Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2010.

Joulusaarna 2010

Saarna jouluaamuna 25.12.2010 klo 7 ja 9 Jes. 9:1-6; Room. 1:2-4; Luuk. 2:1-20 Laulaen: Mä kanssa paimenten käyn seimen äärehen. Käyn lasta katsomaan mä olkivuoteessaan. Mun tähteni syntyi hän tänne. Rakkaat ystävät. Me olemme tänä aamuna suuren sanoman äärellä. Mekin saamme uskoa enkelin ilosanoman: Teille on syntynyt Vapahtaja. Yhdessä paimenten kanssa me käymme Betlehemiin nähdäksemme, mitä Jumala on tehnyt meidän takiamme. Mutta me emme löydä Jeesusta majatalosta. Muut vieraat ovat varanneet sen täyteen. Sen sijaan joulun valo hohtaa meille eläinten karjasuojasta, Vapahtaja makaa halvassa seimessä, olkivuoteella. Siellä hänellä oli tilaa syntyä. Siellä hänet ottivat aasit, härät ja lampaat vastaan. Ainakaan meille ei kerrota pahastuivatko eläimet, kun Joosef ja Maria laittoivat kapaloihin käärityn lapsensa niiden ruokakaukaloon. Ehkä tuona yönä ei vaivannut nälkä tai mikään muukaan huoli. Ehkä tuona yönä niin eläimet kuin paimenet ja lapsen vanhemmatkin yön pimeydessä ihmetellen ka

Ilon lapset, saarna 19.12.2010

4. adventtisunnuntai Herran syntymä on lähellä 1.Moos.21:1-7; Hepr.6:13-19; Matt.1:18-24 Joulu on miltei jo ovella. On aika valmistaa omaa mieltä ja sydäntä joulun sanoman vastaanottamiseen. On aika laittaa kotia valmiiksi juhlaa varten. Joku on varmastikin hakenut jo kuusen sisään. On hankittu kinkku odottamaan, on tehty laatikoita valmiiksi. Entä kuinka moni teistä on käärinyt jo lahjapaketteja? Paketteihin on laitettu nauhat ja kirjoitettu pakettikortti. Sillä onhan sillä väliä, että tiedetään kuka lahjan saa. Pakettiin kirjoitetulla nimellä on väliä. Nimellä on väliä myös tämän päivän teksteissä. Päivän ensimmäinen lukukappale kertoo meille siitä ilosta, jonka Abraham ja Saara saivat kokea vielä vanhoilla päivillään. Jumala antoi heille pojan. Pojan nimi oli Iisak. Iisak tulee heprean sanasta, joka merkitsee 'hän nauraa'. ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.” Näin riemuitsi Iisakin äiti Saara

Antakaa toisillenne anteeksi

Saarna 31.10.2010 23. su hell Antakaa toisillenne anteeksi Matt. 18:23-35 Jeesus sanoi: "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja

"Ämpärin alta ei mitään nää" eli konfirmaatiosaarna 25.7.2010

Päivitykset viipyvät. Aamun saarnan laitan kuitenkin. Voilá! --- Saarna Kaupunginkirkossa 25.7.2010 klo 10 Leirin 113 konfirmaatiomessu 9. sunnuntai helluntaista Totuus ja harha 5. Moos. 13: 1-5 Matt. 7: 15-23 Saarna Elämä on täynnä valintoja. Tämänkin juhlapäivän johdosta on moni teistä joutunut valitsemaan erilaisista vaihtoehdoista: mitkä kengät laitan jalkaan, millaiset onnittelukukat ostan päivänsankarille, mitä tarjotaan rippijuhlissa kahvin kera. Rippikoulun käyminenkin on ollut valinta. Samoin konfirmoitavaksi tahtominen. Eikä pidä vähätellä sitäkään, että te nuoret valitsitte ilmoittautumisen yhteydessä yhdeksi vaihtoehdoksi tämän riparin, leirin 113 Vesalan Rysässä. Hedelmistään puu tunnetaan. Te nuoret muistatte varmaan, että näin lausui riparilla muutamia kertoja vieraillut outo hahmo, joka kutsui itseään Ämpäripääksi. Punainen hilloämpäri päässään hän lausui totuuksia, muun muassa kymmenestä käskystä, Jeesuksen kuolemasta ja Raamatun merkityksestä. Hieman pe

Kevään neljäs jääkiekkosaarna

Tänään juhlittiin talvileirin konfirmaatiota. Jännitysmomenttejakin oli, kun yksi lammas tuli mukaan jo messun alettua. Hyvä että ehti. Vaikea on päästä konfirmaatiofiiliksiin, kun riparista on kulunut kaksi ja puoli kuukautta eikä kevään aikana ryhmä ole osoittanut mitään suurta innostusta jälleennäkemisten suhteen. Ehtoollisen aikana pääsin. Kun nuoret lähtivät alttarilta, tuntui hyvältä. Tärkeältä. Tässä konfirmaatiosaarna: Saarna konfirmaatiomessussa 16.5.2010 klo 10 6. sunnuntai pääsiäisestä Pyhän Hengen odotus Joh. 15: 26-16: 4 Jeesus sanoi:     "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.     Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tun

Meillä on tehtävä

Saarna helatorstain messussa 13.5.2010 klo 10 Jyväskylän Kaupunginkirkko Korotettu Herra Päivän evankeliumi Mark. 16:14-20 Saarna Millaisista tehtävistä pidät? Millaisia tehtäviä sinun on vaikea ottaa vastaan? Jeesuksella oli tehtävä. Tänään helatorstaina me juhlimme sitä, että Jeesus on korotettu taivaan kirkkauteen, valtaistuimelle, Isän Jumalan oikealle puolelle. Mutta ennen taivaaseenastumistaan Jeesuksella oli kuitenkin tehtävä. Tuosta tehtävästä kertoo kauniisti niin kutsuttu Kristus-hymni Filippiläiskirjeen luvussa 2: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8) Jeesuksen tehtävänä oli elää ihmisen elämä. Siksi hän tuntee elämämme vaikeudet ja sen kipeät asiat. Siksi hä

vapun pisara

Pisara TV1 1.5.2010 klo 11.05, uusinta 3.5. klo 13.40 Kasteen helmi – Sinun armosi helmeilee minussa Yön jälkeen maa kimaltaa. Aamukaste kulkee pihan poikki kuin morsian, pestyssä puhtaassa juhla-asussaan. Laahuksesta putoaa helmiä. Ne säihkyvät kastepisaroina valonsäteiden hellässä, turvallisessa syleilyssä. Valo riisuu pimeän verhoja ja pukee jälleen uuteen aamuun. Uuteen asuun, uuteen alkuun, uuteen toivoon. Tuohon aamuun minäkin kaipaan. Pimeydessäni etsin uutta toivoa. Yön sydämessä minä kosketan otsaani, rintaani, olkapäitäni. Ja minä muistan: Sinä, Jumalani, sinä piirsit minuun lupauksesi ristinmerkissä. Sinä lupaat, ettei pimeydellä ole minuun valtaa. Vaikka päiväni olisivat yötä ja hämärän viitta olisi taakkana harteillani, sinä olet luvannut olla kanssani. Minä olen sinun. Sinä et koskaan hylkää minua. Siinä on toivoni, ei uusi, mutta vanha ja turvallinen. Sinä lupasit minulle jo silloin ja annoit uuden aamun kasteen kulkea ylitseni. Tuolla kasteella sinä pesit minut puhtaaks

Tuskaa ja iloa - saarna 25.4.2010

Islannin tulivuori sekoitti messuvuoroja siten, että hyppäsin avustajasta liturgiksi. Saarnaan syventyminen jäi tavallista lyhyemmäksi. Hyvä mieli siitä kuitenkin jäi itselle ja kirkon eteisessä sain myös kiitollista palautetta. Aina tulisi muistaa ohjata kiitos sille, jolle kiitos kuuluu, sille, joka antaa sanat. Messun jälkeen minulla oli kaksi kastetta, joista molemmista jäi iloinen ja levollinen fiilis. Ensimmäinen vauva huusi alussa viisi minuuttia, kunnes simahti. Toinen vauva oli koko toimituksen tyynesti, isoveli villitsi tunnelmaa senkin edestä. Tällaisen sunnuntain iltana mieli on kevyt ja kiitosta kupliva. Alla päivän puheista ensimmäinen. *** Saarna Kaupunginkirkossa 25.4.2010 klo 10 3. sunnuntai pääsiäisestä Jumalan kansan koti-ikävä Päivän tekstit: Jes. 40: 26-31 Hepr. 13: 12-16 Joh. 16: 16-23 Saarna Kun esikoisemme syntyi, odotusta kesti koko päivän ajan. Aamukymmenen jälkeen lähdettiin osastolle, iltakymmeneltä putkahti poika maailmaan. Isänä lievensin synnyttämisen tus

Kädet ylös ja tuuleta - Jeesus on ylösnoussut

Saarna 11.4.2010 Kaupunginkirkossa klo 10 Lohikosken kirkossa klo 12 1. su pääsiäisestä: Ylösnousseen todistajia Jes. 43: 10-12 1. Joh. 5: 4-12 Joh. 20: 19-31 Saarna Jotta me uskoisimme Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika. Jotta meillä, kun uskomme, olisi elämä hänen nimensä tähden. Siksi evankeliumit on kirjoitettu. Siksi Raamatun sana todistaa meille Jeesuksesta. Siksi on sen lehdille tallennettu Jeesuksen tekoja ja sanoja. Siksi meille on tallennettu opetuslasten todistuksia Jeesuksesta. Jotta me uskoisimme. Mutta kuinka tuttu on tuo kuomamme Tuomas, tuo epäilijä meissä. En usko. En usko, ellen itse näe. Ja kuinka voisimme enää edes nähdä. Ei kukaan meistä ole ollut todistamassa Jeesuksen ylösnousemusta, tapahtumaa, kun Jeesus nousi kuolleista. Eivätkö opetuslapsetkaan sitä nähneet. Mutta he kuitenkin saivat kohdata Jeesuksen ylösnousseena ennen kuin hän nousi ylös taivaisiin. Meille Jeesus ei ole ilmestynyt samalla tavoin niin kuin opetuslapsilleen. Meidän tilanteemme on vielä

Pääsiäisylistys

Riemuitkaa, te enkelten kuorot, riemuitkaa, taivaan joukot, ylistäkää Voittajaa, ylhäistä kuningasta! Ylistä, koko luomakunta. Suuren kuninkaan valo loistaa ympärilläsi. Katso, pimeys on väistynyt kaikkialta. Iloitse myös sinä, Kristuksen seurakunta. Soikoon keskelläsi ylistyslaulu kuninkaallesi. On tullut pyhä pääsiäisjuhla, on tullut se yö, jona Israelin lapset vapautettiin Egyptistä ja johdatettiin läpi Punaisenmeren kuivaa maata pitkin. Tämä on se yö, jona Jumalan kirkkaus karkottaa synnin pimeyden. Tämä on se yö, jona Jumala vapauttaa Kristukseen uskovat maailman orjuudesta, tempaa heidät synnin syövereistä ja vie heidät armon valtakuntaan. Tämä on se yö, jona Kristus mursi kuoleman kahleet ja nousi syvyyksistä voittajana. Turhaan olisimme syntyneet, ellei Lunastaja olisi pelastanut meitä. Isä, käsittämätön on rakkautesi: lunastaaksesi orjat annoit Poikasi kuolemaan. Synnin kirous vaihtui siunaukseksi, koska Kristuksen kuolema teki sen tyhjäksi. Oi autuas yö, jona Kristus nousi ku

toisen päivän iltana

pitkin pimeitä polkuja kulkea saan enkä matkani määrää mä tiedä mua varjojen vallat käy valloittamaan minut mennessään tahtovat viedä kuka lohduttais murheista mieltä lohduttais sanoen: miksi etsit sä elämää sieltä joukosta kuolleitten tuskin valaisee aamulla aurinkokaan tuskin puhaltaa lempeät tuulet minun toivoni kuollut on, lohduttamaan eivät pysty nuo vaienneet huulet kuka lohduttais murheista mieltä lohduttais sanoen: miksi etsit sä elämää sieltä joukosta kuolleitten kuka näyttäsi haudan, joka tyhjänä ois kuka kertois, hän kuoleman voittaa kuka kuivaisi kyyneleet, pyyhkisi pois kaikki murheeni, aamu kun koittaa kuka lohduttais murheista mieltä lohduttais sanoen: miksi etsit sä elämää sieltä joukosta kuolleitten - j. löytty -

Ehtoollinen yhdistää - kiirastorstain saarna

Kiirastorstain saarna Lohikosken kirkossa 1.4.2010 klo 19 Jes.25:6-10 Ap.t.2:42-47 Luuk. 22:14-22 Saarna Siellä he olivat. Pöydän ääressä. Käymässä yhteiselle aterialle. Koko kirjava joukko. Siellä olivat ukkosenjylinän pojat, veljekset Jaakob ja Johannes. Siellä oli kiivailijaksi kutsuttu Simon. Siellä olivat Filippus, Bartolomeus ja Matteus. Siellä oli Tuomas, se joka epäilisi. Siellä oli kaksi Juudasta, Jaakobin poika ja Iskariot, se joka oli jo ottanut harteilleen kavaltajan raskaan viitan. Siellä oli Jaakob Alfeuksen poika. Ja siellä olivat kalastajaveljekset Andreas ja Simon, se kallio, uskostaan varma Pietari. Ja Jeesus. Jeesus oli siellä myös. Tilanne ei ollut uusi tai tavaton. Monia kertoja he olivat aterioineet yhdessä tuona aikana, jonka he olivat kulkeneet yhdessä. Mutta silti jotain erityistä tuossa kerrassa oli. Se ei johtunut vain siitä, että käsillä oli juhla tai että pöytään oli valmistettu pääsiäisateria. Ei. Tällä kerralla Jeesuksen äänessä ja sanoissa oli jotain eri

Leipäsunnuntain leipäsaarna

Saarna Kaupunginkirkossa 14.3.2010 klo 10 4. paastonajan sunnuntai Elämän leipä 5. Moos. 8:2-3 1. Kor. 10:1-6 Joh. 6:1-15 Saarna Yhteislauluna saarnan aluksi laulettiin: Viisi leipää, kaksi kalaa, ei tuo poika syönyt salaa. Viisi leipää, kaksi kalaa, tahtoi jakaa toisille. Jeesus siunaa. Jeesus siunaa. Tahdon jakaa toisille. Jeesus siunaa. Jeesus siunaa. Tahdon jakaa toisille. Onko pieni poika ruokkimisihmekertomuksen sankari? Tavallaan. Hän on se, jonka eväistä riittää kaikille. Pieni poika, lapsi vielä, joka oli tuon ajan patriarkaalisessa maailmassa aina alatasolla suhteessa vanhempiin ja aikuisiin. Jeesus kuitenkin otti ja nosti lapsen sieltä alatasolta ja asetti juuri lapsen oppilaidensa esikuvaksi sanoessaan: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” Ja toisessa kohdassa: ”Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.” Myös tässä evankeliumin kertomuksessa lapsi saa olla esimerkkinä ja esikuvana. Hänen eväänsä ruokkivat nälkäiset. J

eikö Jeesus kiinnosta?

ville peltonen ei tehnyt maaliakaan me silti voitettiin tää joukkue pystyy mihin vaan sitä viikko juhlittiin tää aika meni liian nopeaa täällä oli erittäin kivaa ne huutaa: eikö Jeesus kiinnosta? ne huutaa: etkö pidä minusta? mä sanon niille, että susta tykkään tietenkin ja niin tykkää Jeesuskin nousee mieleeni eräs muisto susta ja taas me nauretaan ota kiinni päästä ja jatka turnausta onko mikään hauskempaa? tää aika meni liian nopeaa täällä oli erittäin kivaa ne huutaa: eikö Jeesus kiinnosta? ne huutaa: etkö pidä minusta? mä sanon niille, että susta tykkään tietenkin ja niin tykkää Jeesuskin. leirilaulu riparille 9911, 5.3.2010 --- v: em c g d pc: c d c: g d em c

puhe viikkomessussa 25.2.2010

Vaimo on oikeassa. Ei tämä ole enää mikään isin päiväkirja. Tästä on tullut papin puhekirja. Onko entiseen enää paluuta? En tiedä. Viikkomessun puhe 25.2.2010 klo 13 Kaupunginkirkko Matt. 4: 1-11 Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'" Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'" Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu:

...ja vuoden ensimmäinen

Saarna Kaupunginkirkon messussa 3.1.2010 2. sunnuntai joulusta Herran huoneessa 1.Kun. 8:20,27-30 Hepr. 3:1-6 Luuk. 2: 41-52: Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä. Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsinee

Vuoden viimeinen puhe

Uudenvuodenaaton yöpalvelus Kaupunginkirkossa 31.12.09 klo 23 Palveluksen luonne määräytyi pitkälti aattoaamun synkkien tapahtumien myötä. Rukoushetkessä muistimme Espoon ammuskelun uhreja ja heidän omaisiaan esirukouksin ja rukouskynttilällä. Valit. 3:22-26 Matt. 16:1-4 Me olemme joutuneet jälleen tänään kohtaamaan maailmamme pimeyden, turvattomuuden ja pahuuden. Espoon ampumavälikohtaus saa meidät kyselemään, kuinka voimme aloittaa uuden vuoden tulevaisuuteen luottaen, uskoen parempaan huomiseen. Espoon piispa Mikko Heikka on tänään rukoillut ja toivonut, että uuden vuoden alkaessa meistä jokainen miettisi omassa elämässään mahdollisuuksiaan lisätä turvallisuutta. Erityisesti lasten turvallisuutta. Erityisesti yksin jääneiden turvallisuutta. Jotta pelon ja sanattomuuden keskelle syntyisi tilaa keskustelulle, yhteiselle pohdinnalle, turvalliselle yhdessäololle. Meidän aikuisten vastuulla on lasten ja nuorten hyvinvointi ja heidän turvallisuutensa. Jotta he voisivat luottaa tulevaisuut