Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Alennusmyyntejä ja ilmaista armoa

Viikkomessun puhe apostoli Johanneksen päivänä 27.12.2012

Joh. 1: 1-14

Tänään ovat monessa kaupassa alkaneet alennusmyynnit. Tavaroita saa nyt taas halvemmalla, hintoja on laskettu, alennettu.
Myös Johannes kertoo meille alennuksesta. Mutta toisenlaisesta. Hän kertoo meille Jumalan alentumisesta. Jumalan syntymisestä ihmiseksi. Sanan tulemisesta lihaksi. Jumalan laskeutumisesta meidän ihmisten avuksi.
Alennusmyynneissä usein alennettu hinta on merkitty tuotteeseen kirkkaalla värillä. Ehkä jotta se huomattaisiin.
Eikö myös joulun lapsi loista meille kirkkaana. Ehkä juuri jouluna, kun muuten on pimeää, me näemme joulun kynttilöissä ja joulun sanomassa sen kirkkauden ja valon, joka on maailmalle annettu. Valon, joka on luvattu kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Ehkä joulun sanomassa on jotain sellaista, mikä vastaa kirkkaimmin siihen ikävään, joka meissä herkistyy juuri jouluna. Tai talven pimeydessä. Hämärinä iltoina ja kun elämänmeno jollain tapaa pysähtyy tai ainakin hidastuu.
Ehk…

Vaihteeksi kirjoitus, ei puhe

Yllätin kaikki, eniten itseni. Siivosin talon. Rouva lausui jo eilen ääneen, että pitäisi siivota. Lausui vain todeten. Ei siinä kehotusta ollut.

On vapaapäivä. Rouva tekee keikkaa Uuraisille silloin tällöin, kun olen vapaalla. Siksi, kun sain pienimmän päiväunille ja noudettua isoimman eskarista, saavuimme kotiin, laitoin dvd-soittimeen "101 dalmatialaista" ja ryhdyin hommiin. Minulle siivoamaan ryhtyminen on valtava saavutus. Heti suoriuduttuani keitin oikein kahvit ja sulatin pakastettua marjapiirakkaa, vaikka sovittiin sunnuntaina, että nyt herkuttelu vähenee. Tätä ei ehkä lasketa, kyseessä on palkinto. Tai ehkä lasketaan.

Koko viime viikonlopun ajatukset kypsyivät perhekysymyksissä, lähinnä isänpäivän messuvalmistelujen ansiosta. Isäkysymyksiä olen pohtinut kyllä jo pidempään. Luin syyslomalla Juha T. Hakalan kirjan "Onnellinen lapsi. Vanhempien kasvatusoppi" (joka on jatko-osa "Isän kasvatusopille"). Hakala kirjoittaa hyvin ja asiaa. Helppo on nyöky…

Isistä ja lapsista ja taivaan Isän perheestä

Saarna isänpäivän messussa 11.11.2012
Perheen sunnuntai Laul.l. 8:6-7; Kol. 3:18-21; Mark. 10:13-16
Saarna Mitä sinulle tulee mieleen sanasta isä? Jos haluat, juttele hetki vieruskaverin kanssa.
Isä herättää keskustelua. Isästä ollaan montaa mieltä. On erilaisia isejä. Isä on monenlainen, jokaiselle omanlainen.
Kysymys isästä on melko henkilökohtainen. Jokaisella on oma ja omanlainen suhde isään, omanlainen suhde isyyteen. Isä voi olla tuki ja turva tai isä voi olla etäinen. Isän kanssa voi jutella tai puuhata, tai isä voi olla siihen liian kiireinen. Jokaisella ei ole isää, kaikki miehet eivät ole isejä. Joku on isoisä, jollekulle vaari on maailman tärkein henkilö.
Ja eikö sama sovi myös kysymykseen perheestä. On erilaisia perheitä, jokaisella on oma paikkansa perheessä, jokainen kokee perheen eri tavoin. Suhde perheeseen on henkilökohtainen. Ja toisaalta perheeseen liittyvät kysymykset ovat perhekohtaisia.
Tänään isänpäivänä on ehkä ihan hyvä pysähtyä miettimään omaa suhdetta isään tai isyy…

Neljän lauseen ihmiset

Matt. 6: 14-15 Jeesus sanoo:
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
Voisiko olla niin, että on olemassa neljänlaisia ihmisiä, riippuen siitä, minkä lauseen he näistä Jeesuksen sanoista valitsevat?
Että olisi niitä ihmisiä, jotka valitsevat lauseen: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa”. Ihmisiä, jotka ymmärtävät, että anteeksiantamus on välttämätöntä ihmisten keskinäiselle elämälle. Että toiselta on pyydettävä anteeksi, että toiselle on annettava anteeksi. He sen kyllä ymmärtävät, tiedostavat, mutta ei se aina ole helppoa. Ehkä siksi tuo lause alkaa sanalla ”jos”. Jos te annatte anteeksi.
Olisiko myös niitä ihmisiä, jotka valitsevat ennemmin tuon toisen lauseen, lauseen jossa luvataan, että: ”antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.” He ovat niitä, joiden Jumala on armollinen. Nii…

Angry birds ja anteeksi

Rippikoulusunnuntaina 4.11.2012 Matt. 6.14-15
Rakkaat ystävät. Haluaisin jakaa kanssanne erään asian, joka on vaivannut minua viime päivinä. Kyse on Angry birds –pelistä. Kuinka moni teistä on pelannut Angry birdsiä? Kyseessä on siis suomalaisen pelifirman kehittämä ja tällä hetkellä maailman myydyin mobiilipeli, peli jota voi pelata tietokoneella tai vaikka kännykällä. Angry birds on vaivannut minua oikeastaan kahdesta syystä: 1) Se on varsin koukuttava peli. Kenen muun mielestä on? 2) Toiseksi minua on alkanut kiusata pelissä se, että eikö niille linnuille mikään riitä? Angry birdsissä ideana on, eikö vain ole, että vihreät possut ovat varastaneet lintujen pesästä lintujen munat. Tästä linnut vihastuvat ja ryhtyvät kostamaan. Pelaajan on yritettävä osua linnuilla, ritsaa käyttämällä possuihin ja heidän rakennelmiinsa. Tarkoitus on siis näiden vihaisten lintujen avulla tuhota possut.
Mutta kun ei niille linnuille riitä, että yksi, kaksi, kolme tai vaikka kymmenen possua saadaan tuhottua…

Luottotehtävissä

Saarna Apostolien päivänä 8.7.2012
Herran palveluksessa

Jes. 66: 18-19; Ap. t. 26: 12-23; Mark. 3: 13-19

Saarna
Kuka on sinun elämässäsi sellainen, johon voit luottaa? Sellainen joka on luottamuksen arvoinen. Eikö olekin mukavaa, kun on joku sellainen, joku jonka puoleen kääntyä, joku jolta pyytää vaikkapa palvelusta, joku johon luottaa. Ja toisaalta: eikö teekin kipeää, kun joku pettää luottamuksesi. Kun joku johon olet luottanut tekeekin oharit tai kääntyy sinua vastaan. Se tekee kipeää.
Tänään muistamme apostoleja. Minusta apostolit kertovat luottamuksesta. Heihin luotettiin. Jeesus luotti heihin. He olivat tavallisia ihmisiä, tavallista työtätekevää kansaa. Mutta Jeesus valitsi heidät. Hän valitsi heidät, hän kutsui, hän luotti, hän lähetti. Ehkä he puolestaan valitsivat tarttua tuohon Jeesuksen kutsuun, ehkä he valitsivat sen, että luottivat Jeesukseen, luottivat siihen, että Jeesus tiesi mitä teki valitessaan heidät, luottaessaan heihin, lähettäessään heidät. Ehkä juuri lähettäjän lu…

Konfirmaatiopuhe 1.7.2012

Viron riparin 9952 konfirmaatiomessu 1.7.2012
Lukukappale: 1. Tim. 6:11b-12 (Reetta luki)
Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.
Vastausmusiikki: Joan Osborne, One of us (Roosa lauloi)
If God had a name, what would it be
And would you call it to his face
If you were faced with him in all his glory
What would you ask if you had just one question

And yeah yeah God is great yeah yeah God is good
yeah yeah yeah yeah yeah

What if God was one of us
Just a slob like one of us
Just a stranger on the bus
Trying to make his way home

If God had a face what would it look like
And would you want to see
If seeing meant that you would have to believe
In things like heaven and in Jesus and the saints and all the prophets

And yeah yeah god is great yea…

Torakoista ja kissanpennuista

Luomakunnan sunnuntain saarna

(pidetty 9.6.2012 Lehtisaaressa; julkaisu näytti jumiutuneen)

Mikä on sinulle luomakunnassa erityisen läheistä ja mieluista? Ehkä kaunis kesäsää, pesäänsä visertäen rakentavat linnut, pörröiset kissanpennut, lämpöinen iltatuuli, joka mökkitiellä koivunlehtiä havisuttaa? Vai ovatko luomakunnassa sinusta ihaninta ehkä pihassa  luikertelevat käärmeet, keittiön lattiaa vilistävät torakat, koleassa yössä inisevät hyttyset? Vai pureva pakkanen, polttava nokkonen, tai vaikkapa terävähampainen miekkavalas, joka jäisessä vedessä raatelee merileijonan suihinsa?


Ehkä sinusta nuo ensiksi mainitut tuottavat sinulle enemmän iloa, en tiedä. Mutta olimmepa mitä mieltä tahansa torakoista ja petoeläimistä, ovat nekin osa Jumalan luomakuntaa. Kaiken on Jumala luonut. Kaikki syntyi Jumalan sanan voimalla. Kaikessa on Jumalan luomistahdon jälki. Ei vain niissä asioissa, jotka sattuvat meitä enemmän miellyttämään tai jotka tuottavat meille enemmän iloa tai hyötyä.

Eikö silloin mui…

Ilon kautta - saarna 29.4.2012

Joh. 14:1-7

Viimeinen ilta yhdessä. Pian kaikki olisi toisin. He eivät sitä vielä käsitä. Ehkä aavistavat mutta eivät käsitä, miksi tapahtuu se mitä tapahtuu. Kohta hän on poissa. Miksi?

Hautajaiset. Menetyksen suru ja kuoleman läheisyys. Hän on poissa. Kun turvallisuuden tunne järkkyy. Kun sydän on levoton ja kaipaus kaihertaa. Silloin on rohkaisevaa kuulla lohdun sanoja. Sanoja siitä, että ei tämä ollutkaan kaiken loppu. Isän kodissa valmistetaan sijaa. Vielä saamme olla yhdessä.

Nuo päivän evankeliumin lohdun sanat ovat erityisen käytettyjä juuri hautajaisissa. Elämässä on tilanteita, jolloin niitä tarvitaan. On toivottomalta tuntuvia tilanteita ja vaikeita vaiheita. Mutta on onneksi toisenlaisiakin vaiheita. Ja kyllä tätä evankeliumitekstiä saa niissä muissakin tilanteissa lukea. Eihän koko elämä, ei kai koko kristityn tie ole kulkemista hautajaissaatossa. Ei kai kristittynä eläminen voi olla vain sitä, mistä juuri edellisessä virressä (365) lauloimme. ”Vaan vaivaa, koti-ikävää / …

Niin kauas kuin itä on lännestä

Jeesuksen kuolinhetken hartaus 6.4.2012

Tässä ristin juurella, minulle nousee mieleen yksi Jumalan lupaus. Se on psalmista 103. Siinä luvataan, että niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas meistä hän siirtää meidän syntimme. (Ps. 103:12)

Mutta miksi synti pitäisi siirtää kauas? Mitä väliä on minun synneilläni?

Oikeastaan tuossa psalmin lupauksessa, siinä puhutaan rikkomuksista. Meidän rikkomuksemme siirretään meistä kauas.

Synti on jotain, mikä rikkoo. Synti rikkoo välimme Jumalaan. Synti siirtää meitä kauemmaksi Jumalan läheltä. Syntisyyteen kuuluu, että käännämme selkämme Jumalalle. Synti vie etäälle, se ei päästä lähelle. Synti erottaa, tulee väliin, etäännyttää, vieraannuttaa. Synnin takia Jumalasta tulee meille vieras, jos koko ajan kuljemme hänestä kauemmas. Siksi synti rikkoo meidän yhteyttämme Jumalaan.

Ja jos Jumala on kaiken hyvän ja rakkauden lähde, niin silloin synti rikkoo myös meitä, meidän sisimpäämme. Voisiko siinä, että me ihmiset rikomme välimme Jumalan kanssa, oll…

Tälle päivälle

Itse itseäni lainaten: kiirastorstain saarna toissavuodelta.

Askelmerkkejä hiljaiseen viikkoon

Saarna palmusunnuntaina 1.4.2012

Matt. 21: 12-17

Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan."

Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: "Hoosianna, Daavidin Poika!", he suuttuivat ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nuo huutavat?" "Kuulen", vastasi Jeesus. "Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi'?" Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.

Saarna

Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka. Jeesus on kulkenut tien, jonka päässä on meille elämä ja autuus.

Jeesus voideltiin Beta…

Evankeliumi - ilosanomamme on

Saarna 15.1.2012
2. sunnuntai loppiaisesta
Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

Mark. 1:14–15

Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!"

Saarna

Tämä 26-sanainen tekstikatkelma on Markuksen tiivis kuvaus, tiivistelmä Jeesuksen toiminnan alusta. Se on kuin otsikko, joka kiteyttää sen, mistä Jeesuksen toiminnassa ja julistuksessa on kyse. Se sanotaan selvästi. Jeesus julisti Jumalan evankeliumia.

Mutta mitä sana evankeliumi oikeastaan tarkoittaa? Siitä nousee meille ehkä mieleen tuttu sana ”ilosanoma”, tai suora käännös kreikasta ”hyvä sanoma”, ”hyvä uutinen”. Tai sillä voidaan tarkoittaa myös evankeliumikirjaa, yhtä Uuden testamentin kirjallisuudenlajia. Mutta nämä ovat ehkä Jeesusta myöhempiä, Jeesuksen myötä syntyneitä merkityksiä.

Aikaisemmin sanaa evankeliumi käyttivät Rooman keisarit, keisarit jotka pitivät itseään, ja joita epäilemättä…

Pakkasesta, pukeutumisesta ja parannuksesta

Saarna 8.1.2012 Jyväskylän Kaupunginkirkossa & Lohikosken kirkossa
1. sunnuntai loppiaisesta - Kasteen lahja

1. Moos. 9: 12–16;
Gal. 3:23–29;
Luuk. 3:15–18, 21–22

Kansa on ollut odotuksen vallassa. Milloin se talvi tulee? Eiköhän se ole nyt viimeistään tullut. Lunta on jo talveksi emmekä ole näinä kuukausina tainneet vielä näin kylmiin pakkasaamuihin herätä kuin tämän viikonlopun aikana.

Talvisäässä nousee tärkeään rooliin pukeutuminen. Ehkä me aikuisemmat osaamme tuon taidon, mutta lasten kanssa voi joutua usein taistelemaan, että tulee tarpeeksi päälle. Ettei pakkasen kirpeä valta voittaisi, ettei alkaisi paleltamaan ja kylmyys kangistaisi.

Tänä kylmänä aamuna olemme muistamassa kastettamme. Myös kastetoimitukseen liittyy olennaisesti pukeutumiskysymys. Eivät vain vieraat ole juhlan vuoksi juhlatamineissa, vaan myös ja erityisesti päivän sankari, kastettava on ns. ykköset päällä, kastemekkoon puettuna.

Minulla on tässä kastemekko. Kun sitä katselee, niin huomaa, ettei se ei ole oikeas…