Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2008.

kaksi vuotta sitten

suora sitaatti moleskine-muistikirjasta:

"vuosi vaihtuu. jos juna on aikataulussa, vaihdan sitä pitäjänmäen asemalla, raiteella kolme. ehdin, ja hyvä niin, töistä aiottua aiemmin liikkeelle (siivosimme tiinan kanssa vimmattuina) ja saatan ihastella rahalla taiottuja värejä taivaalla lähijunan ikkunasta.

juhla ei ole ollut minulle tärkeä lapsuuden jälkeen. siksi ei tee kipeää viettää vuodenvaihteen kriittistä hetkosta tätä vähemmän arkisissa merkeissä.

ihmiset tarvitsevat määrähetkiä muistaakseen ajankulun. aika kuluu ja tiimalasi elää. aika katoaa. ihminen on kuin kukka joka kuivuu, kukoistaa mutta lopulta kuivuu. lopulta elämä on Jumalan kädessä, hänen joka on ajan tuolla puolen.

mies yritti ennustaa tulevaisuuteni tarot-korteilla. kieltäydyin. tulevat päiväni ovat Jumalan kädellä."

aika kuluu ja sen tästä sitaatista lukee. on tultu pitkä matka tästä tähän. sata kilometriä muuttoautolla, kaksi vuotta isolla vaihteella. onneksi viime kuukausina on ajettu rajoitusten mukaan. huiha…

tapaninajelu

terveisiä nelostieltä. lähdimme aamulla kohti pohjoista, mummolaa, pysähdyimme kuitenkin matkalla papan luona, ja nyt olisi vielä 150 kilometriä matkaa jäljellä. elia heräsi juuri turhan aikaisin päiväunilta, sohvi nukkui varkain jo alkumatkasta eikä saa nyt uusista unista kiinni. minä istun takapenkillä ja vastaan epäaktiivisena lasten viihdyttämisestä. sohvi syö rusinoita vatsansa sekaisin, elialle laitan kohta dvd:n pyörimään. akussa ei tosin ole hirmuisesti virtaa.

blogin kävijälaskuri kertoo, että tätähän luetaan siellä täällä. aivan varma en voi kuitenkaan olla missä, sillä oma liikkuva laajakaistani saattaa välillä olla espoossa, välillä raahessa. on kuitenkin hauskaa, että sivulla vieraillaan muualtakin kuin tältä koneelta. kiitos kannatuksesta!

mummolareissu kestää tiistaihin. toivon mukaan saamme sukuloinnin ohessa levättyä edes hieman. vuosi vaihtuu ensi viikolla. sitten on taas uudenlainen ohjelma töissäkin. tiivis joka tapauksessa, luulisin. siksi olisi paikallaan löytää el…

joululaulu

pieni poika makaa vuoteellaan,
äiti valvoo vielä tämän unta,
piirtää tähden ikkunaan.
jossain sataa maahan lunta,

valkeampaa lunta, aa-aa.

lapsi kääntyy, ääni itkuinen,
äiti huokaa: kuuleekohan kukaan?
on pojan iho pehmoinen,
yö kutsuu: lähde uneen mukaan,

lapsen mukaan, aa-aa.

jouluyö
kaiken muuttaa voi,
tää yö meidätkin.
jouluyö
rauhan tuo näihin huoneisiin.
tuo rauha seimenkin!

on myöhä, kotiin kävelee
isä, muut kun ovat nukkumassa.
katsoo ylös huolineen
ja näkee tähden ikkunassa

valvomassa, aa-aa.

jouluyö
kaiken muuttaa voi,
tää yö meidätkin.
jouluyö
rauhan tuo näihin huoneisiin.
tuo rauha seimenkin!

---

verse: | em c | d |
pre-chorus: | em | d |
chorus: | g | d | em | c | g | d | c | c |


24.12.2008 rouvalle

Joulun rauhaa!

Jouluaaton saarna Kuivannon kirkossa 24.12.2008 klo 14

Evankeliumi ja Enkeli taivaan:

Luuk. 2:1-14

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet mutta...

1. Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikäht…

joulukiireet

on oikein, että paimenill' yksin työ. paimenia ovat paitsi papit, myös "päivystävät poliisit, suntiot, rantojen miehet, lähihoitajat, putkimiehet", kuten pastori siukonen listaa. itse saan palvella aattona ja jouluaamuna heti seitsemältä. tänään ja huomenna vietetään koulujen joulukirkkoja ja sunnuntaina on vielä neljännen adventin messu.

tässä hässäkässä korostuu joulurauhan ja joulukiireen välinen kontrasti. pappi suihkii paikasta toiseen, mutta toivottamaan rauhaa. rauha on maassa ja ihmisillä, myös papilla, hyvä tahto. sillä kuinka sitä toivottaa, ellei sitä toivo ja siinä toivossa käy työhön kiireiseen? hyvä tahto olkoon tänä jouluna kotimme, työmme ja kaiken kanssakäymisemme paimensauva.

300 kilometrin haaste

elokuun 31. päivänä kirjoitin juoksemisesta, tarkkaanottaen ystäväni kristianin heittämästä 300 kilometrin haasteesta. kilometrien kerääminen alkoi elokuun lopulla ja päättyy tänään. ilolla ja ylpeydellä julistan saaneeni kilometrini täyteen jo eilen!

haaste oli haastava, mutta kannattava. kun syksyn alussa lenkit olivat pituudeltaan pitkälti niin pitkiä kuin mitä jaksoin juosta, olivat ne viimeisinä viikkoina niin pitkiä kuin aikaa juoksemiseen perheeltä sain anottua. tarpeeksi pitkiä, mutta helpompia kuin aiemmat lyhyemmät. kunto koheni syksyn aikana huomattavasti, henkinen jaksaminen suoraan verrannollisesti.

kilometrini jakautuivat varmastikin (harmi, etten kirjannut kaikkea ylös) melko sopuisasti asvaltille ja maastoon. pääosan juoksin ehkä kuitenkin läheisellä pururadalla. maantiellä tein pidemmät ja loppusyksyn loskakelin lenkit. joitain kymmeniä kertoja kiersin urheilukentän ratakierrosta. nyt muistan, että ensimmäiset juoksut teinkin vielä pitäjänmäessä. lenkkikengät yhdistivät…

Tehkää tie kuninkaalle. Saarna 3. adventtisunnuntaina.

Orimattilan kirkossa 14.12.2008 klo 10.

Joh. 1: 19-27

Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?" Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: "En minä ole Messias." "Mikä sitten?" he kysyivät. "Oletko Elia?" "En ole", Johannes vastasi. "Oletko se luvattu profeetta?" Hän vastasi: "En." Silloin he sanoivat: "Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?" Johannes vastasi: "Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: 'Tasoittakaa Herralle tie!' Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut."
    Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: "Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?" Johannes vastasi: "Minä kastan vedellä, mutta teidän keskel…

suomi 91

muistan vielä maamme 75-vuotisjuhlat. poljimme koulun kentälle lumeen numerot 7 ja 5 ja sytytimme vuosiluvun kynttilöillä valoon. siitä on 16 vuotta. kyläkoulu on ohi ja muutkin koulut.

elämänkoulu tosin jatkuu. tänään juhlin suomea jumalanpalveluksella ja seppeltenlaskulla sankarihaudalle. kaupunginvaltuutettu nosti puheessaan esille tärkeän joukon: nuoret. nuoria ei unohdeta. eihän.

olen tuntenut eilen ja tänään kummallista onnea. pääsyy on perhe. minulla on upea vaimo ja mahtavat vintiöt. kaikki nukkuivat eilen automatkalla ja katselin heitä salaa. mutta ovat he rakkaita myös hereillä, vaikka välillä energiavaje kasvaa enemmän kotona kuin lenkillä.

onnen toinen syy onkin lenkkeily. suuri kiitos kuuluu kristianille lontooseen, kun haastoi minut kilometritaisteluun. kristian on itse rikkonut 400 kilometrin rajan, minä tavoittelen yhä alkuperäistä kolmeasataa. aikaa on vielä yhdeksän päivää, matkaa puoli kilometriä vaille maraton. yhdellä juoksulla en aio sitä nykäistä, vaikka tavoitte…

ruokalevolta

vetäydyin toviksi yksinäisyyteen suljetun oven taakse makuuhuoneeseen, korkealle jenkkisängyllemme. otin oikeuden omiin käsiini ja sen seuraksi läppärin. koti-isiaamu työviikonlopun ja nuorten leirin jälkeen oli niin rankka kokemus.

leiri oli ensimmäinen todellinen tutustumisen paikka omiin nuoriin. sosiologisesti (tms.) viikonloppuleiri osoittaa tyyppiesimerkkinä, kuinka luonne ja persoona astuvat esiin, kun ihminen laitetaan aitoon vuorovaikutustilanteeseen. avautuminen on täysin eri luokkaa kuin keskiviikkoillan isoskoulutuksessa, jossa ryhmissä keskustellaan annetusta aiheesta. muun muassa tämän johdosta leiri oli hyvä ja antoisa juttu. toinen syy oli luonnollisesti nuorten joukko, joka oli edukseen. jos se voi muuta ollakaan. hienoja nuoria. mukavaa työtä.

juoksemisesta sitten. neljä viikkoa 300 kilometrin haastetta jäljellä ja kilometrejä 109. se tekee 29 per viikko. se on mahdollista. olen saanut hyvän vaihteen päälle, pari yli kympin lenkkiä, yksi viidentoista saatu aikaan. kuut…

pyhäinpäivän saarna

Saarna Pyhäinpäivän messussa 1.11.2008 klo 10
Pyhien yhteys

Matt. 5: 1–12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:

”Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”


Saarna

Kynttilän liekki lepattaa tuulessa. Hauta on tuore. Se…

johtopäätös

saarnan on synnyttävä hyvissä ajoin. on vääryys saarnata yön pikkutuntien tekelettä.

merkkipaaluja

tänään vuoden 2008 kunnallisvaalipäivänä on sopivaa luetella muutamia tapauksia, joita viime päivät ovat tuoneet tullessaan.

sohvi täytti siis vuoden ja sitä juhlittiin suvulla ja ilolla. juhlien jälkeen tyttö on alkanut toden teolla ottamaan askelia. nyt hän tepsuttaa jo metrikaupalla täysin sujuvasti. se näyttää tuntuvan tytöstä yhtä hienolta kuin ihmeissään ajan kulumisesta, lasten kehityksestä ja elämän ihmeellisyydestä olevasta isistä.

tänään olen ollut pappi kahden viikon ajan. eilen koitti ensimmäinen kirkollinen toimitus. siunasin ensi kertaa. huumoria oli ollut pelissä, sillä arkku oli niin kapea, että ristin muotoileminen hiekalla oli varsinainen haaste, ainakin ensikertalaiselle. rististä tuli kiero, mutta muuten siunaus tapahtui ohjeiden mukaan ja laillisesti oikein. muistotilaisuuskin sujui hyvin ja sain osakseni kiitosta ja rohkaisuja.

keskiviikkona maskun miehet kantoivat olohuoneeseen uuden kulmasohvan. laitoin sen heti kasaan ja oikaisin itseni sille kesken työajattoman …

lahti-jyväskylä

bussi lähtee 16 minuuttia myöhässä lahdesta. on perjantai ja istumapaikat täytetty. matkustan viikonlopuksi jyväskylään. perhe on jo siellä.

perimmäinen syy on iloinen. sohvi täytti tiistaina vuoden. (meillä ei ole enää vauvaa!) juhlimme häntä kuitenkin vasta sunnuntaina ja siis mummolassa. tämä taas johtuu kahdesta seikasta. yksi: tiistain ja keskiviikon suoritin ensimmäisiä papillisia työtehtäviä miellyttävissä merkeissä papiston päivillä helsingissä. kaksi: viime viikolla kylpyhuoneemme räjäytettiin. kosteusarvot olivat lievät mutta siltikin remontin kokoiset. kylpyhuoneemme uusitaan, mikä on upeaa, mutta se vie tietenkin aikaa ja vaivaa. siksi yritämme olla evakossa kyllin paljon. alunperin siivotussa ja järjestetyssä kodissa aiotut juhlat siirtyivät siksi 200 kilometriä pohjoiseen. samalla siirtyi myös kodinlaittamispaineet.

mutta papiston päivistä. mielestäni päivien sisältö ja anti oli pääpiirteissään onnistunut. vaikkakin alku näytti hukkuvan kirkkohistorialliseen juoksuhiekkaan…

"papiksi, sä vihit papiksi"

eilen vihki piispa matti repo pappisvirkaan minut ja 12 muuta maisteria. vihkimys oli suuri juhla. ilmassa oli jännitystä, iloa ja sitoutumisen meininkiä. sitouduimme Kristuksen kirkkoon, mutta kirkko sitoutui myös meihin. voisi kai sanoa myös, että Jumalaa sitoutuu meihin, kutsumiinsa.

messun jälkeen kyseltiin, miltä nyt tuntuu. en osannut vastata. tuore kollega vastasi hyvin, että sillä, miltä tuntuu, ei ole kyllä nyt mitään merkitystä.

tänään tuntuu kummalliselta olla pappi. tunteita sekoittaa päivää vaille yksivuotias sohvi, jonka kanssa on oltu lääkärissä ja osastollakin. olen saanut olla siis pappina vasta ihan lähijoukoille.

huomenna lähden kuitenkin innolla helsinkiin papiston päiville. on hienoa saada aloittaa taival isosti, kollegiaalisin menoin.

p.s. otsakkeella viitataan bluesiin, jonka sanoitimme matti-piispalle kuvataksemme vihkimykseen liittyviä tuntojamme. esitys piispantalossa oli historiallinen ja menestys.

pappeudesta

hei. olen ville ja tahdon papiksi.

elämäni kenties merkittävin päivä koittaa huomenna, kun tampereen uusi piispa vihkii minut tuomiokirkossaan pappisvirkaan. olen suhtautunut asiaan suurella vakavuudella ja nöyryydellä - ja suhtaudun edelleen. alkuviikolla pidetty ordinaatiokoulutus vahvisti entisestään kutsumusta ja asian merkittävyyttä. tajuan kyllä paremmin, mihin olen ryhtymässä, mutta olen silti yhä äimissäni siitä, että olen siihen ryhtymässä.

ordinaatiokoulutuksen kaksi keskeisintä antia olivat nämä:

1. kenestäkään ei tavallaan ole papiksi. se on asia, jonka kanssa olen paininut. onko minusta tähän? koulutuksessa tai oikeastaan sen jälkeen silmäni avautuivat: ei minusta olekaan tähän, ei yksin. minusta on papiksi vain Jumalan avulla. hän on minut kutsunut ja minun on luotettava siihen, että hän myös pitää minusta huolen. kuten piispa vihkimyksessä Kristusta siteeraa:

Ota minun ikeeni harteillesi. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.

ja

Minä olen teidän kanssanne k…

Usko on näkemistä eli saarna 28.9.2008

Pidin tänään (20. sunnuntai helluntaista: Usko ja epäusko) ensimmäisen saarnan uudessa virassani Orimattilassa. Seurakunta otti minut vastaan kukkasin ja suurella joukolla. Saarna oli myös laatuaan ensimmäinen, jonka pidin perinteisestä saarnatuolista, ylhäältä.

Joh. 9:24-38

Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: »Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.» Mies vastasi: »Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.» He kyselivät: »Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?» Mies vastasi: »Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?» He vastasivat hänelle pilkallisesti: »Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.» »Merkillistä», mies vastasi, »että te ette tied…

18. päivä orimattilassa

istun toimistolla ja mietin huomista saarnaa. mietin myös, että kahden viikon kuluttua voi olla jännät paikat. pappisvihkimys lähestyy.

eilen palasin lenkkipolulle ja kolmen viikon nollaputki katkesi. orimattilan valaistu kuntorata on oivallinen, riittävän pitkä ja vaihteleva. ja vain puoli kilometriä kotiovelta. kiire tulee 300 kilometrin haasteen kanssa. valmistaudun jo hyväntekijäksi.

koti näyttää yhä miltei samalta kuin kaksi viikkoa sitten. siihen on vaikuttaneet ainakin kaksi seikkaa: olimme ensin koko perhe vuoron perään flunssassa ja kuumeessa. sitten olemme suurella kärsivällisyydellä odotelleet vaatekaappien vaihtamista, mikä tullee vihdoin tänään päätökseensä. sitten pääsemme siirtämään tavarat laatikoista kaappeihin ja tyhjät laatikot pois silmistä. ensi viikolla saamme uuden sängyn ja toivottavasti pian sohvankin. sohvi täyttää pian vuoden, mitä juhlimme tasan kolmen viikon päästä. siihen mennessä koti olisi saatava vieraskoreaksi.

töihin on ollut joka päivä mukava mennä. n…

ensimmäinen viikko

orimattilan seurakunta on ottanut minut lämpimästi vastaan. lämpö on nostanut minulle jopa kuumeen. oikeasti tässä sekoittuvat kaksi eri asiaa. työt ovat alkaneet mukavasti ja touhukkaasti. heti ensimmäisenä päivänä pääsin tulevien rippikoululaisten eli siis oman seurakuntani pariin. myös kokouskulttuuri on alkanut tulla tutuksi (viisi palaveria). uutta tulee vastaan kuin selkiä hiihtokilpailussa. siitä, muutosta ja kaikenlaisista ajatusprosesseista johtuen stressi laukesi eilen kuumeena ja hirveänä särkynä. nyt jo toivun, rouva on antanut minun auliisti levätä. nyt on sentään vapaata aina tiistaihin. jospa saisimme kotia kuntoon.

uusi koti

muuttamisen sumoaja on selätetty. tatami on ottelun jälkeisen hajaannuksen vallassa. laatikoita on yhä siellä täällä. huonekalut ovat sentään löytäneet paikoilleen. lamput sain kattoon eilen. nyt näkee illallakin. sisäänkin näkee, sillä meillä ei ole vielä verhoja. tai keittiössä on valmiiksi kaihtimet ja lasten makuuhuoneessa nopea kyhäelmä tummennukseksi.

tilaa täällä on! välillä sekoan huoneissa. keittiö on miellyttävä, remontoitu. sen kautta pääsee ympäri sekä eteisaulaan että tilavaan ruokailutilaan. olohuone odottaa uutta sohvaa, mutta uuden digiboksin asensin eilen. nyt voidaan katsoa muumeja ja muita. työhuoneen ovi on kiinni kahdesta syystä: (a) etteivät lapset mene sinne, (b) koska kaikki lainehtii hujanhajan lattialla. lasten leikkihuone kaipaa käyntiä ikeassa. master bedroom on myös ihan kesken. nukumme patjalla ja odotamme kallista mutta ihanaa jenkkisänkyä. vaatehuone on mahtava mutta täyttämättä. kylppärissä on amme mutta pesukoneeseen tarvitaan pidempi letku. en aio pyy…

saarnanäyte

Annoin äsken saarnanäytteen. Tässäpä se:

Saarna Tampereen Vanhan kirkon viikkomessussa 11.9.2008
17. su hell: Jeesus antaa elämän


Evankeliumi – Joh. 11: 21-29, 32-45

Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.»
    Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.» Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo.
    Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipu…

muutto

...on kaaoksesta, banaanilaatikkokasasta, sanomalehtipaperimytyistä ja hyllyjen tyhjyydestä päätellen käynnissä. siinäpä tärkeimmät.

juoksuun

mökillä sain tehtyä pari onnistunutta lenkkiä parin perusvaelluksen lisäksi. tunne siitä, että fyysinen kunto ja jaksaminen kulkevat käsikkäin, vahvistui. ja nyt kun töiden alkaminen lähestyy (15.9.), jaksaminen ja voimavarat tähdentyvät. siispä olen viimeisen neljän päivän aikana tehnyt kolme lenkkiä (6&7&4km) - ja fiilis on siististi cool.

kenties suurempi kannustin on kuitenkin ollut ystäväni kristianin 300 kilometrin haaste. sen tarkoituksena on yksinkertaisesti juosta 300 km 15.12. mennessä. itselläni on kasassa nyt 22 km. haasteen lisäjännite on siinä, että jokaisesta vaillejäävästä kilometristä maksetaan punta (=omalla kohdallani 1,5€) hyväntekeväisyyteen. kuten kristian, minäkin annan päätäntävallan lahjoituskohteesta lukijoille. miksi olla lainaamatta hyviä ideoita? joku siis voittaa joka tapauksessa, minun kuntoni tai avuntarvitsija.

juoksemisen ohella olen pakannut. tämän päivän (=tähänastinen) saldo: 11 laatikkoa täyteen ja kaksi hyllyä seinältä. tulee kai kiire, vii…

elegia

iski kaihomieli ihmiseen:
pian rakkahaiset taakse jää,
sydän pumppaa ikävää,
kun muistoihin, eiliseen

loin katseen kaipaavan.
auttaa läpi kaihon tän,
kun käy luokse ystävän
mieli mun,
kaihomieli muuttajan.

kiireellä parvekkeelta

vaimo lähti tampereelle. siksi yksin lasten kanssa. siksi ytimekäs päivitys.

mökkiviikko sujui tarkoituksenmukaisesti. sain kyllin lepoa, kyllin yksinäisyyttä ja kyllin elokuvia katsottua. olen rakastunut pariisiin ja pinot noiriin.

elia täytti eilen kaksi ja puoli. juhlimme sitä valitsemalla koko päivän tapetteja uuteen kotiin. niin, tämä lienee blogin lukijoille uutinen: sain nuorisopapin viran orimattilasta. muutamme sinne parin viikon päästä. vihkimys on lokakuun 12. tampereella. tervetuloa!

muuttoa ajatellen olisi sullottava tavarat laatikoihin. siinä on olennainen ohjelma täksi ja seuraavaksi viikoksi.

ja helsingin jättämisen haikeus olisi kanavoitava johonkin, kuten esimerkiksi peter hoegin uutuuteen hiljainen tyttö. puolet jäljellä. suosittelen.

kuulemiin.

rukalle

tänään lähtee yöjuna pohjoiseen klo 22.30. suunnitelma muuttui sikäli, että koin valaistumisen sen suhteen, josko sittenkään saan levättyä 80 kilometrin kävelyn ja kovalla alustalla nukkumisen avulla. sain ystävän perheen mökin käyttööni. se soveltuu nollaustavoitteeni toteuttamiseen paljon paremmin.

kannettava jää kotiin, joten palaan tämän äärelle sitten raportin kera. viikon kuluttua, tai about.

pariisi ja sohvi

Kuva
kuvassa suuri taulu, joka esittää pariisia. tai osaa siitä. näin sen ikeassa ja lankesin heti. pariisi on minun kaupunkini. nro 1. asetamme pariisimme työhuoneeseen, kunhan meillä sellainen on.

taulun edessä on tytär. hän poseerasi hieman vastoin tahtoaan. nytkin hän kiukuttelee rintarepussa. muuten hän on ihana ja kasvanut kovin. alistun tahtoonsa ja lopetan.

loma

kesätyöurani päättyi virallisesti minuutti sitten. viimeinen työtehtävä oli kuitenkin jo perjantaina pappilan avoimissa ovissa (mistä todisteena kuvamateriaaliakin.)

tulimme eilen lauantaina elian kanssa mummolaan tai oikeammin vaarilaan. isomummin synttärijuhlia vietettiin tänään. aluksi katselimme sukukuvia, mikä herätti minussa odottamatonta ylpeyttä juuristani. lopuksi lausuin puheen muodossa mummille kiitoksen sanoja muun muassa siitä, että hän opetti minut syömään lapsena puuroa.

huomenna huristelemmekin jo takaisin kotiin. äitini lähtee mukaan, pakoon omia juhliaan. juhlimme häntä kuitenkin perillä. torstaina tapaan piispan tampereella. sunnuntaina lähden omalle reissulle kuusamoon. tapahtumia riittää, mutta tuntuu jo nyt, että loma on alkanut. ei ole todellista huolta tulevasta, ei stressiä itämässä.

mahtavaa!

Itsensä tutkimisesta eli saarna Keravan kirkossa 3.8.2008 klo 10

12. sunnuntai helluntaista

Matt. 21:28-32

Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
"Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?"
"Edellinen", he vastasivat.
Jeesus sanoi:
"Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä."


Terveisiä Vaasasta ja tämän vuotisilta asuntomessuilta, joilla vierailin menneellä viikolla. Vaasan Suvilahdessa oli merenrantaan pystytetty toinen toistaan hulppeampia taloja …

paluu arkeen

auto oli parkissa klo 18.10. tunti siitä ja olin töissä. neljä ja puoli siitä ja olin kotona. aamu alkoikin jo puoliseitsemältä. päivä on ollut pitkä.

saarna syntyi parissa tunnissa, kunhan lapset olivat lähteneet nukkumaan. pikasaarnoja varten on olemassa olosuhteiden käsikirja. kerrankin mukaan tuli lakia evankeliumin kylkeen. hyvä, hyvä. liekö saarna hyvä, se selviää aamulla.

nyt päätän päiväni.

kaksoispiste

nimimerkki mm oli eksynyt näille sivuille ja lukenut konfirmaatiopuheeni, tarttunut ajatukseen rippikoulusta kaksoispisteenä ja soveltanut ajatusta elämään. niin teen nyt minäkin:

matkamme on saapunut virtain vaskivedelle, maaseudun rauhaan. kun iltasella kärryttelin sohvia uneen, puunrunkojen väleistä välkehtivä järvi teki vaikutuksen. ymmärsin, että elämässä on pysähdyttävä nähdäkseen ja tartuttava hetkeen nauttiakseen. aivan liikaa stressaan ja murehdin asioista, joiden aika ei vielä ole. tällainen turha huolehtiminen vie ilon niiltä asioilta, joiden aika on.

jokainen päivä on pysähdys matkalla. päivä kerrallaan tapahtuva elämä on tavoittelemisen arvoista, arvokasta, arvaamatontakin. tällä lomalla olen maistanut murusia siitä. se, että olen pystynyt olemaan täysillä läsnä perheen kanssa, on antanut paljon, myös voimia jaksaa niitä hetkiä, joissa olen perheestä erossa.

molemmista on kasvanut jo niiiin isoja. elia kiipeili tänä aamuna isompien poikien perässä suurilla kivillä. ihasteli…

vaasassa vol 2 & 4 & 3

klo 15.06:

aamu alkoi myöhemmin kuin kotona. puolikahdeksalta. maksettu aamiainen syötiin kertakäyttöastioista ja ylihintaan. aamuun ehti mahtua lisäksi yksi kierros polkuauton työntämistä, kotvanen pomppulinnassa ja mustikanpoimintaa niin kauan, että housut kastuivat (täällä on liikaa mielenkiintoisia asioita, että elia viitsisi ilmoittaa tarpeestaan potalle) ennen kuin pojat lähtivät markettiin. ostimme niin, että reissun hinta kohosi hotelliloman tasolle. uusia perunoita ja niille kattila, vaippoja ja muita vauvanvälineitä, omat aamiaistarpeet, jne, jne.

nooh. poikanen lähti unille, minä tyttösen kera pois alta. utelimme joutsenveneiden vuokrasta ja pelasimme minigolfia. tuloksena yksi hole-in-one ja yksi 25 lyönnin reikä. radan jälkeen köllöttelimme varjossa nurmikolla.

nyt keittelen kahvia ja vietän omaa tovia. kaiken keskellä iloitsen tästä lomasta. irtiotto toimii siitäkin huolimatta, ettei sellaista suunniteltu. iloitsen lapsista, joiden touhuja on aikaa katsella.

seuraavaksi kämp…

vaasassa

istun mökkimme terassilla vaasan keskustan leirintäalueella ihmetellen luonnon läsnäoloa. juuri kipitti ohitseni siili. lokit lentelevät (luultavasti ruoan toivossa) aivan liki. terassin kulmalla, kuten jokaisen puun juurella täällä, on muurahaispesä. sitä jaksoi pieni herra tikkanen tuijottaa pitkään ja monta kertaa. ja hyttysiä on. ei niistä sen enempää.

luonnon helmassa (ja satojen muiden matkailijoiden keskellä!) tulee vahvasti sellainen tunne, että kun saisi lapsensa pitää ötököiden lähellä. maalla ja edelleen metsässä on paljon plussaa. miinustakin on. kysymys on siitä kummalle puolelle summa jää. tänä iltana katson maaseudun suuntaan.

asumiseen liittyen olemme tänne tulleetkin. keskiviikkona, näin ohjelmoimme, menemme asuntomessuille. talofirman olemme jo lukinneet. tuskin meillä on varaa sitä vaihtaa. silmäilemisen ilosta messuille menemme. imemään esteetiikan eetteriä, jotta huumaannumme kuin yöperhoset, lapsena haavitetut. syreenipuskasta, maalla tietenkin.

Uskon jalo kilpailu eli konfirmaatiopuhe Nuottakoto V:lle 27.7.08

1. Tim. 6:11b-12

Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.

Paikoillanne, valmiit, hep! Uskon jalo kilpailu alkakoon!

Rippikoulu ei ole piste, vaan kaksoispiste. Yhteinen viikkomme Nuottakodossa oli mielestäni varsin hauska, lupsakka, vauhdikas, äänekäskin tapa tutustua siihen, mistä kristillisessä uskossa on kyse. Rippikouluhan on kasteopetusta. Päivien sisään mahtui työskentelyn lisäksi paljon leikkejä, laulua, laululeikkejä, lentopalloa, olympialajeja, RUOKAA, uimista, sateella rinnettä alas kierimistä, pingistä, kämppätarkastuksia, ja paljon muuta. Kun viimeinen ilta ja iltahartaus koitti, koitti myös kyynelten aika. Oli haikeaa lähteä ja jättää taakse kaikki tuo mukava yhteinen hauskuus. Mutta matka on vielä kesken. Rippikoulu ei ole piste. Uskon…

näkemiin!

minä muistan sinut aina,
kun itken kyyneleen.
sinun hymyilevät kasvosi aina
kätken sydämeen.

minä muistan kynttilöiden
liekit, jotka syttyivät.
niitä katson jälleen ikävöiden,
ne vielä näkyvät.

yhdessä ihmetellä
sain kanssasi elämää.
nyt täytyy minun mennä
ennen pimeää.

Kristus on lähellä,
hän vierellemme jää
ja meidät kerran vielä
rakkaudessaan yhdistää.

---
f e am am

e am e am e am f e
---

nuottakoto v:lle 24.7.08

riparilla, yöllä

valvon. sain juuri täytettyä yhdeksän kappaletta oppimispäiväkirjoja. vetäjänaiset sanoivat, että nuku aamu. tule lounaalle. siispä iloitsen.

leirin puoliväli on taittunut. alku oli jossain mielessä haastava, jossain mielessä helppo. ryhmä on niin innokas omien ääniensä kanssa, että siinä on vetäjän diplomatia testissä. huutokisaan ei pidä ryhtyä, huutamista ei korvilla jaksa. into on kuitenkin arvokasta.

tänään nuotioillassa laulu soi katkeamattomana, naurusuin paistettiin lettuja. oli hyvä meininki. päivän työskentelyissä sai sen sijaan sanoa kovasti olkaa hiljaa! isyys kuiskasi silloin heti: se on heidän itsensä parhaaksi. komennan koska välitän. kumpikin on ohjaajan työ.

pidän nuorista. se on tämän leirin opetus. kaikista haasteista huolimatta hedelmät kypsyvät. ja se hetki on korvaamaton, kun ensimmäisen kerran saa sadosta maistaa.

parvekeaatoksia

istuskelen vielä leudossa kesäyössä. langattomalla netillä on myös hyvät puolensa. muut nukkuvat. kaksi mummia sekä toisen perhe on kylässä. pitkän päivän päätteeksi ulkoilma hyväilee.

sain kutsun työhaastetteluun, johon lähden avoimin mielin. ilman paineita. olen laskenut itseni suurempiin käsiin, sellaisiin jotka jaksavat minut kantaa huolineni kaikkineni. kyllä minua paikka odottaa. minulle on laumani. ajatus lohduttaa ja hirvittää. elämänmakuinen, mehevä ajatus.

huomenna jatkuu ripari. toinen kaupunkipäivä. ryhmä oli särmikäs. paljon energiaa, rauhattomuutta, reippautta. potentiaalia. on mukavaa lähteä taas leirille. ihmettelemään yhdessä. opettelemaan luottamusta.

kahden viikon kuluttua olemmekin lomareissulla vaasassa. sitä voi jo odottaa. lisäksi näinä päivinä on minulle antanut puhtia terapeuttisesta vaelluksesta haaveilu. kesän päätteeksi on nollattava taulu ja aloitettava uusi laulu. iloitsen ajatuksestakin.

nyt hyvää yötä. jeesus myötä.

kirppikselle!

kaikki huomenna valtterin kirppikselle! pöydästä nro 870 lähtee halvalla, ja kavereille kahvia!

vapaapäivän anti

aamulla kaikki nukkuivat pitkään. sohvi nukkui päiväunetkin ylimittaisina. niin että hän lähti jo yöunille, vailla toisia päiväunia. elia puolestaan nukahti kauppareissulla pyörän kyytiin. isikin sai torkahdettua iltapäivällä.

se nukkumisesta. perhekuntamme teki neljän kilometrin matkan ja poikkesi espooseen, herättäjäjuhlille. neitsytmatka kesäjuhlille oli onnistunut, vaikkakin odotettu sanankuulo jäi vähäiseksi. söimme makkarat, ostimme tarjouskirjoja ja törmäsimme tuttuihin. ihan hauskaa.

illan uutinen on kuitenkin se, että elia laittoi järjestyksen uusiksi. siis istumajärjestyksen. sohville haettiin kellarista istuinpehmuste, mikä merkitsee vallan vaihtumista syöttötuolissa. elia otti minun paikkani. äiti sai pitää omansa. isi sai sekä elian määräämän että haluamansa ikkunapaikan. sain siis kaksi paikkaa, mikä nauratti sekä minua että poikaa.

ihan hauskaa.

paimenlaulu

niin kuin paimen lampaitaan,
herra lapsiaan
rakastaa ja ohjaa matkalla
kun on lapsi eksynyt,
uupunut, väsynyt,
herra jaksaa kantaa olallaan.

hän kantaa huolet ja muun,
myös ristinpuun.
hän tuntee mut ja mun vaivani.
kun kuolen, elän,
lähellä on hän,
joka puolestani kuollut on.

hyvä paimen tuntee mut.
hän on antanut
elämän ja turvan ihanan.
niin kuin paimen lampaitaan,
herra lapsiaan
rakastaa ja ohjaa matkalla.

hän kantaa huolet ja muun,
myös ristinpuun.
hän tuntee mut ja mun vaivani.
kun kuolen, elän,
lähellä on hän,
joka puolestani kuollut on.

kun on lapsi eksynyt,
uupunut, väsynyt,
herra jaksaa kantaa olallaan.

---
verse: em hm c g em hm em
chorus: g c em hm em hm em
---

nuottakoto 2:lle 2.7.2008

terveisiä riparilta!

näin se on, että sanat ovat olleet hukuksissa. kun elia niitä alkoi löytämään, itse vaikenin. nyt poika puhuu jo upeasti lukuisia sanoja.

itse toista leiriä vetäessä olen joutunut kaivelemaan sanoja, joilla puhua Jumalasta. ja yhä selvempää on se, etteivät ne riitä. mutta niillä on tultava toimeen. vaikka riittämättömyys uuvuttaakin.

muutenkin uupumus on käsillä. jos joku kirkkoherra lukee tämän, kerrottakoon, että todella toivon saavani töitä, mutta yhtä kovasti toivon, etten ihan heti kesän jälkeen. tauko olisi näet paikallaan. eli järjestettäköön asiat siten, että syyskuu on lepokuu. nollauksen paikka. sitten jaksan jälleen.

ahdistus, jota työnhausta olen potenut, on kumma kyllä täällä leirillä hellittänyt. sama ajatus toistuu joka päivä: asiat järjestyvät. sinä tiedät mitä tarvitsen. varjele minut huolehtimasta. kaikki menee parhain päin. minulle on paikka jossain.

aamen.

Tjänare tuhlaajapoika! eli Viitakko II riparin konfirmaatiopuhe

Luuk. 15:11-24

***

Tjänare!

Rippileiri on muutosten aikaa. Leiriviikon aikana moni asia muuttui. Leirin aikana nimittäin tyttäreni oppi konttaamaan ja poikani käymään potalla.

No, toivottavasti, ja uskon niin, myös näiden nuorten elämässä ripari jää mieleen erityisenä viikkona, ilonaiheena. Moni asia taisi muuttua myös heidän elämässään. Moni kertoi saaneensa uusia kavereita. Jalkapallotuokioista nautittiin. Samoin hyvästä ruuasta, hauskoista illanvietoista, saunasta ja uimisesta. Eikä oppitunneillakaan ollut kuulema tylsää kuin joskus.

Leiripäivämme täyttyivät siis opiskelusta, ruokailuista ja yhteisestä ajanvietosta. Mutta aloitimme ja päätimme kunkin päivän yhdessä hartauden merkeissä. Luimme yhdessä Raamattua, hiljennyimme ja rukoilimme. Yhdessä iltahartaudessa kerroin omista lapsistani – niistä kahdesta joiden konttaus- ja pottaurotekoja en leirin vuoksi ollut todistamassa – ja kerroin tunteista, joita nuori isä kokee pienen elämän ihmeen äärellä.

Teillä vanhemmilla on omat kokemuksenn…

sanoja

kaveri kalle käyttää rouvastaan nimitystä bona uxor. katsoin viimein latinan sanakirjasta, mikä on täsmällinen merkitys. hyvä vaimo. vt:n eksegeetti yhdistää sen heti sananlaskujen kirjan lopusta löytyvään hyvän vaimon ylistykseen. vanha käännös puhui kelpo vaimosta. molempi parempi. itsehän luin ylistyksen kosiessani. viimeinen ja tärkein sana oli kyllä.

päivän päällimmäinen sana on odotus. odottelen puhelinsoittoa, joka kertoo saanko työpaikan. samalla odotan ensi viikkoa, jolloin ensin valmistun, sitten lähden heti riparille. maisterina. oppineena miehenä. kesätyön jatkoksi odotan uutta aikaa. mahdollista muuttoa, uutta kaupunkia, uutta tehtävää.

pojallakin on sana hallussa. ensimmäiset kakka, pappa, kakku ja kukka ovat saaneet seuraksi jo monta muuta. mahtavaa on, kun voi käydä dialogia. - haluatko katsoa maisaa? - joo! - laittaako isi ankka-jakson? - ei.

maisa on hiiri, jonka voi nähdä dvd-soittimen avulla.

nyt sanat loppuvat. bona uxor lähtee uimaan.

reflektointia

tästä keväästä puhuminen graduhelvettinä on lopulta melko perusteltua. se ei ole ollut elämäni kevät. sen sijaan se on ollut joka päivä uudelleen väsymisen ja kuolemisen ontto kevät. helvetissä ei ole rakkautta. se on jatkuvia vaatimuksia ilman armahdusta. helvetti on armoton. se on kontaktiton. helvetissä ollaan totaalisen yksin. rinnalla ei ole elämän antaja eikä elämän jakaja.

graduntekoni oli suorittamista ilman armoa. siinä kärsivät ihmissuhteeni, henkinen jaksamiseni ja olemisen mieli ja halu. kumma kyllä, vaikka pelkäsin itseni soimaamista ja katumusmieltä, oi, miksi? -kysymyksiä ei ole noussut. minulle on todella ihan sama, mitä latinaksi siitä lausutaan. tämän tein käänteisesti elämää varten. tein sen, jotta en elämää kokonaan hukkaisi ja helvettiini uppoisi.

asiasta toiseen. nyt, kun olen työnhaun aloittanut, olen herännyt minustako tähän -pelkoihin. minustako papiksi? minustako paimenen työtä tekemään? vaikka publiikki kesäkuussa koittaa, ei se minusta valmista saa. tämä ott…

lopun ajat

on perjantai. heräsin uuteen aamuun. heräsin väkisin. kuin olisin yön lingonnut pyykin mukana, aamun kynnyksellä viskattu veden mukana rannalle.

olin kotona puolikolmelta. nukahtaminen oli vaikeaa. vatsassa hurja nälkä, mielessä kirkas valo. se näkyy sittenkin.

kolmanteen junaan ehdin. sitomon mies kysyi tulenko yhdeltätoista. jätin pinon pöydälle. kävelin takaisin tähän, mistä kuusi tuntia sitten nousin.

lapsi syntyi yöllä. strategiset mitat olivat 75 sivua, 2 tutkimuslukua, 16,5 peräkkäistä tuntia viimeistelyä. raskaus meni yli, mutta onneksi ei jouduttu turvautumaan sektioon. sain ulos mitä piti. isän silmissä tulokas oli varmasti kauniimpi kuin muiden.

lapsi saa itsenäistyä nopeasti. hylkään sen muutaman tunnin kuluttua. sen jälkeen en tahdo ajatellakaan sitä hetkeen. lähettäköön kortin, kun aika on.

elämäni kevät alkaa tänään. se on täytetty. ihanaa on taas hengittää!

tulevien tunteiden varalle

tämän tunteen haluan muistaa, kun itsesyytökset alkavat:
näiden resurssien puitteissa olen tehnyt sen, minkä jaksoin, pystyin ja sain aikaan. piste.

jos ylihuomista ei olisi muistuttamassa olemassaolostaan, ei graduni valmistuisi varmasti koskaan. nyt olen tekstini kanssa ihan sujut. en usko, että parempaan olisin tällä kriittisyydellä pystynyt.

siksi on turha myöhemmin voivotella, että voi, miksi en ahkerammin toiminut, voi, miksi en käyttänyt resursseja tehokkaammin! voi voi, kun tässä elämässä asiat olisivatkin yhtä yksinkertaisia kuin ajattelin opintojeni alussa. voi, miten onnettomampi olisin! onnelliseksi minut tekee gradu ja sen jääminen.

viimeiset päivät

tänään on maanantai.
huomenna on tiistai.
ylihuomenna keskiviikko.
torstai.
sitten alkaa elämä.

sinut

pääsiäinen meni. pitkähkön tauon jälkeen lähdin aamulla tiedekunnalle. vajaa neljä tuntia oli aikaa gradulle ennen työvuoroa. rautatieaseman itäisestä ovesta astuttuani ja portaat laskeuduttuani rautatientori aukeni eteeni kevättä täynnä. valaistuin.

jokin kauan hiljaa sivussa huilannut ääni muutti sävelen pääni kaikukopassa. kireän, tukalan ja turhamaisen mielentilan tilalle kipusi tyyni, tyytyväinen tuuli. maistoin jo varovasti autuutta, jonka huhtikuu vielä päiviensä mukana kantaa. siitä on pian sopivaa kahmia.

ihmettelin hieman hienoa suhtautumistani. elämääni silmästä silmään tapittamista. hiljaisella lämmöllä. vesi ei päässyt kiehumaan. sinut olen valinnut, se vakuutti. olen sinun. ole sinut.

töitä

viikko sitten palasin kirkolle tuntitöihin. kolmea vuoroa viikossa painetaan. tienesti on hyvästä, tietää mies, jonka alkuvuosi on mennyt nollatuloilla ja opintolainalla. tällä hetkellä tärkeämpi työ olisi kuitenkin saattaa iso g kansiin. hiekka valuu ja silmiä kirvelee. niskat jumiutuvat, päätä jomottaa, kirjojen sivut tekee mieli repiä ja silputa.

luomisessa pahinta on katsoa työtään silmästä silmään. kumpi voittaa: karhu vai leijona? kellistys uuvuttaa ja siltaan joutuminen masentaa. karhusta tulee teddy. hampaaton, kynnetön. luoja luovuttaa.

opiskelu ei ole tuntunut koskaan näin vastenmieliseltä. jospa se onkin suunniteltu niin, että graduun opiskeluinto kaatuu. sitten on entistä mieluisampaa astua työelämään, elannon keruuseen. gradu ei anna elantoa, se tappaa ja tärvelee ihmisen elämän ilon.

on siinä edistyttykin. struktuuri vaikuttaisi olevan selvä. kartta on piirretty. nyt eikun matkaan! rinkka painaa selässä. on kiiruhdettava joutuin, että sen saa laskea ja istahtaa nuotiolle, k…

aamu ilman kiirettä

onpa autuasta! oli vuoroni nukkua "pidempään". vaikka on muskariaamu, ei tarvinnut nousta hätäisesti. tänään lähti äiti. elia otti mukaansa kissan ja nalle nöpön. piippolan vaari -lauluun pyydettiin viime kerralla ottamaan jokin eläin mukaan.

tänään en lähde ollenkaan. teen kirjoitushommia kotona. sen mitä nyt teen. lapset lähtevät aikaisin päiväunille. ehkä käväisen mummin kanssa prismassa. iltapäivällä ajamme riihimäelle katsomaan taloa. malliksi. ystävällisiä ovat ihmiset, jotka päästävät ventovieraat kotiinsa sitä tarkoin silmin katsomaan.

luin alkuviikosta käydessäni terveyskeskuksessa (flunssa, ihmeellinen ihottuma) vanhaa naistenlehteä. siinä kerrottiin ihmisistä, jotka vaihtoivat työstä "vapaalle". toimittaja ryhtyi koti-isäksi. ihmetteli kiireettömyyttä, joka aamut piti otteessaan. lapset opettavat elämän isoja asioita. se on tässä ja nyt. katso tätä. katso, isi, kun olen ja innostun.

paikoillaan

tuiskuaa. yliopiston kolmannen kerroksen saleissa ei ole vielä luentoja. siellä ei näy valoja.

kuusi viikkoa enää ja hyvä niin. gradusta ei tullut minulle intohimoa, kuten joillekin on käynyt. sen kirjoittaminen on osoittanut myös sen, että tutkijan työ ei ole minua varten. enkä minä sitä. olen aivan liian kriittinen tuottaakseni kriittistä tutkimusta tai kirjoittaakseni mitään muutakaan ilman hampaiden kiristelyä ja tyhjän paperin kammoa. saarnan tai puheen voin silloin tällöin luomisvimmastani uuttaa. on tehtävä sitä, minkä pää kestää.

lumi sataa silmille. kirjastolla pitäisi alkaa töihin. kirjaimet, leijailkaa lailla hiutalten!

sees

aamulla sain nukkua tovin lapsia pidempään. kiirettä ei ollut. puuhasin katraan kera rauhassa. mielenrauha säilyi, kun äiti sai tuutia. söimme lounaan ja sitten kirjastolle. väänsin ansioluetteloa ja kirjoitin suitsukkeesta. kotona ehdin vain piipahtaa. bailasimme naapurin lasten kemuissa, kakku oli hyvää. söin liikaa makeaa kesken paaston. kotona hypistelimme elian kanssa kolikoita kansioon. olo oli levollinen, huomenna on vapaapäivä. lasissa on viime vuoden viiniä. televisiossa james bond, jota en katso. aamulla aie poikien kesken kirppikselle. neljä vuotta sitten olin viimeistä iltaa sinkkuna. ihmeellistä.

tiistaita

heräsin kuudelta. tuuditin esikoisen jatkamaan uniaan. vein auton huoltoon. kauhulla ryhdyin odottamaan laskua. taiteilin jäisiä katuja junaan. join latten. luin ja luin dispositiota. päätin palata gradun alkuaskelille. ottaa ensimmäisen kysymyksen mukaan. istuin päätteelle. se jumittaa hartiat ja piinaa päätä. vastasin taloedustajalle. yhä pyysin hintatietoja. realismi hiipii unelmiin. mitä sitä isommassa asuisi, kun mahtuu vähemmän isoonkin. seuraavaksi painan hiirellä klik.

reissussa

eilen lähdimme matkaan. auto starttasi, vaikka edellisiltana alkoi jännittää. jäimme elian kanssa pösön tankattuamme huoltamon pihaan. huoltoaseman pojat, jotka eivät tienneet miten kaapelit laitetaan, ensin työnsivät, sitten antoivat akustaan virtaa. pääsimme kotiin mutta akku jäi tyhjäksi. naapuri lainasi laturia, joka toimi.

tulimme jyväskylään, jossa vaimo pääsi hiuksistaan, jotka eivät olleet hänen. nyt on tukka lyhyt ja kiva. lapset nukkuivat matkateon tähden miten sattuu. kuitenkin aamuun asti. kahdentoista tienoilla jatkamme matkaa. vietämme viikon pyhiksellä. koetamme ottaa rennommin kuin mitä olettaa sopii. lasten kanssa reissatessa ja ihan tarpeeksi monessa kylässä käydessä voi vanhempien "loma"viikko tuntua...no, jossain. tuntua jossain. tunteet ovat tärkeitä, mutta en haluaisi joka kerta potea huonoja tuntoja siitä, kenen luona ollaan oltu enemmän ja ennemmin kuin toisen.

itse aion tosin puuhailla gradun parissa edes hieman. tavoitteellinen johdantoluvun ja lähest…

iso G

neljäs graduntekotosissaan -päivä on lopuillaan. olen pysynyt tuottamistavoitteessa. sivu per päivä. ensimmäisenä tein disposition, tänään kolmannen sivullisen tekstiä.

lähden kotiin. siellä odottavat kahden talofirman postintuomat esitteet. olemme vaimon kanssa alkaneet unelmoida talosta. eilen kävimme yhtä mallia katsomassakin. se ei tuntunut hyvältä. asuttavalta toki, mutta hinta-laatu-suhde ei taida olla kunnossa.

kesän jälkeen voi olla lähtökin lähellä. jos töitä irtoaa keski-suomesta, muutamme. lapset lähemmäs mummoloita. tekee se vanhemmillekin hyvää. elämme jännittäviä aikoja. opiskelutovereilla on samanlaisia tuntoja. ei tiedetä missä ollaan kahden tai muutaman kuukauden päästä. ammatinvalintakysymys. ja elämän (ei kuoleman).

minä ainakin haluan vanhentua omakotitalossa. lapset saavat telmiä pihassa, käydä naapurissa yökylässä, tutustua pihapiirin kasveihin, käydä kävellen koulussa ja päiväkodissa. näitä voi toki tehdä kaupungin kerrostalossakin, mutta ei vaan voi. oma lapsuusha…

pullon henki

lienen väsähtänyt blogin sanoittamiseen. joulukuu joi minut tyhjäksi juhlineen, ohjelmineen. ristiäiset, valmistujaiset, joulu, välipäivät. ja joka kerta vieraita yötä.

pulloista on ollut muuten riesaa ja riemua. viini-lehti suositteli kinkun seuraksi italialaista primitivo salento diversoa. kuuden ja puolen euron viiniksi se oli varsin miellyttävä tapaus. joimme sitä anopin ja miehensä kera aattona. jonain toisena päivänä testasin argentiinalaista tanguero tempranillo bonardaa. senkin oli lehti, jonka vaimo minulle ystävällisesti tilasti ikäänkuin lahjaksi viime joulun, tosin vasta nyt marraskuussa, pisteyttänyt löydöksi, mutta itse en siitä innostunut. äitini osti minulle puolestaan summassa/myyjän vinkistä em. lehden vähille pisteille jättämän australialaisen yellow tailin. ilokseni (en ole vielä maistanut mieleistäni aussia eikä syrahkaan ole rypäleenä ollut suosikkini) pidin siitä, kun eilen hyvästelimme vaimon kanssa vanhaa vuotta. (oli muutenkin luksusta viettää kahdenkeskistä a…