Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2009.

Mä kanssa paimenten - jouluaaton hartauspuhe 24.12.2009

Jouluaaton sanajumalanpalvelus Kaupunginkirkossa 24.12.2009 klo 17

Miika 5: 1-4

Luuk. 2: 1-14

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoit…

Tietä Jeesukselle eli saarna 13.12.09

Tänään oli juhlapäivä. Kaupunginkirkossa toimitettiin minun ja uuden lapsityönohjaajan tehtävään siunaaminen. Rikkonaisen leiriviikonlopun jälkeen olo oli stressaantunut ja nuutunut. Messussa oli kuitenkin hyvä olla. Erityisen merkittävää oli se, että paikalla olivat sekä nuoret että rouva. Tuntuu hyvältä olla tässä virassa. Tuntuu hyvältä olla pappi. Tuntuu hyvältä olla näiden nuorten pappi.

Tällaisen saarnasin:

Saarna Kaupunginkirkossa 13.12.2009 klo 10
3. adventtisunnnuntai

Ps. 85:9-14
Jer. 3:21-25
1.Kor. 4:1-5

Matt. 11:2-10

Saarna

On olemassa erilaisia teitä. Vauhdikkaita moottoriteitä, metsässä kiemurtelevia hiekkateitä, juurakkoisia polkuja, pyöräteitä järven rannalla, ruuhkaisia katuja kaupungin valoissa. Näin lumen ja pakkasen aikaan on lumen peittämiä pihateitä, petollisia jäisiä katuja, tukkoisia pikkuteitä.

Millainen on se tie, jota sinä tänä aamuna kuljet? Onko se tukossa vai aurattu? Liukas vai hiekoitettu?

Johannes Kastaja epäilemättä tuumii, että tiellä on jonkinlaisia esteitä. Hä…

Rauha ei ole elämää, josta vastoinkäymiset puuttuvat

Saarna talvisodan alkamisen 70-vuotismuistojumalanpalveluksessa
Kaupunginkirkko 30.11.2009

Matt. 21:1-9

Joku on joskus sanonut, että rauha ei ole sellaista elämää, josta vastoinkäymiset ja taistelut puuttuvat, vaan sellaista elämää, jossa Jumala on läsnä.

Tänään muistamme 70 vuotta sitten alkaneita tapahtumia. Marraskuun 30. 1939 alkoi kansamme 105 päivää kestänyt puolustautuminen Neuvostoliiton hyökkäyksiä vastaan. Siitä alkoi maamme osalta sotien ajanjakso, jota kesti jatkosodan ja Lapin sodan taisteluissa aina vuoden -45 huhtikuuhun saakka.

Talvisodan syttyminen toi arkisen ja turvallisen elämän keskelle pelkoa, turvattomuutta ja kuolemaa. Me, jotka saamme nyt tänään elää ja asua turvallisessa ja vapaassa maassa, muistamme niitä urheita miehiä ja naisia, jotka antoivat oman elämänsä uhriksi maamme vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Meidän vapautemme, meidän itsenäisyytemme puolesta.

Heidän uhrinsa rohkaisee tänään meitä vaalimaan maatamme ja yhteiskuntaamme niin, ettei sen tarvitsisi ko…

Tuomiosunnuntain saarna 22.11.2009

Saarna Lohikosken kirkossa 22.11.2009 klo 12

Dan. 12:1-3; Ilm. 20:11-21:1; Matt. 25:31-46

Saarna

Kerran joukko nuoria järjesti bileet. Eikä mitkä tahansa bileet, vaan punaviinimarjamehubileet. Punaviinimarja-mehubileisiin olivat kaikki tervetulleita. Ainoa pääsyvaatimus bileisiin oli se, että toi mukanaan punaviinimarjamehua. Lasillisen, mukillisen, edes tilkkasen. Kunhan toi oman osuutensa punaviinimarja-mehua. Olohuoneessa oli nimittäin erityinen suuri lasikulho, johon jokainen punaviinimarjamehubileisiin saapuja voisi käydä kaatamassa mukanaan tuomansa punaviinimarjamehun. Kulho oli peitetty liinalla ja tarkoitus oli, että myöhemmin illalla liina vetäistiin pois ja ihasteltiin punaviinimarjamehua. Olivathan ne punaviini-marjamehubileet.

Vieraita tuli paljon ja punaviinimarjamehubileet pääsivät alkamaan. Sitten koitti myös se hetki, jolloin punaviinimarjamehukulho paljastettaisiin. Bileiden järjestäjät asettuivat kulhon ympärille. Vieraat odottivat jännittyneinä. Lopulta liina vedettii…

kuusamoon!

laulu työtovereilleni outille ja teesalle ja heidän kuusamokaipuulleen:

---

välillä mua ahdistaa,
tämä mustan harmaa maa
kaipaan jotain parempaa
jotain kaunista, rauhaisaa
tahtoisin täältä pois
paikkaa jossa vois
mun sielu levähtää
ja sydän hengittää

mä lähden, joo mä lähden

minä lähden kuusamoon
pakkaa kamat laatikkoon
laitan poppia radioon
joo mä lähden kuusamoon!
siellä aina vapaa oon
siellä katson nuotioon
lähtisitkö mun kainaloon
lähde kanssain kuusamoon!

tämän päätölsen kun tein
rauhan sain mielellein
enää ei tartte kiiruhtaa
eikä mitään suorittaa
suoriudun vain täältä pois
paikkaan jossa ois
elämä niin ihanaa
muualla sitä ei voi

aavistaa, ei voi kuvitellakaan

minä lähden kuusamoon
pakkaa kamat laatikkoon
laitan poppia radioon
joo mä lähden kuusamoon!
siellä aina vapaa oon
siellä katson nuotioon
lähtisitkö mun kainaloon
lähde kanssain kuusamoon!

---

verse: | hm | g | a | d a |
pre-chorus: | g | a | g | a |
chorus: | d | g | hm | a |

vieretyksin

viikonloppu isosleirillä. iloinen leiri. syntyi kohtaamisia, keskustelua ja laulu. tässä laulu keskustan jatkoisosille ja avustajille. kiitos kauniista kannatuksesta.

---

minulla on laulu
tein sen sinulle
kirjoitin sen päiväkirjoihin
ja illan sivuille

sinulla on nauru
ja ilo sydämen
silmissäsi toivo kirkkaampi
helmiä kyynelten

ja kun me yhdessä ollaan vaan
yhdessä me maaimaa muutetaan
(hei hei hei hei!)

joka päivä saan uudestaan
uuden aamun kanssas aloittaa
et ole yksin, vieretyksin
mennään
joka päivä saan uudestaan
uuden aamun kanssas aloittaa
et ole yksin, vieretyksin
mennään, mennään eteenpäin

meillä on laulu
meill' on elämän laulu
meillä on sävelet totuuden
sanat ikuisuuden

meillä on toivo ja rakkaus
meillä on usko ja luottamus
(hei hei hei hei!)

joka päivä saan uudestaan
uuden aamun kanssas aloittaa
et ole yksin, vieretyksin
mennään
joka aamu saan uudestaan
uuden aamun kanssas aloittaa
et ole yksin, vieretyksin
mennään, mennään eteenpäin

mennään eteenpäin
mennään eteenpäin
eteenpäin.

---

capo 2nd

verse: C G F F
pre-…

Perhe on lahja eli saarna Perheen sunnuntain messussa

Orimattilan kirkossa 20.9.2009 klo 10

Ps. 115:12-15
Laul.l. 8:6-7
Kol. 3:18-21
Mark. 10:2-9

Saarna

Taisin tehdä erheen
kun perustin perheen
Ei pennut pysy petissä
vaan surffailevat netissä
toisten kotisivuilla
pitkin maailman piiriä.

Voi meitä hiiriä!

Näin kuvaa vanhemman huolta lapsestaan Kirsi Kunnas lorussaan Hiiren iltahuokaus.

Ovatko sinun vanhempasi olleet koskaan huolissaan siitä, miten paljon vietät aikaa tietokoneella? Tai siitä, syötkö kaiken ruoan lautaseltasi? Tai siitä, onko sinulla tarpeeksi vaatteita päällä, kun menet ulos?

Vanhemmat osaavat kyllä aika usein olla huolissaan!

Kun perheeseen syntyy lapsi, tuo hän mukanaan paljon iloa, onnea ja rakkautta. Mutta samassa paketissa on isälle ja äidille myös raskas kuorma huolta kannettavaksi. Ei siksi, että lapsi itse olisi rasite tai huoli, vaan siksi, että lapsi merkitsee niin paljon; hän on niin kallis, ihana ja suurenmoinen lahja, että tulee huoli siitä, mitä hänelle tässä elämässä voikaan tapahtua. Siksi me vanhemmat välillä huolehdimme…

oli hyvä päivä tänään

tänään mahtui päivään paljon mukavaa ja hyvää. seuraa kronologinen selonteko.

9.15: lähdin helsinkiin. autossa soi rock ja helsingin kaduilla oli vireä tunnelma.

10.30: piipahdin intersportiin. sain hyvää palvelua. kokeilin varoen tossuja. yllätyin, että asicsin nimbukset tuntuivat melkein ostamista vaille omilta. en vielä uskaltanut. sen sijaan löysin puoleen hintaan juoksupuvun syksyksi. menee se talvenkin.

11.00: lounas maikin kanssa.

12.00: päivärukous rakkaassa tuomiokirkossa.

13.00: tapaaminen tulevan piispani kanssa. lyhyt mutta antoisa keskustelu mm. kymmenen käskyn kanssa kilvoittelusta ja papin perheestä huolehtimisesta. kaiken kukkuraksi varmistui muutto jyväskylään.

n. 14.30: pääsin tonkimaan tuomiokirkon holvin ulkomaisia kolikoita. tein pari löytöä. amerikkalaisten osavaltioquartereiden kokoelmani on nyt täysi! englannin punnista puuttuu kolme.

n. 20.00: elia oppi polkemaan pyörää! ylpeä isi vain käveli vieressä ja lykkäsi alkuvauhdit.

hyvä päivä, parempi mieli.

kuinka tästä eteenpäin?

pohdin, onko bloggaaminen tullut tiensä päähän. juoksublogia päivitän, sillä sen sisältö tuotetaan fysiikan avulla. tämä vaatii enemmän sielun altistamista. sitä olen viime aikoina varonut.

kuten moni on väittänyt, yksi syy blogin kirjoittamisen nihkeyteen lienee facebook. se on foorumi, jonka kautta tuntonsa vuodatettua saa isommalle määrälle lukijoita yksinkertaisemmin, pelkistetymminen ja nopeammin. jokin arvo blogillekin kuitenkin jää.

blogi on nettipäiväkirja. päiväkirjan mieli on siinä, että sitä pidetään. mielellään päivittäin. papiksi tuleminen kohta vuosi sitten on hillinnyt halua julkisesti kirjoittaa. ehkä niin ei tarvitsisi olla.

kokeillaan. viime aikoja kuvaa painokkaasti muutos. reilu pari viikkoa sitten sain kuulla tulleeni valituksi jyväskylän seurakunnan papiksi. työni ja tieni orimattilassa tulevat kuun lopussa päihinsä. muutos on kreikaksi krisis ja kyllähän tässä on monenlaista rauhaa järkytetty.

on tehnyt kipeää julistaa sanomaa, joka ei ole ainoastaan iloinen. toki i…

Itsensä tutkimisesta eli saarna 23.8.2009

Viisi viikkoa oli tullut taukoa. Lomalla ja muutenkaan ei ole ollut inspiraatiota. No, onneksi päivän saarnaa varten sanoja löytyi.

---

12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen

Ps. 51:6-14
Jes. 2:12-18
1. Joh. 1:8-2:2
Matt. 23:1-12

Saarna

Itsensä tutkiminen. Se on vaikeaa. On vaikeaa ja kivuliasta asettaa itsensä tutkimuspöydälle. Nöyrtyä ja myöntää, että sieltä sitä löytyy. Kaikenlaista sellaista, mistä en ole ylpeä.

On vaikeaa alentaa itsensä. Tällaisina aikoina, kun meiltä ihmisiltä niin monelta suunnalta vaaditaan niin paljon. Hyviä ominaisuuksia, erityisiä taitoja, piirteitä, jotka erottavat meidät muista, muita ylemmäksi, kelvollisiksi, riittävän hyviksi.

Itsensä tutkiminen on vaikeaa. Mutta miksi sen pitäisi olla helppoa? Se, että olemme kristittyjä, että Kristus on kutsunut meidät seuraamaan häntä, ei ole luvannut meille helppoa elämää. Mutta usko Kristukseen on luottamista siihen, että olipa elämä kuinka vaikeaa tahansa, hän on itse luvannut olla kanssamme. Myös silloin, kun tutkim…

hyppy

pakkasin uimahousut, kun
lähdettiin leirille
huomasin: ne jääneet on
mun laukun pohjalle

kertaakaan en niitä käyttänyt
kertaakaan en uimaan lähtenyt
kaikki pinnan alla muuttunut ois
ei kai sinne yksin mennä vois

uskallatko sinä hypätä veteen?
uskallatko luottaa Jeesukseen?

hän pitää sinusta huolen huomennakin
hän kulkee matkoillasi kauempanakin
hän ottaa sinut vastaan kun hyppäät vaan
hän sinua rakastaa, sinua rakastaa

mut kristityksi ristittiin
ristinmerkki rintaani piirrettiin
se on paidan alla piilossa
mutta minä sen alla suojassa

"älä pelkää" sanoo Jeesus
"älä pelkää, tässä oon."
hänen kanssaan pinnan alla uin
hän tuo rauhan mun aallokkoon

uskallatko sinä hypätä veteen?
uskallatko luottaa Jeesukseen?

hän pitää sinusta huolen huomennakin
hän kulkee matkoillasi kauempanakin
hän ottaa sinut vastaan kun hyppäät vaan
hän sinua rakastaa, sinua rakastaa

pakkasin uimahousut, kun
lähdettiin leiriltä
paljon muutakin jäi matkaan mun
niitä kannan aina sydämessä.

seiskariparilaisille 19.7.2009

capo 2nd
vers…

Cohenia konfirmaatioon eli saarna 19.7.09

Saarna konfirmaatiossa, Orimattilan kirkossa 19.7.2009
7. sunnuntai helluntaista
Rakkauden laki

Luuk. 6: 27-31

"Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille."

Särkynyt hallelujah

Tuokio ennen viimeisen illan iltahartautta oli itselleni eräs rippileirin koskettavimmista hetkistä. Nuoret olivat tehneet jo iltatoimensa. Odoteltiin hartauden alkamista. Käytävässä alkoi Arttu soittaa kitaraa. Hänen ympärilleen kerääntyi leiriläisiä, jotka lopulta täyttivät koko käytävän. Miltei kaikki olivat koolla. Laulu, joka nuorten seasta nousi silloin ja leirin aikana muulloink…

talo

facebook-frendi (ja frendi jo yläasteajoilta) kirjoitti statuksessaan, että "talokuume kasvaa". talokuumetta olen kuullut podettavan jo useammalla seudulla. se ei voi olla vain paikallinen vaiva. kyse on laajemmasta epidemiasta. niin monet tähän ikään ja tähän elämän tilanteeseen päässeet unelmoivat omasta talosta, oamsta pihasta ja omasta rauhasta. miksi?

itselle talokuume iski puolitoistavuotta sitten, kun ensi kertaa kuulin muuttovalmistalomalleista. siitä lähtien olen ottanut selvää kaikista mahdollisista maan rajojen sisällä toimitettavista muuttovalmiista ja vähemmän valmiista talopaketeista, -mallistoista ja -firmoista. tutkinta on jo niin valmis, että jos joskus lähiaikoina rakennamme, on valinnanvara varsin rajattu.

luulen, että yleinen nuorten perheiden talobuumi johtuu samoista syistä kuin itselläni. olen syntynyt omakotitaloon. minulla on ollut nurmikon ja pihapuiden koristama lapsuus. olen kiivennyt puuhun ja rakentanut majoja lähimetsään. omakotitalossa asuminen …

9 kuukautta

olen ymmärtänyt, että synnyttäminen on helpotus. raskaus pahoinvointeineen ja selkäkipuineen päättyy. olo kevenee. elämä ei välttämättä helpotu, mutta haasteet muuttavat muotoaan.

olen ollut nyt orimattilan seurakunnan palveluksessa noin yhden täyden ihmisraskauden ajan, yhdeksän ja puoli kuukautta. viikon vähemmän pappina. alkaa tuntua, että alun raskaus on ohi. olen kantanut uuden papin sikiötä nyt sen verran, että pappeus on kehittynyt ja kypsynyt minussa muotoaan muuttavalla tavalla.

työ on ryhtynyt antoisaksi. eri tavalla kuin aivan pappeuden alussa, jolloin kaikki oli uutta ja jännittävää ja selvitytymisen riemu riitti. nyt työn hedelmät ovat maukkaampia. niissä maistuvat aidot kohtaamiset, koskettavat häärunot, vuolaat kyyneleet arkun äärellä, pitkät jutustelut kesäisellä kuistilla, kiireettömät mutta täydet päivät, naurun kyllästämät hääjuhlat, hiljaisuuden pyhittämä kaipaus omaisen kasvoilla.

olen iloinen, että alkutaival on tässä vaiheessa. hapuilu on muuttunut tapailuksi ja ep…

”Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan”

Saarna Orimattilan kirkossa 28.6.09 klo 10
4. sunnuntai helluntaista
Kadonnut ja jälleen löytynyt

Ps. 32:1-2, 5-8
Hoos. 14:2-9
Ef. 2:1-10
Matt. 9:9-13

Torstaina vietettiin kauan odotettuja avajaisia. Internetissä avattiin vihdoin liitykirkkoon.fi -palvelu. Palvelu on todellista palvelua: sen kautta kirkkoon liittyminen on tehty helpommaksi, aiemmin eronnut voi kotoa käsin ottaa askeleen takaisin kirkon jäseneksi, samoin voivat uudet jäsenet täyttää siellä liittymislomakkeen. Kirkolta tämä on hyvä päivitys. Sillä se viestii, että jäsenyys on tärkeää ja ihmisten luo on tärkeää löytää sellaiset tiet, joita ihmiset itsekin kulkevat. Ja tiet kulkevat yhä enemmän verkossa, virtuaalisesti.

Kirkkoon liittymisen ja kirkkoon kuulumisen syitä voi olla monia. Omaan elämänkaareen liittyvistä tapahtumista henkilökohtaiseen hengelliseen etsintään tai haluun olla mukana kirkossa, joka tekee laajamittaista avustustyötä. Olipa ensisijainen kuulumisen syy mikä tahansa, on kirkkoon kuuluminen joka tapauksessa yh…

putki vapaita

vietän neljättä perättäistä vapaapäivää. siinä on vasta puolet riparin ja työputken mukanaantuomista vapaista. alkupäivät menivät lepäillessä ja huolettomuuteen nojaillessa. sain juostua pitkiä lenkkejä, pidin rentouttavan vapaaillan ja soin sellaisen myös rouvalle. nyt elimistö on kaiketi sisäistänyt sen, että on todella aikaa - vaikka sairastaa. aamulla heräsin kurkku kipeänä kuin olisin niellyt kaktuksen. olo on jokseenkin saamaton ja nuutunut.

samalla on vapaapäiviltä kadonnut kiintopiste, johon purkaa tämä löysä aika. juhannus ei tuo mukanaan mitään kummempaa, kun päätimme jo hyvän aikaa sitten skipata sen lähtemättä mihinkään. on taitolaji olla tekemättä mitään. kirjaan tarttumisen alttius on unohtunut. blogin kirjoittaminen ei inspiroi. lenkille ei kipeänä kannata lähteä. sisko lensi saksasta leikkimään lasten kanssa. kai tässä vain istun, ihmettelen ja ikävystyn. tai etsimättä löydän oivalluksen, kuinka olla vapaalla todella vapaa.

toim.huom.
viime yönä tein väärin eli töitä vapa…

sydän puhuu hiljaa

ihan hiljaa
tarttuu tuuli purjeisiin
purtta heijaa
keinuttaa unelmiin

se ei pakota
mukaan lähtemään
mutta jos ei
kukaan viereen jää

sydän puhuu hiljaa
sydän puhuu vaan

oi Jumala
muista minua
kun silmäni suljen
tai iltaan saakka
kuljen ja taakka painaa

oi johdata
etten suuntaa kadota
kun aallokoissa
matkaani teen
poissa ethän oo milloinkaan

ihan hiljaa
saat matkaasi jatkaa
yhä luottaa
kyllä tuuli kuljettaa

se ei pakota
mukaan lähtemään
mutta jos ei
kukaan viereen jää

sydän puhuu hiljaa
sydän puhuu vaan

oi Jumala
muista minua
kun silmäni suljen
tai iltaan saakka
kuljen ja taakka painaa

oi johdata
etten suuntaa kadota
kun aallokoissa
matkaani teen
poissa ethän oo milloinkaan

---

verse: am | g | f | c | x 4
pre-chorus: f | em | am | am | x2
chorus: f c | g | x 8

---

nelosriparilaisille 14.6.2009

Eräs syntymäpäiväpuhe eli helluntaipäivän saarna 31.5.09

Helluntaipäivä, Pyhän Hengen vuodattaminen

Joh. 3:16-21

Saarna

Hyvää syntymäpäivää! On seurakunnan syntymäpäiväjuhla, onnea siis! Vain kakku puuttuu.

Syntymäpäivisin on tapana pitää syntymäpäiväpuheita. Olkoon tämäkin sellainen. Sitä ei kuitenkaan pidetä niinkään syntymäpäiväsankarista ja tämän eri vaiheista, vaan pikemminkin tämä on puhe syntymäpäiväsankarille, seurakunnalle, jonka jäseniä kaikki kristityt ovat.

Seurakunta syntyi ensimmäisenä helluntaina. Jeesuksen opetuslapset eivät ylösnousseen opettajansa taivaaseen astumisen jälkeen jääneet yksin, vaan kuten Jeesus oli luvannut, he saivat toisen puolustajan, Pyhän Hengen. Kun opetuslapsiin vuodatettiin Pyhä Henki, syntyi yhteisö, seurakunta, Kristuksen kirkko, Kristukseen uskovien yhteisö.

Tuon seurakunnan synnytti nimenomaan Pyhä Henki, joka Katekismuksen mukaan ”tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden meidän keskellemme”. Siis meidän, ei vain Pietarin ja Andreaksen ja Sebedeuksen poikien, vaan meidän, tässä ja tänään ja nyt.

Jum…

comeback

elinan blogin elina harmitteli eilen minulle sitä, etten ole kirjoittanut tänne pitkiin aikoihin. totta se on. ja harmikin. pappina olen yrittänyt opetella siihen, että kaikki palaute on hyväksi, kaikessa palautteessa avautuu ovi muutokseen. astun nyt kynnyksen yli ja koetan tehdä paluun kynän varteen.

riittää, kun puran eilisen. se oli tunnelmarikas päivä. aamulla saarnasin väsynein silmin ja epävarmoin mielin. oli sanoista kuitenkin pidettykin, sain kuulla kirkon ovella. messusta kiiruhdin kastamaan. pienellä ristiäisväellä vietettiin koskettava, rento ja iloinen juhla. en miltei malttanut kahveilta lähteä.

eilisessä kasteessa toteutui helluntain juhlaluonne pienimuotoisestikin paremmin kuin aamun messussa. jos helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla, ei se ainakaan kirkkokansaa saa liikkeelle. alttarilla oli kyllä kuusi kynttilää, mutta tuskin kirkossa kuutta seurakuntalaista normaalipyhää enempää, luulen että vähemmän oli. jumalanpalvelusten juhlallisuuteen vaikuttavat to…

kun on aikaa metaforille

lasten kasvatus on pitkänmatkanjuoksua. suhtaudun halveksuen vanhempiin, jotka yrittävät kasvattaa pyrähdyksin ja pikavauhdilla.

koska kuulun itse heihin.

kasvatuksessa asenne on tärkeä, kuten on juoksuasento juoksemisessa. katse kaukana edessä, ei metrin parin päässä, seuraavan askeleen kohdalla.

kyllä ne jalat tulevat perässä.

viime päivinä olen törmännyt kaihoisaan ajatukseen tulevaisuudesta, kun lapset ovat isompia, vastuullisempia, omissa oloissaan viihtyvämpiä, aikaa vanhemmilleen antavampia. mutta tulevaisuutta ei ole ilman tätä hetkeä. tätä hetkeä ei voi pikakelata. tämä täytyy elää askel askeleelta. päivä päivältä. oikku oikulta. on palauduttava yhdestä väsymyksestä kerrallaan.

ja lopulta. lopulta pilvimuurista valo välähtää ja maaliviivalla itsellään ei olekaan merkitystä.

juoksupäiväkirja

juoksen osoitteessa funforrestfun.blogspot.com. kaikki kannustus matkan varrella on tervetullutta.

tuohtumus

Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "isin poika":

...selviäisitkö...? Lasten rakkaus on "ansaittava",sitä ei saa automaatista ABC:n uloskäynnin luota...

Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "isin poika":

"laatuaikaa"=uusavuttomien urpojen ymmärtämättömyys siitä,että laatuaikaa on joka hetki,sillonkin kun ei jaksa.

kirjoitin tammikuussa poika-isä-suhteestamme. hienoa, että teksti provosoi lukijan kommentoimaan. ja oikein kaksi kertaa! koska kommentointi blogissani on valvottua, olivat hiiren näppäimen alla vaihtoehdot "julkaise" ja "hylkää". kommenttien sävy ei sopinut sen hetkiseen mielentilaani, joten hylkäsin. kun tulin toisiin aatoksiin, oli jo liian myöhäistä. julkaisen ne siksi nyt itse.

nöyrä vastine:

olen hyvin pahoillani, että tässä vaatimattomien selviytyjien ja suorittajien maassa kehtaan edes hissukseen löytää oman epävarman vanhemmuuteni keskellä joitain onnistumisen hetkiä ja niistä mainita julkisella foorum…

hetken

kulki ystävä mukana hetken
nyt poissa, poistunut
kesken retken
iloon yhtyy ikävä
riemuun raskas huokaus

jää yksin lupaus
ei yksin sure itkevä
vain hetken
on poissa, poistunut
ystävä yhteisen retken.

aamu

älä pelkää
kuolema on nielty
se kompastui jalkoihinsa
putosi omaan kuoppaansa
sieltä se ei enää nouse

älä pelkää
kivi on vieritetty
edestäsi estämästä
valo tulvii sinne
missä oli häpeä, kipu
lika, pyyhkien kaiken pois.

älä pelkää
tämä päivä on tullut
se muuttaa yön iloksi
pelon toivoksi
kyyneleet maidoksi
joka ei koskaan lopu.

valo

pimeä metsä.
puiden oksat mustina käsinä
hapuilevat taivasta.
tähtien peitto on liian kaukana.
turha on niihin kurkottaa.

mutta keskellä metsää loimuaa tuli.
nuotion valo on pehmeä, hellä.
sen äärelle on helppo istahtaa.

sen lämpö kulkee poluilla mukana.
sitä ei mikään vie enää pois.

hauta

kuoleman ja elämän erottaa toivottomuus.
toivon tuo verho, joka vedetään silmiemme edestä,
tietämättömyyden tieltä.

me annoimme toisillemme niin monia kasvoja,
etten tunnistanut sinua silmät kiinni.

arkun kansi jäi auki, juoksin ulos,
säikähdin, en vieläkään ole saanut lepoa.

kuinka jossain niin kylmässä voisi olla elämää?
kuinka kallion seinämästä voisi versoa?

ristin luo

viiltää tuuli
haavojani
kuiskauksen kuuli
kai Jumalani
häneen minä turvaan
kun myrskyää
tiedän etten turhaan
tähän jää

ristin luo
itseni tuon
haavoistasi
haavoihini juon
uudestaan
saan aloittaa
saan tunnustaa
se satuttaa
joku minua
näin rakastaa

lempeä tuuli
nyt hyväilee
rakkaus suuri
mua kannattelee
kun matkaa tätä teen
kun harhailen
Jumalani eteen
ihmeellisen

ristin luo
itseni tuon
haavoistasi
haavoihini juon
uudestaan
saan aloittaa
saan tunnustaa
se satuttaa
joku minua
näin rakastaa.

---
v: am | f | c | g | x4
c: c | g | f | g | x2
am | g | f | g | x2

häpeäpaalu

perjantai saapui hiljaisena.
apeana kuin katuva koulupoika.
sen askelissa oli jotain samaa
kuin väsymykseensä väsyneellä.

hiljaisuus kasvoi. se oli yhä hiljaisempaa
ja ahdistavampaa.
pilvet värittivät sen harmaaksi
ja hengitys kavahti sitä,
jäi sen edessä ilmaan leijumaan,
odottamaan.

ja hän henkäisi viimeisen kerran.

sen kaikki kuulivat.
se repi hiljaisuuden sirpaleiksi.
kaikkialla alkoi äänekäs valitus ja
järkytys muutti kellotorneihin asumaan.

ja me jäimme siihen itkemään
kuin katuvat koulupojat
ja toivoimme, että isä antaisi anteeksi.

emme tienneet mitä teimme.

toivoa täynnä

torstain illassa käy kolea tuuli.
kuin kuoleman hiipivät askeleet lähenisivät.
maahan jää laahavan viitan jälkiä.
aika on täyttynyt.

huominen tulee, sen jo tiedän.
istumme kahden sillalla. sinä
sanot: pysy siinä.
virta kulkee allamme, sinä otat minusta kiinni
kun painovoima käy liian vahvaksi.
minä olen heikko.
sinähän tiedät, millaista se on.
olla rikki.

mutta vain pari päivää vielä.
aurinko nousee, varjot katoavat
ja huurteinen maa kukkii.
jaksan odottaa, jaksanhan.

sinä näytät, että kuolemalta on revitty siivet.
kivenkovat valheet murrettu kuin pehmeä leipä.
istu vielä viereeni. istu, että jaksan uskoa.

Kuinka paljon armo maksaa?

eli puhe Hiljaisen viikon tiistain iltakirkossa 7.4.09 klo 18.

Ps. 69:2-5,7-10; 1. Kor. 1:18-19; Matt. 26:57-27:10.

Kuinka paljon armo maksaa?

Kolmekymmentä hopearahaa oli Jeesuksen hinta. Sen verran otti Juudas ystävänsä ja opettajansa kavaltamisesta. Hän tienasi ihan hyvin. Summa vastasi viinitarhan työntekijän kuukauden palkkaa. Sillä saattoi ostaa itselleen vasikan, pari lammasta ja vieläpä vastasyntyneen aasinvarsankin.

Mutta Juudas heitti verirahansa menemään. Hän tuli katumapäälle. Ehkä hän ei ollut odottanut, että lopputulos olisi niin raju. Että hänen kavalluksensa päätyisi Jeesuksen kuolemantuomioon.

Kun kuuntelimme tuota Matteuksen kertomusta, eikö tehnyt mieli mennä väliin ja keskeyttää väärien todistajien syytökset? Eikö tehnyt mieli kysyä Jeesukselta niin kuin Kaifas: Etkö lainkaan vastaa? Jeesus, miksi et vastaa perättömiin syytöksiin? Miksi et pelasta itseäsi, kun kerran olet syytön?

Meillä on oikeudentajua, kun ajattelemme näin. Syyttömän tuomitseminen on väärin, syyllisell…

300 kilometrin haaste, vol 2

aika: 31.3.-19.6.
tavoite: 300 km.

syksyllä kristian "of london" heitti minulle juoksuhaasteen, jonka sitten täpärästi mutta onnistuneesti juoksinkin. tänä keväänä juokseminen on ollut hankalaa, satunnaista ja motiivitonta, toisin kuin syksyllä. tänä iltana lähdin kiukkuisena lenkille, mikä helpotti oloa ja sai minut haastamaan itseni (huom!) uuteen haasteeseen, 300 uuteen kilometriin.

tuntuu luonnolliselta, että haaste on nimenomaan 300 kilometriä pitkä. vaikeampaa on päättää sopiva ajanjakso. toukokuun loppuun tulee liian kiire. toisaalta ei tee mieli ulottaa kovin pitkälle kesään, jotta säilyy tietty haasteellisuus. mukavaksi ajanjakajaksi nousee kalenterissa juhannus, keskikesän juhla. tällöin jää 81 päivää aikaa juosta. se tekee noin 3,7 km per päivä ja 26 km per viikko.

= mahdollista.

Poissaoleva Jumala

Saarna Orimattilassa 29.3.2009
5. paastonajan sunnuntai
Kärsimyksen sunnuntai

Ps. 43: 1 + 2–5; Jes. 29: 13–16; 1. Piet. 2: 4–10; Mark. 12:1-12.

Saarna

Olen lenkillä, kun paikallisliikenteen bussi kurvaa pysäkille. Hölkkään bussin ohitse ja silloin se osuu silmiini. Bussin kyljessä on monimetrinen mainostarra. Se julistaa: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Hätkähdän, kompastun ja kaadun. Sitten onneksi herään ajatuksistani ja palaan tähän todellisuuteen.

Bussikampanja ei siis ole ulottunut vielä Orimattilaan eikä Lahteenkaan. Mutta suuremmissa kaupungeissa, Helsingissä ja Tampereella, bussimainoksia ollaan kesäksi liimailemassa joukkoliikenteeseen. Kyseessä on brittiläislähtöinen uskonnonvastainen kampanja, jolla ateistit ja vapaa-ajattelijat haluavat äänensä kuuluville. Heidän viestinsä tai tunnuslauseensa siis on: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Tunnuslause vaikuttaa tehokkaalta: eilisilt…

vedenpaisumus

ihailtava on ranskalaista elokuvantekemistä. viikon olemme katselleet lastenfilmiä sammakoiden ennustus, jossa sammakoiden laskelmien mukaan tulee sade ja tulva ja vedenpaisumus. hieno toteutus, mainio musiikki, hyvää viihdettä koko perheelle. (ainoa puute on siinä, että en ole saanut katsotuksi elokuvaa vielä kokonaan. sitä kun töllötetään siivuina, tuokio kerrallaan, eikä minulla ole ollut mahdollisuutta istahtaa puoleksitoista tunniksi alas. en ainakaan ole sellaista mahdollisuutta ottanut.)

nyt otin kuitenkin elokuvan varjolla tilaisuuden päivittää kuulumisia. ne ovat työntäyteiset. viime viikko oli nuorisopapin viikko. isoskoulutus, kappelivartti, pikkuisoset, nuorten leiri. ja nyt kun sain ihan luvan kanssa ja todella tehdä nuorisotyötä, koin nauttivani työstä. sanoin sen oikein kotonakin ääneen. olen ilolla nuorisopappi - jos saan olla.

eilen kotiuduin 35 työtunnin (miinus yksi nukuttu yö 7,5 tuntia) jälkeen siunattuani, leireiltyäni, messuttuani, kastettuani ja juonnettuani laul…

lasten kaa

huippuillansuu perheen kesken. päiväunien jälkeen ajelu lahteen ja seikkailupuistoon. siellä vajaat pari tuntia kiipeilyä ja pomppimista. valvojat (=vanhemmat) velvoitettiin maksutta liukumäkiin ja radalle mukaan. kerran tosin kolahti: pää pehmustettuun tankoon. tärähti koskemiseen asti. nyt alkaa helpottaa.

viime aikoina olen kärsinyt "äidin poika" -käyttäytymisestä. en kuitenkaan itseni vaan elian. hän on kolme ja iälleen uskollisena hakee rajojaan ja rooliaan suosimalla äitiään ja dissaamalla isäänsä. siksi isi kelpaa lähestulkoon vain jos äiti on poissa tai kun ollaan koko sakilla jossain.

tänään siis olimme ja isi sai kontata mukana. fantastista!

joku toinen kolmevuotias ohitti minut ylämäessä, katsoi kuin klovnia ja sanoi: "sulla ei ole yhtään hiuksia!" lause oli yhtä aikaa totta (minulle) ja hassua (hänelle).

elia puolestaan kysyi ensimmäisiä perimmäisiä kysymyksiään paluumatkalla: "miksi ihmisillä on kaksi kättä?" äitinsä vastasi mielestäni ihan hyvin…

konfirmaatiosaarna 8.3.09

Vaikka käsitinkin tänään, että konfirmaatiopuheet ovat nimen omaan kasuaalipuheita, laitan tämänaamuisen tänne, kuten olen ennenkin tehnyt. Kyseessä oli kuitenkin samalla pääjumalanpalveluksen saarna.

2. paastonajan sunnuntai – Rukous ja usko

Luuk. 7: 36-50

Saarna

Rakkaus on kärsivällinen,
se jaksaa pitkän matkan.
Rakkaus antaa tilaa,
se mahtuu pieneen mökkiin.
Rakkaus ottaa rennosti,
kuin Lapin pappi kirkossaan.
Rakkaus ymmärtää, keskustelee, jakaa.
Rakkaus oppii, opettaa.
Se on ankkurihissi aivan laelle.
Rakkaus ei syöksy, ei laske päin,
mutta sitä ei voi väistääkään.
Rakkaus katsoo silmin tuulisin,
itkevin, kaipaavin, nauravin.
Rakkaus on piiri,
jossa katsotaan toisia silmiin.

Tämä on runo, jonka Karoliina ja Antti huusivat huutokaupassa, jonka järjestimme leirillä seurakunnan kummilasten hyväksi.

On kaksi tapaa käydä rippikoulu: pakosta ja rakkaudesta.
On kaksi tapaa ajatella pelastuvansa: omilla ansioilla ja rakkaudesta.
On kaksi tapaa palvella Jeesusta: tottumuksesta ja rakkaudesta.

Rakkaat nuoret.…