä, että joka kerta kun istuin huilaamaan, minä samalla teroitin minun kirvestäni.”

Tauko voi tehdä hyvää. Jos elämä olisi halonhakkuukilpailu, mikä voisi olla se…